Odotusta...
Suomessa on viime vuosikymmenten aikana tapahtunut hyvin paljon. Vielä 70-luvun alussa homous oli Suomessa rikos, edelleen 80-luvun alussa se oli sairaus ja vasta 90-luvulla kiellettiin homojen syrjiminen esimerkiksi töissä. Nyt vihdoin - 28.9.2001 - Suomen Eduskunta päätti vuosikausia jatkuneen soutamisen ja huopaamisen sekä välillä asiattomaksi käyneen keskustelun jälkeen hyväksyä samaa sukupuolta olevien toisiaan rakastavien ihmisten väliset liitot osaksi yhteiskuntajärjestystämme. Hienoa.
Tässä ei ole kysymys yksin siitä, että nyt on mahdollisuus rekisteröidä parisuhde, vaan suurempi merkitys tällä on yleiseen asenneilmapiiriin. Muutos ei tapahdu heti, mutta pikku hiljaa kumminkin. Ja ennemmin tai myöhemmin myös sateenkaariperheissä elävien lasten oikeudet molempiin vanhempiinsa (sekä biologiseen että toiseen äitiin tai isään) tunnustetaan ihan laissakin. Ainakaan minä en näe syytä, miksi niin ei voisi tapahtua. Järki ajan mittaan varmasti voittaa tässäkin. Joidenkin mielestä ei-perinteinen perhemalli antaa lapselle vääristyneen kuvan. Minä uskon, että ainoa ero muihin perhemalleihin on se, että vähän erilaisessa perheessä elänyt saa paremmat valmiudet ymmärtää erilaisuutta.
Seuraavassa on henkilökohtaisia fiiliksiäni parilta päivältä, kun lain hyväksyminen oli loppumetreillä... Näin minä nämä muutamat päivät koin:
Iloinen Sateenkaarimarssi torstaina 27.9.2001
Keskiviikkona olin saanut vihdoin ja viimein hankittua ison sateenkaarilipun (185 x 120 cm). Se noudettiin Setan toimistolta ja samalla reissulla haettiin rautakaupasta maalitelan varsi "lipputangoksi". Se osoittautui erittäin käyttökelpoiseksi, varsinkin kun lähes parimetrisen tangon sai kasaan noin metrin mittaiseksi! Lippua olisi sitten kiva liehutella marssilla.
Torstaina aamulla ennen töihin lähtöä kasailin kaiken marssille mukaan otettavan valmiiksi, ettei tule iltapäivällä kiire. Töistä katosin ennen yhtä ja sen jälkeen kun pääsin kotiin, laitoin ihan ensimmäisenä hiusväriä päähän, jotta näyttäisin sitten marssilla oikein iloisen värikkäältä. Vähän murkinaa vielä naamaan ja sitten matkaan...
Kolmen korvilla päädyimme Senaatintorille. Siinä vaiheessa paikalla oli vielä aika hiljaista. Jonkin verran toimittajia ja vähän enemmän marssille lähtijöitä. Vähän ennen neljää torilla kävi jo melkoinen kuhina. Kamerat kävivät ja ihmisiä haastateltiin telkkariin, radioon ja lehtiin. Ja sateenkaaren värit olivat iloisesti näkyvillä. Paikalla oli paljon iloisia ihmisiä. Tuttuja ja tuntemattomia.
Neljän aikaan, kun lähdimme marssimaan kohti Eduskuntataloa, päätti pilviverhokin väistyä Auringon edestä. Siitä tuli kumman hyvä mieli. Hissuksiin värikäs kulkue marssi Pohjois-Esplanadia pitkin kohti Mannerheimintietä. Ja Manskua pitkin kohti Eduskuntataloa. Koko matkan kameramiehet ja -naiset räpsivät kuvia kulkueesta. Kaupungilla olleet ihmiset seurasivat Sateenkaarimarssia mielenkiinnolla. Jotkut huusivat kannustuksiakin :) Yksi ainoa negatiivinen kommentti sattui korvaani. Myyntimiehen näköinen juppi kommentoi "Homot ja lesbot vittuun".
Vihdoin saavuimme Eduskuntatalolle. Helluntailaisten Rukous-aktio odotti saapumistamme siellä. Olivat raukat kylmissään olleet paikalla rukoilemassa parisuhdelain kaatumista. Eduskuntatalon edessä oli myös ystäviä odottamassa marssia. Kun kulkue saapui näkyviin, oli rukoilijoiden joukosta huudettu "Saatanan kätyreiden ja synnintekijöiden" tulevan. Ilmeisesti herätimme heissä sitten tunteita :D Puolet Eduskuntatalon edustasta oli varattu rukoilijoille (parisuhdelain vastustajille) ja puolet puolustajille. Vastustajia oli paikalla noin 70, mutta äänentoistolaitteineen he pitivät aika kovaa melua... Illalla hihhuleiden melu oli jopa häirinnyt Manskulla kulkevia kansalaisia.
Kun pääsimme Eduskuntatalon eteen, rukoilijat rupesivat saarnaamaan meille. Ties mitä tarinaa homouden syntisyydestä saatiin kuulla. Meitä verrattiin rikollisiin ja yleensäkin kaikkeen pahaan. Käännytystyö ei kuitenkaan oikein onnistunut, vaikka kaiutin käännettiin meihin päin ja volyymia nostettiin. Ja rukoilijoiden jutut sen kun kävivät rankemmiksi koko ajan. Saarnamiehet puhuivat hurjia asioita. Puhuttiin homoraiskaajista ja vaikka mistä mielenkiintoisesta. Aika erikoinen kuva homoista heillä.
