SuomiAreenalla Porissa keskusteltiin siitä, millaisia ovat suomalaisten arvot ja mitä arvoille tapahtuu, kun maailma ympärillä muuttuu. Ketkä pysyvät mukana muutoksessa, ketkä putoavat? Mikä on poliitikkojen merkitys arvojohtajina?
Keskusteluun osallistuivat
Aino-Kaisa Pekonen, vasemmistoliiton 1. varapuheejohtaja, kansanedustaja ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja,
Emil Bulut, liiketalouden opiskelija, Setan hallituksen jäsen ja aktiivi vihreä,
Anna Munsterhjelm, Suomen partiolaisten puheenjohtaja, Kansallisen kokoomuksen ohjelmajohtaja ja
Matti Vanhanen keskustan kansanedustaja, presidenttiehdokas, pääministerinä 2003-2010. Keskustelua johdatti Helsingin nuorisotoimenjohtaja Tommi Laitio.
Sosiaalipsykologian emeritusprofessorin Klaus Helkaman arvotutkimus äskettäin paljasti, että kolme tärkeintä arvoa suomalaisilla ovat rehellisyys, auttamisen halu ja anteeksianto. Presidenttiehdokas Vanhanen näki niissä vanhan kristillisen perinteen vaikutusta. Hän on viime aikoina pohdiskellut vahvan johtajan roolia, luettuaan Paavolaisen muistelmat "Kolmannen valtakunnan vieraana". Hyvän johtajan tärkeä rooli on olla arvojohtajana.
Siitä keskustelu sai hyvää sytykettä. Viimeksi viime päivinä on nähty, miten politiikan johto ei puutu esim. ikäviin puheisiin homoista. Vaikeneminen vaikuttaa melkein hyväksynnältä.
Taloudellisesti vaikeina aikoina on kaksi vastakkaista suuntaa. Toisaalta on itsekkyyttä ja oman taloudellisen aseman turvaamista ja toisaalta samaan aikaan on suurta auttamishalua, esim. kun maahan tuli suuri pakolaisaalto.
Kun Suomi muuttuu, monella on pelko siitä, että jää jälkeen ja putoaa. Maailmalla näkyy hälyyttäviä tapahtumia, esim. USAssa Trump ja Clinton, tai Euroopassa Brexit. On jo näkyvissä, että ylin tai rikkain joukko rikastuu edelleen, mutta alemmalle keskiluokalle alkaa käydä huonosti. Työpaikat karkaavat eikä vanha osaaminen enää päde. Arvomaailmat alkavat polarisoitua ja kärjistyä, ja mukaan tulee populisteja, joilla on helpot ja vetoavat vastaukset vaikeimpiinkin yhteiskunnallisiin asioihin.
Työpaikkojen katoaminen ja vanhan maailman mureneminen näkyy vahvasti perinteisessä vasemmistossa, kun on jääty työttomiksi. Työn tekeminen on kuitenkin olennainen osa ihmistä. Nuorten arvoissa työpaikka ja työn tekeminen on arvoasteikossa korkealla.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen keskuudessa on aina ollut voimattomuutta, koska juuri kukaan ei ole heitä kuunnellut. Nyt avuttomuutta ja pelkoa aiheuttaa esim. se, että ei haluta tehdä lakimuutoksia (esim sukupuolen määrittelystä) tai se, että karkeita puheita ja törkeyksiä ei tuomita.
Avuttomuuden kokemista on monilla vähemmistöryhmillä: etnisillä vähemmistöillä, maahanmuutajilla, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä, työttömillä, jne. Emil Bulutin mukaan on esiintynyt pyrkimyksiä ahdistaa vähemmistöt toisiaan vastaan. Homot ja maahanmuuttajat on haluttu asettaa vastakkain. On selvä, että osa maahanmuuttajista tulee arvoiltaan hyvin erilaisista maista. Mutta se on koulutuskysymys. Käytännön kokemus on, että jo toisen sukupolven maahanmuuttajien lapset ovat arvoiltaan hyvin samanlaisia kuin kantaväestö.
Partiossa on nykyään selvää, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ovat partioliikkeessä mukana. Erimielisyyttä on joskus siinä, miten paljon asiasta puhutaan - "metelöidään", kuten jotkut ilmaisevat.
Vasemmistoliiton Pekonen arveli, että päättäjien keskuudessa konservatiivisuus on lisääntynyt, eikä tasa-arvoinen avioliitto enää menisi täysin varmasti läpi. Vanhanen oli eri mieltä: valtaenemmistö hyväksyy tasa-arvoisen avioliiton. Keskustan sisällä on paljon mielipide-eroja. Osa on vastaan. Näin on muuallakin maailmassa. Tarvitaan paljon keskustelua, dialogia. Vanhanen muisti, miten 1980-luvulla sukunimilaista käytiin raivokasta keskustelua. Se koettin perheiden tuhoksi, kun aviopuolisot voivat valita entisen tai puolison nimen tai yhdistelmän. Nyt kiista tuntuu hassulta. Asenteet muuttuvat. Monessa puolueessa kaikki eivät ole muutoksista samaa mieltä. Tarvitaan dialogia, mutta samalla valtion lainsääräjänä on pidettävä huolta, että kaikkia kohdellaan tasa-arvoisesti.
Partiossa tätä dialogia käydään jatkuvasti. Partion suuri ydintehtävä on ideologinen, vaikka ihmiset luulevatkin, että olennaista on runsas toiminnallisuus. Toiminnalla saadaan lapset ja nuoret mukaan, mutta olennaisin on kasvatustyö.
Onko toivoa tulevaisuudessa?
Maailma muuttuu, ja nuoret 15-20-vuotiaat elävät jo uutta maailmaa. Nuorten puheista kuuluu avoin suhtautuminen. Mutta nuorisokin on jakautunutta. Osa putoaa kelkasta. Parhaillaan on vallalla suuri muutosvastaisuus. Toreille saadaan kasaan tuhansien ihmisten mielenosoituksia muutoksia vastaan. Nuorten osallistuminen politiiikkaan on vähäisempää kuin väestön keskimäärin.
Nuoria tulisi koko ajan rohkaista ja niille, jotka haluavat itse luoda omaa linjaansa, on annettava tilaa ja sanan sijaa. Puolueille tilanne on hankala. Nuorten määrä puolueissa vähenee. Puolueiden tulisi muuttaa vanhoja rakenteita, kun nuoria tulee mukaan. Heille on saatava elintilaa.
Trudeau
Kanadan pääministeri Justin Trudeau on mielenkiintoinen esimerkki arvojohtajasta. Hän on mukana pride-kulkueessa, hän vierailee moskeijassa ja on jatkuvasti aktiivisesti liikkeellä. Arvojohtajalle on tärkeää olla esimerkkinä. Pääministeri Sipilä oli esimerkkinä, kun hän lupasi talonsa pakolaisille. Siitä alkoi laaja avustamisaalto. Arvojohtajien on oltava läsnä, on näyttäydyttävä. Samasta syystä esim. partiolaiset ovat näkyvästi mukana pride-kulkueissa. Poliittiset johtajatkin voisivat laajemmin osallistua pride-kulkueisiin.