Useimmissa Euroopan maissa lesbot kokevat olevansa melko näkymätön osa hlbtiq-piirejä. Lesbojen esille nostamia asioita ei oteta vakavasti ja seurauksena on syrjintää. Lesbokonferenssin yksi päämäärä on saada lesboille lisää näkyvyyttä ja vaikutusvaltaa.
Tämän viikonlopun lesbokonferenssi 6.-8.10.2017 sai alkunsa viime syksynä, kun Nikosiassa Kyproksella pidettiin kattojärjestö ILGAn vuosikokousta. Jo vuosien ajan on kummasteltu, että vuosittaisissa konferensseissa ei ole ollut erityisesti lesboteemoihin liittyviä työpajoja, workshopeja. Viime syksynä oli sellainen työpaja, otsikkona: Lesbot järjestäytyvät Euroopassa, miten voi lesboliike?". Siitä käynnistyi oman lesbokonferenssin valmistelu. Valmistelua on tehnyt työryhmä, jossa itävaltalaisten lisäksi mukana on ollut naisia Ranskasta, Italiasta, Saksasta, Sveitsistä, Moldovasta, Romaniasta, Makedoniasta, Albaniasta ja Serbiasta. Pitkän ajan päämääränä on eurooppalaisen lesbojen kattojärjestön perustaminen. Se parantaisi naisten verkostoitumista, sen piiriin voisi kehittää naisten asiantuntijapankin ja se voisi julkaista lesbojen vuosikirjaa.
Wien valittiin ensimmäisen lesbokonferenssin pitopaikaksi, koska se on keskellä Eurooppaa ja sinne on helppo päästä. Konferenssiin mahtuu 400 osanottajaa, ja paikat varattiin loppuun jo elokuuhun mennessä. Wienin alueella arvioidaan olevan n. 45 000 – 90 000 lesboa. Lesbo käsitteenä on monenlainen ja jatkuvasti muuttuva. Osa elää koko elämänsä lesbona, osa elää sekä hetero- että lesbosuhteissa. Kansainvälinen lesbokonferenssi antaa eri maiden lesboille lisää rohkeutta ja itsearvostusta. Järjestäjien toiveena on, että konferenssin jälkeen näkisimme paremmin lesbojen tilanteen Euroopassa.
Konferenssin järjestäjät kertovat Wiener Zeitungin haastattelussa, että lesboskene on suuresti muuttunut viimeisten 15 vuoden aikana. Aikaisemmin haettiin tunnustusta maskuliiniselta näyttävällä ulkoisella ”butch-lesbo”-olemuksella, jossa näkyvää oli mm. hiusmuotoilu. Nykyään on paljon hyvin feminiinisiä lesboja. Heitä ei kukaan automaattisesti pidä lesboina. He kokevat vähemmän avointa syrjintää ja vihamielisyyttä kuin butch-lesbot, mutta massiivinen epätasa-arvo kohdistuu heihinkin.
Lesboilla on vähemmän roolimalleja kuin homomiehillä. Johtavissa asemissa olevat lesbot tulevat harvemmin kaapista kuin samassa asemassa olevat homomiehet. Osasyynä varmaan on, että naisia on kaiken kaikkiaan vähemmän yhteiskunnan huippupaikoilla. Nuorien lesbojen on vaikea löytää roolimalleja.
Lesbojen suhde homoihin ei ole yksinkertainen. Monissa maissa homot toimivat aktiivisesti kansalaisjärjestöjen johdossa ja järjestöissä huomaamatta syrjivät lesboja. Miehet eivät tunne naisten elämän todellisuutta. Vähemmistöjenkin piirissä eletään miesten maailmassa ja miesten ehdoilla. Pohjoismaissa tämä tilanne on ehkä jonkin verran erilainen kuin muualla Euroopassa.
Tämän viikonlopun lesbokonferenssissa osanottajia on 44 maasta, pääasiassa Euroopasta ja Keski-Aasiasta. Torstai-iltana oli Palais Epsteinissa avajaisvastaanotto. Palatsi toimii Itävallan parlamentin kirjastona. Mukana avajaissa olivat englantilainen Lady Phyll ja itävaltalainen Ulrike Lunacek. Lady Phyll eli Phyll Opoku Gyimah perusti Lontooseen Black Priden, värillisten ihmisten oman pride-tapahtuman. Ulrike Lunacek on itävaltalainen pitkän linjan poliitikko, joka toimii Europarlamentin puheenjohtajana ja EU-parlamentin poliittisten ryhmien yhteisen hlbtiq-seurantaryhmän (intergroupin) puheenjohtajana. Hän vieraili Helsingissä Gay Gameseissa kesällä 2016.
Suomesta tulleesta naisten ryhmästä Antu Sorainen on lauantaina iltapäivällä mukana puhumassa työryhmässä, jonka aiheena on ”Lesbian aging: how to build alliances between generations” eli on puhe vanhenemisesta ja sukupolvien välisestä vuoropuhelusta.
Eva Isaksson on lähettänyt omat luentomateriaalinsa kaikkien nähtäville, aiheena olivat ensimmäiset kansainväliset lesbokokoontumiset 1980-luvun alussa (materiaalit tämän artikkelin perässä). Eva Isaksson muistuttaa, että tämä ei ole ensimmäinen lesbokonferenssi. Lesbokonferenssissa on kaikkiaan n. 100 erilaista workshopia.
Konferenssi pyritään pitämään korkeatasoisena, mutta samalla huolehditaan siitä, että hyvin erilaiset ihmiset voivat ottaa osaa. Osanottajamaksut ovat matalat. Saaduilla lahjoituksilla varmistetaan noin 80 ulkomaisen, vaikeammassa tilanteessa elävän lesbon osallistuminen. Simultaanitulkkaus on saksaksi ja venäläiset järjestävät oma-aloitteisesti oman tulkkauksen. Konferenssipaikka on esteetön ja ainakin yritys oli löytää riittävästi viittomakielen tulkkeja. Tässä olisi hyviä ohjenuoria suomalaisillekin tapahtumajärjestäjille.
Konferenssin motto on: "Connect, Reflect, Act, Transform". Lyhyesti: Miten lesboina saamme voimaa ja parannamme elämänlaatuamme. Tulevaisuudessa konferensseja järjestetään vuosittain eri kaupungeissa. Lokakuun 8. päivästä haluttaisiin kansainvälinen lesbojen päivä. Konferenssin ohjelmaan voi tutustua sen verkkosivulla
https://europeanlesbianconference.org/
twitterissä melkein reaaliaikaisia huomioita
https://twitter.com/hashtag/eurolesbiancon?src=hash
Täydennykset 8.10.2017: Artikkelia on täydennetty Eva Isakssonin kommentoitua jutun otsikkoa.
Tässä on videona konferenssin alkusessio, jossa käsiteltiin ILISin historiaa (ensimmäiset lesbokonferenssit 1980-luvulla ja ILISin eli International Lesbian Information Service historiaa ja suomalaisten lesbojen merkittävä osuus sihteeristönä, sekretariaattina), Eva Isakssonin osuus alkaa n. kohdasta 59 min.