poikuuden tunnetta

Maanantai ja ihana audinkoinen päivä. Olin torilla monta tuntia istuen kahvin kera ja katsellen ihmisten hyörimistä siellä. Silmä nautti ja ajatukset lepäs.
Kerrankin sitä elämää, josta itekin tykkään kesässä tehä :D

En tie mikä viikko oikein on meneillään, kun monella hyvällä ystävällä on syntympäivien viettoo. Onnittelut ja sylin täydeltä heille *haleja* :)
ps. toivottavasti ees joku kutsuis sydejuhliin ;)

Maanantai on viikon alku myös kaikkeen kivaan, jopa mahdollisuus syventää joitakin ihmissuhteita....toivottavasti siinä onnistun myös....

Nyt vain odottamaan tiistaita ja jotakin hyvää ystävää, vaikka sais sen nähä huomenna :)

Ihanaa kun on kesä ja audinko lämmittään, niin heleästi myös audinkopoikaa...

Viikonloppu oli monijakeinen ja seuraavat kolme löytämääni runoa kertokoon sen, jotka kuvaavat minun mielialoja ja sen vaihtuvuuttakin osittain. Ystävyyttä.....kiintymystä...toisen läheisyyden tunnetta.

Runot ovat www.rakkasrunot.fi sivuilta ja kirjoittajana nimimerkki spoiled poodle kaikissa kolmessa runossa.

Paristosydän

Niin kuin kello
ja sen elämä on
aikaan kahlittua,

on minunkin paikkani leimattu
aina uudestaan ja
uudestaan
jokaisen auringon
ja kuun jälkeen
kuin kellokortti.

Anteeksi,
etten osaa irrottautua
kerrosten välistä,

että olen juurtunut liian
kauas
ja ulotun sieltä tähän päivään.

Kai kasvatimme harhaan
kellon äänen,
kun se näin pian

söi paristot.

Rakkauden sisar

Kaipuu on veteen jätetty jälki,
tuoksun hiipivä pako
hiljaa
salaa,
ihon uusiutuminen niin,
että kosketus unohtuu
ja vain kaiku jää sormien väliin
pyörimään.

Se on rakkauden heittämä varjo,
pimeä pikkusisar,

kiinni kaikkien niiden kantapäissä,
jotka tohtivat tuntea.

Tunnerytmi,

silmät taivasta vasten,
reunassa kiinni

peitonreunassa

sykkii lämmin kuu.

Sanat katkeilevat
leivänmuruina

syliin

käpertyy ääni pian piiloon.

Tunne rytmi,

millä pilvet
putoavat

rakkauden voimasta

riisuu sielu itsensä
yön kanssa
yhdeksi.

Perjantai-aamu toi tullessaan myös tämän kuuluisan tupakkalain(rössilaki) mieleeni. Olen tänään lähdössä ravinteliin, enkä tiedä miten siellä sitten pääsen pössäyttämään paheettani.
Joka tapauksessa lataudun henkisesti asiaan, jotta vieroitusoireet olisivat mahdollisimman pieniä.

Odotan viikonlopusta ihan pirteää biletystä...saas nähdä mihin sitä eksyy...DTM on ny mielialoissa ykkönen..
Riippuu ketä saa seuraksi, kun en ihan yksin kumminkaan viiti mennä..
Seurassa on kivempaa..eikä sitä tie mihin kaikki siit johtaa..wink..wink..

Taas törmäsin ihanaan runoon. www.pori.fi/kirjasto/nuoret/nuortensivut/nuortenrunot/ sivuilta löytyi tämä lasihevonen kirjoittama:

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun nukahtavan,
peittelisin sinut huolellisemmin
ja lukisin puolestasi rukouksen.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun astuvan ovesta ulos,
rutistaisin sinua lujasti
ja kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme,
minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle,
että olet minulle tärkeä.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä,
jonka saamme elää yhdessä...

Mutta eihän tämä vielä lopu.
Yksi päivä sinne tai tänne.
Onhan päivä vielä huomennakin-onhan?

Todennäköisesti on.

Ehdin korjata laiminlyöntini.
Ja onneksi elämä tarjoaa loputtomasti
uusia mahdollisuuksia.

Mutta siltä varalta, että olen väärässä,
eikä minulla olekaan kuin tämä päivä,
sanon, että olet minulle hyvin rakas.

Kaikki eivät näe huomista.
Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus
puristaa toinen rintaansa vasten.
Miksi siis odottaa huomista,
kun saman voi tehdä jo tänään?

