Torstai-iltapäivällä järjestettiin Taidehallissa keskustelu Tom of Finlandin taiteesta. Aikaisemmin on hänestä puhuttu jo ihmisenä, taiteilijana. Kuuluvatko Tomin kuvat vaaleina hohtaviin näyttelysaleihin vai olisiko niiden paikka kellarien kerhotiloissa?
Näyttelyssä on ollut paljon kävijöitä ja kuvat jollain tavalla kiinnostavat myös heteroyleisöä. Keskustelu Tomin taiteesta käytiin kuvien äärellä taidehallin suuressa salissa. Vasemmalla seinustalla oli Tomin yksittäisiä mieshahmoja, mm. kemijärveläisen Aarnon kuva. Oikealla puolella oli mutkikkaita käärmemäisiä seksuaalikohtauksia, joissa ei aina erota, kenelle kuuluu mikäkin ruumiinosa. Tomin tuotannossa on monia puolia.
Ensin esittelemme keskustelijat. Harri Kalha, Antti kauppinen ja Susanna Luoto esittäytyvät ja kertovat, miten he ovat joutuneeet tekemisiin Tomin taiteen kanssa. Puheenjohtajana on Livia Hekanaho. Harri Kalha on julkaissut vuonna 2012 kirjan "Tom of Finland, taidetta seksin vuoksi". Antti Kauppinen valmistelee MSC Finlandin 40-vuotishistoriikkia ja Susanna Luoto valmistelee kirjaa Tom of Finlandin kirjeiden pohjalta.
Ensimmäinen iso kysymys on, että onko tämä fetissi- ja nahkaporukan omaa taidetta vai riittääkö siitä aineksia muillekin. Se ei ole pelkästään kalujen ja sukupuoliyhteyksien esittelyä, vaan siitä löytyy monia erilaisia näkökulmia, ja sen vuoksi kuvat ovat vähitellen päässeet arvostettujen taidenmuseoiden kokoelmiin ja taidenäyttelyjen aiheiksi. Näkökulmia on monia: voiko sukupuoliyhteyden aikana nauraa niin kuin Tomin miehet tekevät.Tai onko tämä iloisen, modernin pride-ihmisen taidetta vai valuuko siitä silmille se häpeä, joka Tomin elinaikana oli jokapäiväistä. Kuvissa on monenlaisia vallankäytön asetelmia - sekin kiinnostavaa Tomin taidetta tutkiskeleville.
Toinen keskustelujakso käsittelee Tomia ja fetisismiä. Uusi tulkinta on, että Tom piirroksissaan vahvasti toi esiin fetisististä halua ilmaisemalla kiinnostusta nahkaan, koppalakkeihin, moottoripyöriin, mammuttimaisiin ympärileikattuihin kaluihin ja valtaviin pusseihin, nännirenkaisiin, univormuihin ja joskus pyydettäessä myös kumiin ja muihin fetisistien mielihaluihin.
Tomille itselleen fetisismi taisi olla jokseenkin vieras käsite. Sehän juontaa juurensa Freudiin ja psykoanalyysiin. Seksuaalinen halu ei kohdistu ihmiseen kokonaisuutena vaan johonkin vaatteeseen tai ruumiinosaan. Sotilaan pussihousut kiihottavat eikä itse sotilaan tarvitse olla paikalla. Tai kumppanin jokin ruumiinosa, vaikkapa jalat tai reidet ovat kiihottavammat kuin ihminen kokonaisuutena. Psykiatria piti tällaista sairautena vuoteen 2011 saakka. Se oli jäämistä jollekin lapsuuden tai nuoruuden kehitystasolle eikä kypsälle aikuiselle ominaista. Nyt tällainen ajatus kehitystaantumasta torjutaan. Miten keskustelussa kommentoitiin Tomia ja fetisismiä?
Ketä Tom of Finlandin kuvat nykyään kiinnostavat? Osa homoista kääntää kuville selkänsä. Kuvat toimivat osalle homoista niin kauan kun oltiin "kaapissa" tai kellariklubeilla. Onko niin, että heterot ovat oikeasti löytäneet Tomin, vai haluavatko he vain olla liberaaleja? Ketkä saavat orgasmiinsa vauhtia näistä kuvista?
Lopuksi vielä yleisökysymyksiä. Tässä viimeinen kysymys, joka koskee Tomin eräänlaista "perusmiestyyppiä", pieni nenä, vahva leuka, pysty takaraivo. Mistä tällainen tyyppi on peräisin?
