Göteborgin West Pride -festivaali avattiin eilen. Avajaisissa jaettiin ensi kertaa Kaj Heino -palkinto kahdelle hlbtiq-aktiiville. Lauantaina klo 15 lähtee liikkeelle sateenkaariparaati läpi Göteborgin.
Kaj Heino -palkinto annettiin hlbtiq-aktiiville Pia Emanuelssonille ja lähinnä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville maahanmuuttajille tarkoitetun järjestön, Homanin, perustajalle Ardeshir Bibakabadille. Palkinto annetaan henkilöille, jotka toimivat pakolais-, ihmisoikeus- ja syrjintäkysymysten parissa.
Kaj Heino, jonka mukaan palkinto on nimetty, oli suomalaissyntyinen. Vaasasta kotoisin oleva Heino oli aikoinaan aktiivisesti mm. Setassa (varapuheenjohtajana) ja Ruotsin vastaavassa järjestössä RFSL:ssä. Hän oli mukana aloittamassa West Pridejä Göteborgissa. Viime vuosina hän toimi aktiivisesti myös nahka- ja fetsissijärjestössä SLM Göteborgissa. Hän kuoli tapaturmaisesti viime vuonna. http://ranneliike.net/teema/kaj-heino-on-kuollut?aid=12565
Palkinnon saanut Pia Emanuelsson on ollut perustamassa Göteborgin syrjinnänvastaista keskusta (Rättighetscenter). Tiedotteessa hän sanoo työskennelleensä Kaj Heinon kanssa yhteistyössä vuosikausia syrjintäasioiden parissa.
Palkinnon toinen saaja Ardeshir Bibakabad vieraili Helsingissä ruotsinkielisen sateenkaariviikonlopun aikana vuonna 2011. Hän kertoi silloin, miten hlbtiq-maahanmuuttajia tukeva yhdistys Homan toimii ja miten se saa yhteyden uusiin maahantulijoihin. Nyt, viisi vuotta myöhemmin, tilanne on hyvin ajankohtainen myös Suomessa.
http://ranneliike.net/teema/regnbagshelgen-miten-tavoitetaan-maahanmuuttajahomo-lesbo-tai-transihminen?cid=9&aid=6194
Göteborgin West Priden avajaispäivänä Ruotsiin saapuneet hlbtiq-pakolaiset olivat vahvasti näkyvillä. Göteborgs Posten -lehti kertoo, että alunperin kenialainen pappi Edwin Sikot avasi West Priden. Edwin joutui pakenemaan – ensin Ugandaan ja sitten Ruotsiin kiintiöpakolaisena. Kotimaassaan hän oli ollut luterilaisen kirkon pappi, mutta häntä alettiin kutsua kotikirkossaan demoniksi eikä kukaan halunnut olla hänen kanssaan tekemisissä. Kun hän alkoi elää yhdessä toisen miehen kanssa, hänet tuomittiin seitsemäksi vuodeksi vankilaan ”irstaan käyttäytymisen” vuoksi. Kun hän pakeni Ugandaan, hän sai 37 vuoden vankeusrangaistuksen. Hän onnistui vapautumaan kahdeksan kuukauden kuluttua ja pääsi Ruotsiin. Hän haluaa kuitenkin muistuttaa Afrikkaan jääneiden ystäviensä ahdingosta.