Jos huomista ei tulekkaan,kadut katkeraasti,
että jätit viimeisen hymyn hymyilemättä,
viimeisen halauksen halaamatta,
että sinulla oli liian kiire ehtiäksesi täyttämään toiveen,
joka osoittautui läheisesi viimeiseksi.

lasihevonen

Näin se varmaan usein on, huomaamme vasta jälkeenpäin, miten arvokas ja rakas toinen on. Siksi on hyvä sanoa se jo aikaisemmin ja useammin :)

Viikonloppu taas ohi onnellisesti. Lauantaina ja sunnuntaina tuli pistäydyttyä Kaisaniemessä, jossa oli Maailma kylässä tapahtuma.
Lauantaina tuli vettä hiukan liikaakin...olin kuin uitettu koira, kaikki märkänä ja mudassa mitä vaan olla voi..
Mutta sunnuntaina audinko näytti jo paremman puolen festariporukalle.
Porukkaa oli paljon...ja meno sen mukasta...

Perjantaina tuli kanssa käytyä homopaarissa, ehkä viimestä kertaa, sillai tupakan poltto sallituna.
No koppi korvannee sen synnin jatkumisen tulevaisuudessa...hyvä niin....
On paljon ihmisiä, jotka kärsivät ja vaivaantuu tupakan kärystä....Heille sen päätöksen suo..
Meitä tupakoitsijoita ajetaan yhä ahtaammalle...
Ehkä tarvitsee harkita sitä lopettamista oikein vakavissaan..

Monikohan ravinteli ja baari menettää asiakkaita tämän takia...ans kattoo...Siis ne jotka eivät pysty sitä 7 neliön koppia rakentamaan...Siis paikallis pubit ja baarit...
Siirtyyköhän ongelmat vaan talojen eteen ja jalkakäytäville..

Niin ja viikonvaihde oli myös antoisakin..tapasin muutamia tuttuja ja yhen uudenkin tuttavuuden...Aikas mielenkiintoinen persoona ja tapaus...viihdyin kyllä hänen kanssaan hyvin...

Mutta nyt sinkkuna tarvii kiitäää pyykinpesuun, et on taas puhtaan vaatteet seuraavaa biletystä varten:)

Surffasin taas eri sivuilla ja löysin ylen (TV1) nuoriruno kilpalun sivuilta http://www.yle.fi/nuorinruno/runot.htm seuraavan runon jonka Jan jansson on kirjoittanut.

Herätti minussa ajatuksia sen rakkaan muistamisesta.

FY3 - AALTOLIIKE

Rakkaani, kultaseni,
kallista korvasi puoleeni,
tarkkaile hetki pitkittäisiä aaltoja ilmassa.
Anna anteeksi etten aina sano sinua rakastavani,
mutta näethän, mussukkani,
rakkauteni on niin kuin palloaaltorintama,
vaikka se edetessään kasvaa,
vaikka sanoisin sen tuhannesti,
on kokonaisenergia aina sama.

Nössykkäni, pikkuiseni,
anna anteeksi minulle,
olishan mielesi hetkellisesti koherentti kanssani.
Olemme eri aaltopituuksilla,
mutta näethän, ainoani,
olemme kuin valon sähkö- ja magneettikentät,
kohtisuorasti värähtelemme,
mutta kuin kaksi sädettä Youngin kokeessa,
kirkkaasti interferoimme.

- Jan Jansson -

Semmosta se varmaan on...kun ensin sen oman rakkaan saisi..no onki on vetessä ja nykii jo kivasti koukussa ja kohon aina välillä sen johosta pinnan alla :)

Viikonloppu ohi...Ilmat suosi ja audinko helotti komiasti. Kelpasi olla ulkona ja ulkoillakin hiukan, kun on menossa se elämäntapamuutos ;)

Sunnuntai kruunasi kaiken. Sain yhen söpön vieraaksi ja ilta meni rattoisasti teetä juodessa, sekä toistemme kuulumisia kertoen. Samalla saimme tutustua toisiimme paremmin.
Tapasin tuon söpön ekakerran ja tykkäsin hänestä hirveesti, olen tavannut hänet chatissa ja olemme jo jonkin aikaa mesettäneetkin. Sillo on kivempi tutustua uusiin ihmisiin.

Tuolla söpöllä on ollut aikanaan hyvin vaikeata, hän on joutunut ihmisten väärinkäyttämäksi, tai hyväksikäytetyksi. Olin otettu kun hän sen pystyi kertomaan minulle, opin hänestä ihan uuden näkökulman asioihin.
Hän jopa sanoi luottavansa minuun erittäin paljon ja siksi uskalsi sen vuosien takaisen kokemuksen kertoa.

Puhuimme paljon myös homoudesta ja kaapissa olosta. Hän on täysin kaapissa, minä vain osittain.
Löysimme paljon yhteistä....

Molemmilla oli kivaa ja oli mukava halata toisiamme erotessamme, hänen lähtiessä kotiin.
Ei kulunut ku tunti, kun jo sain kiitostekstarin ja toimomuksen kutsua hänet uudestaan kylään.
Palautustekstarissa sen lupasinkin...Ei tie vaikka tästä kehittyisi vielä jotakin syvällisempää...
Edetään pikkuhiljaa ja katotaan...

