Tiellä ihmisen kasvussa aikuiseksi on hetkiä, jolloin tajuaa realiteetteja. Omalla kohdallani yksi tällainen hetki oli arviolta 35 vuotta sitten, ehkä kymmenkesäisenä tai hieman alle.
En muista päivämäärää, mutta muistan hetken ja paikan. Heräämisen aiheuttivat ravintoloiden limupistoolit ja ne limuautomaatit, joista saa laskettua juomaa mukiin.
Silloin minulle selvisi, että 1) hiilihappopatruunat on joskus vaihdettava, eikä niitä kuplia vain tehdä sillä koneella ja 2) myös limun maku tulee laitteistoon laitettavista pikku säiliöistä, eikä ole putkistoa limutehtaalle.
Tuon tosiasian ymmärtäminen oli itselleni huomattavasti järisyttävämpi juttu kuin sen ymmärtäminen, että joulupukkia ei ole siinä mielessä kuin olin kuvitellut.
Paikka oli erään jo kadonneen huoltoaseman ruokailupuoli, jossa myyjä joutui vaihtamaan viimeisen sihauksensa päästäneen hiilihappopatruunan uuteen.
1 kommentti
smo
27.4.2018 16:25
Entä... miten ja missä tämä tuli mieleen nyt? Töissä kahviautomaatilla pohdin, että paljonkan säiliössä vielä on papuja. Silloin muistin limuasian.
Kumpikaan hetkistä ei ole mitenkään merkittävä, noin niinkuin hyvinvoinnin tai muun kannalta.
Kiinnostavampi oli havainto siitä, että miten sitä oppiikaan asioita.