Saksan kristillisdemokraatit vastustavat
Kristillisdemokraatit julkaisisivat perjantaina tiedotteen, jonka mukaan Saksa ei tarvitse lisää byrokratiavyöryä Bryssellistä. Ei tarvita Brysselin holhousta. Siitä seuraa vain ylisäätelyä. Kristillisdemokraatit (kansleri Merkelin puolue) vastustaa myös sitä, että homoliitot yritetään tehdä tasa-arvoisiksi avioliiton rinnalle.
CSU/CDU torjuu jyrkästi sen, että EU yrittää sotkeutua kansalliseen oikeuteen. Saksaan saatiin pitkän väännön jälkeen toista vuotta sittten yleinen tasa-arvolaki (AGG), ja ensin pitää selvittää sen lain vaikutukset yhtesikunnassa. Saksa on tasa-arvoasioissa pidemmällä kuin moni muu jäsenmaa. Syvän laman aikana ei pidä tuoda lisää sellaista säätelyä, joka vain pahentaa työttömyyttä.
CSU/CDU esitti tämän jyrkän näkemyksensä Euroopan parlamentin torstaisen äänestyksen johdosta. Europarlamentin enemmistö asetui laajan syrjintädirektiivin puolelle, jossa syrjintä kielletään mm. palveluiden tarjoamisessa, terveydenhoidossa, asumisessa, sosiaalialalla, koulutuksessa ja kuljetuksissa. Syrjintäkieltoon on lisätty uutena ryhmänä myös homot ja lesbot. Saksan CDU/CSU:n suurin pelko on, että uusi direktiivi pakottaisi hyväksymään homoavioliitot tasa-arvoisina avioliiton rinnalla.
Samaan aikaan torstaina tuli tutkimustulos, jonka mukaan kansaa ei syrjintädirektiivi kiinnosta, paitsi kun sillä tulee itselle etua. Syrjintädirektiivin uusimisella on edessään kivinen tie.
Syrjintä ei kiinnosta kansaa
Suuri osa väestöstä vastustaa sellaista valtiollista syrjinnän vastaista politiikkaa, joka antaisi suojaa homoseksuaaleille, ulkomaalaisille ja eri uskontoa harjoittaville. Berliinissä esiteltiin torstaina tutkimus, jossa selviteltiin yli 18-vuotiaiden saksalaisten mielipiteitä syrjintään ja syrjinnänvastaiseen politiikkaan. Tutkimuksessa oli haastateltu 2600 ihmistä.
Tulos oli tyly: ne, joiden kohdalle ei ole osunut syrjintää, eivät ole aiheesta kiinnostuneita. Omat huolet ovat aina päällimmäisenä. Tosin lisääntyvä köyhyys huolestutti monia, samoin naisten syrjintä työpaikoilla ja vanhusten ja vammaisten syrjintä. Useimmat kokevat, että nämä ryhmät ovat "omia", eli jokainen tulee joskus vanhukseksi ja liikkuminen vaikeutuu. Jokainen voi myös joutua työttömäksi ja kärsiä rahan puutteesta. Homojen, ulkomaalaisten ja toiseen uskontokuntaan kuuluvien ongelmat eivät kiinnosta tippaakaan valtaväestöä. Ne ryhmät eivät kuulu valtaväestöön.
Eri väestöryhmissä suhtautuminen syrjintään ja syrjinnän vastaiseen politiikkaan nähdään eri tavoin. Ne, jotka ovat näistä asioista huolestuneita, ovat eräänlaista "yhteiskunan eliittiä". Nuoret ja modernit ihmiset ovat kiinnostuneita syrjintäkysymyksistä ja kansalaisten tasa-arvosta..
Ryhmä, jota tutkimuksessa kutsutaan "porvarilliseksi keskustaksi", sanoo yhtä mutta ajattelee toista. Sanotaan, että pitää olla suvaitsevaisuutta, mutta samalla ollaan sovinisteja ja mielellään syrjitään.
Ne, joilla menee yhteiskunnassa huonosti ("alaluokka"), olivat erityisen vihaisia syrjinnän vastaisesta lainsäädännöstä. Samoin konservatiivit vastustavat syrjintäsuojaa.
Kansalaisten keskuudessa oli paljon vihaa syrjintäsuojaa vastaan. Monet pitivät itseään syrjittyinä ja heidän mielestään syrjinnän vastaiset lait antavat vain etuoikeuksia ei-pidetyille marginaaliryhmille.
Enemmistö kansasta torjuu syrjintäsuojan, koska se ei koske heitä itseään. Monen mielestä koko teema "syrjintä" on median keksimä. Todellinen ongelma on, että marginaaliryhmät eivät alistu yhteiskunnassa hyväksyttyihin pelisääntöihin. Huiputetaan vain yhteiskunnan tukea itselle.
Suuri dilemma: Enemmistö pitää syrjintää epäeettisenä ja taloudellisesti vahingollisena, mutta kaikki toimenpiteet tasa-arvon saamiseksi torjutaan.