Järkevää keskusteluahan tuollaisesta ei olisi syntynyt sitten millään... Niinpä puoli kuuden korvilla 300-päinen parisuhdelain puolustajien lauma lähti valumaan eduskuntatalon edustalta pois ja osa väestä jäi Kiasman puistoon nauttimaan mukavasta syyspäivästä. Rukoilijat jäivät edelleen anelemaan apuja yläkerrasta. Myöhemmin illalla osa puolustajista oli mennyt takaisin keskustelemaan parisuhdelain vastustajien kanssa. Mutta keskustelut olivat kuulemma päättyneet pääsääntöisesti Raamatun kohtien toistamiseen...
Illalla telkkarin uutislähetyksissä näytettiin kuvia marssista. Ero lain puolustajien ja vastustajien välillä oli huima ja huvittava: Siinä missä vastustajat rukoilivat maailmanlopun tunnelmissa, lain puolustajat riemuitsivat siitä, että vihdoin ja viimein pimeä keskiaika alkaa olla takana päin. Itsekin olin suhteellisen komeasti sekä pääuutisissa, Nelosen uutisissa ja myös ruotsinkielissä uutisissa näkyvillä. Aamulla oli sitten huvittava vielä nähdä itsensä Uutislehti 100:n kannessa.
Eduskunta äänestää parisuhdelaista perjantaina 28.9.2001
Vähän kieltämättä aamupäivällä jännitti, että kuinka äänestyksessä mahtaa käydä. Kun loppujen lopuksi kyseessä on asia, jolla kansanedustaja voi voittaa kannatusta vanhoillisten joukossa. Aamupäivällä työnteko oli vähän ei-niin-ahkeraa. Puhumattakaan iltapäivästä... :D
Muutamaa minuuttia yli yhden olin rappukäytävässä ruoanhakureissulta (boksillinen erittäin herkullista Wokkia) palailemassa. Silloin soi puhelin, ja kaveri kertoi Eduskuntatalolta, että laki on hyväksytty äänin 99 puolesta - 84 vastaan. Siis aika selvin numeroin. Sehän kovin riemastutti. Tosin kesti muutaman minuutin verran kunnolla tajuta, että se laki, minkä tuloa on odotettu iät ja ajat, on nyt totta. Tämmöiselle herkälle hånppelille jännityksen purkautuminen aiheutti pikku tarpeen vähän vetistellä, mutta sitten olikin naamalla loppupäivän melkoinen kestohymy :D Ja oli ihan kiva kuulla onnitteluita työkavereiltakin :)
Lain hyväksyminen tietysti nosti ilon pintaan kaikille sitä odottaneille. Se oli äärimmäisen hieno tunne. Mitään tommosia fiiliksiä ei ole ollut mulla ikiaikoihin. Vastustajille lain hyväksyminen tietysti oli iso kolaus. Sen isompi, mitä fanaattisemmin lakia oli vastustanut. Vastustajat niin kovin tuntuivat käyttävän argumentteina "arvoja" ja Raamattua, hyvin tunnepitoisia syitä siis. Puolustajat taas vetosivat ihmisoikeuksiin, oikeuteen rakastaa haluamaansa ihmistä ja siihen, että lailla ratkaistaan paljon ongelmia, eikä lain hyväksyminen ole keltään mitään pois. Tässä rakkaus ja järki voittivat. Laki hyväksyttiin.
Huvittava yhteensattuma oli muuten se suht reipas säärintama, joka ylitti Helsingin noin tuntia äänestystuloksen selviämisen jälkeen. Tuuli yltyi ja vettä rupesi satamaan. Samalla saatiin kokea varsin komea mutta lyhyt ukonilma. Siitähän muutama hihhuli sai uutta vettä myllyynsä ja kovin mielellään selittivät sen olevan Jumalan vihaa väärin päättäneitä kansanedustajia kohtaan... Siihen taas voisi sanoa, että ei kristinuskoon taida taikausko kuulua. Niinpä niin... Minä näkisin tuon ukkossateen ennemminkin komeana ilotulituksena hienon lain kunniaksi. Ja sade siivosi pois kaikki vastustajien valheet ja ilkeät ilveilyt. Eli yläkerrastakin tuli sitten nuijan kopautus keskustelun päättymisen merkiksi.
Iltapäivällä oli ihan pakko käydä kaverien kanssa parilla siiderillä DTM:ssä, joka oli avattu poikkeuksellisesti jo yhdeltä. Tyytyväistä väkeä oli paikalla ihan kohtuullisesti. Illalla oli muutama kaveri kylässä ja katselimme telkkarista kaikki mahdolliset uutislähetykset. Ja kyllä niissä varsin mallikkaasti käsiteltiin parisuhdelain hyväksymistä. Sääli vain, että OBS ei päätynyt videolle. Siinä käsiteltiin aihetta selkeästi parhaiten. Sen jälkeen olikin aika lähteä Mamaan iltaa viettämään. DTM:ssä oli paljon enemmän väkeä kuin tavallisena perjantaina, ja ihan selkeästi väellä mieli korkealla!
Bileily jatkui edelleen lauantaina, teatterissa käynnin jälkeen... Mulla on aika hyvä mieli. Jokunen lehtiartikkeli, monta kuvaa, videolla pätkiä uutislähetyksistä... niitä jäi muistoksi. Ja tietysti kaikki se, mitä korvien väliin jäi. Niin ja aivan ikioma iso sateenkaarilippu on makuualkovin seinällä. Se sama, joka näkyi telkkarin uutisissa ja lehdissä. Ja koko tuon hässäkän sain kokea ihanien ystävien kanssa.