Kävin tässä www.pilotkustannus.f sivuilla,
joka on sellainen edistyksellinen kirjojen painatuskustantamo.
Siellä löysin kesän, rakkauden ja unelmien sisältämän kirjan näin tulevankesän kunniaksi.
Kesä tuo aina sykettä myös rintaan.

Kesä, rakkaus, unelmat
Helena Koistinen kirjoittamasta kirjasta

Ei meille iloja anneta
Ne täytyy ottaa.
Ottaa ja
Pitää kiinni,
Kuin pitäisit
Kiinni koko
Elämästä.

Voimme kohota kohti vuoren huippua, josta sitten katselemme kaikkea kaunista ympärillämme, sisällämme suuren suuri ymmärrys kaiken yhteenkuuluvuudesta ja siitä maailmankaikkeudesta, josta meidän ei välttämättä tarvitsekaan kaikkea ymmärtää.
Rakastakaa, unelmoikaa, antakaa itsenne toinen toisillenne ja huomatkaa, että kyllä elämä antaa ja elämä ottaa, mutta se on elämän kokonaisuus ja se, vain se, tekee meistä kokonaisia ihmisiä.

Helena Koistinen

Teksti puhutti tosiaan...elämän konaisuus ja tarkoitus alkoivat minulla mietityttään.. Onko minun elämäni kohdallaan, onko se mielekästä jne..

Tänään vietetään sitten homofobian vastaista päivää.
Se on ihan jees juttu.

Erilaisuus on aina puhuttanut, erityisesti rasismi ja vähemmistökulttuurit.
Ihimen on usein ihmismassan uhri, joka toimii kuin peto toista kohtaan, jos hän poikkeaa valtavirrasta. Tämän valitettavasti, jotkut ovat omaksuneet, tai oppineet tavan muilta.

On henkilö sitten, eri rodun, uskonnon, tai sukupuoli-identiteetin mukaan minkälainen henkilö hyvänsä, suvaitsevuutta tarvitsemme kaikki toisiamme kohtaan.
Miten haluamme kohdeltavan meitä, niin sillai pitäisi kohdella muitakin.

Lasten suusta kuuluu usein totuuden.
www.srk-opisto.fi sivuilta löysin erään, runon/kirjoituksen, joka oli tehty joskus 2000 -luvun taitteessa, erään tehtävän yhteydessä lapsille.
Joka kuvaa hyvin meidän ihmisten toimimista ja oppimistakin..

ERILAISUUS

meidän luokalla on tyttö.

hän on ollut luokallamme

ekaluokasta lähtien.

Ekalla ei välitetty,

millainen hän oli.

Tokalla alettiin syrjimään,

kolmannella syrjittiin.

Neljännellä haukuttiin,

viidennellä syrjittiin ja haukuttiin.

Ja vasta kuudennella

tajusimme, miten tyhmiä olimme.

Syrjimme häntä vain,

koska hän oli

erilainen

Anniina Tenno 12v, Koskelan ala-aste

Tässä, sitten vielä muistutuksena Luukkaan evankeliumista

KULTAINEN SÄÄNTÖ

Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.

Luuk.6:31

Kaikille hyvää torstaipäivää ja homofobian vastaista päivää :)

www.positiivarit.fi sivulla mummeli antoi elämänohjetta, jotenkin se iski minuun...

Mietin mikä minusta tekeen niin kiireellisen ja niin malttamattoman. Pitäsi heti parantaa koko maailma ja saada itselle se rakaskin.

Ehkä olisi minunkin syytä pysähtyä ja miettiä elämän tarkoitusta ja mikä minulle oikeasti on tärkeätä.
Vaikee vaan onnistua, tekee tuskaa ja hikeä, olla niin rauhallinen ja johdonmukainen, kun koko oma elämä myllertää niin kivaasti.

Ja tässä mummelin ajatukset ja elämänohjeet:

TÄNÄ VUONNA

Tänä vuonna elän yrittämättä ratkaista kaikkia elämäni ongelmia yhdellä kertaa.

Tänä vuonna haluan kasvaa henkisesti, luen jotakin, joka vaatii ponnistuksia, ajattelemista ja keskittymistä.

Tänä vuonna en etsi vikoja ystävistäni, sukulaisistani tai työtovereistani, en yritä parantaa tai muuttaa ketään muuta kuin itseäni.

Tänä vuonna minulla on ohjelma, voi olla etten noudata sitä täydellisesti, mutta minulla on ohjelma.

Tänä vuonna säästän itseni kahdelta viholiselta - kiireeltä ja epäröiniltä.

Tänä vuonna kehitän luonnettani kahdella tavalla: teen hyvän teon ja annan sen paljastua sattumalta.

Tänä vuonna kerään rohkeutta tehdäkseni kaksi asiaa, joita en ole aikaisemmin uskaltanut.

Tänä vuonna en pelkää mitään, erityisesti en pelkää nauttia kaikesta kauniista ja uskoa, että kun minä annan maailmalle, maailma antaa minulle.

Lähettäjä: Mummeli