Taas törmäsin ihanaan runoon. www.pori.fi/kirjasto/nuoret/nuortensivut/nuortenrunot/ sivuilta löytyi tämä lasihevonen kirjoittama:
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun nukahtavan,
peittelisin sinut huolellisemmin
ja lukisin puolestasi rukouksen.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun astuvan ovesta ulos,
rutistaisin sinua lujasti
ja kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme,
minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle,
että olet minulle tärkeä.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä,
jonka saamme elää yhdessä...
Mutta eihän tämä vielä lopu.
Yksi päivä sinne tai tänne.
Onhan päivä vielä huomennakin-onhan?
Todennäköisesti on.
Ehdin korjata laiminlyöntini.
Ja onneksi elämä tarjoaa loputtomasti
uusia mahdollisuuksia.
Mutta siltä varalta, että olen väärässä,
eikä minulla olekaan kuin tämä päivä,
sanon, että olet minulle hyvin rakas.
Kaikki eivät näe huomista.
Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus
puristaa toinen rintaansa vasten.
Miksi siis odottaa huomista,
kun saman voi tehdä jo tänään?
Jos huomista ei tulekkaan,kadut katkeraasti,
että jätit viimeisen hymyn hymyilemättä,
viimeisen halauksen halaamatta,
että sinulla oli liian kiire ehtiäksesi täyttämään toiveen,
joka osoittautui läheisesi viimeiseksi.
lasihevonen
Näin se varmaan usein on, huomaamme vasta jälkeenpäin, miten arvokas ja rakas toinen on. Siksi on hyvä sanoa se jo aikaisemmin ja useammin :)
