Surffasin taas eri sivuilla ja löysin ylen (TV1) nuoriruno kilpalun sivuilta http://www.yle.fi/nuorinruno/runot.htm seuraavan runon jonka Jan jansson on kirjoittanut.
Herätti minussa ajatuksia sen rakkaan muistamisesta.
FY3 - AALTOLIIKE
Rakkaani, kultaseni,
kallista korvasi puoleeni,
tarkkaile hetki pitkittäisiä aaltoja ilmassa.
Anna anteeksi etten aina sano sinua rakastavani,
mutta näethän, mussukkani,
rakkauteni on niin kuin palloaaltorintama,
vaikka se edetessään kasvaa,
vaikka sanoisin sen tuhannesti,
on kokonaisenergia aina sama.
Nössykkäni, pikkuiseni,
anna anteeksi minulle,
olishan mielesi hetkellisesti koherentti kanssani.
Olemme eri aaltopituuksilla,
mutta näethän, ainoani,
olemme kuin valon sähkö- ja magneettikentät,
kohtisuorasti värähtelemme,
mutta kuin kaksi sädettä Youngin kokeessa,
kirkkaasti interferoimme.
- Jan Jansson -
Semmosta se varmaan on...kun ensin sen oman rakkaan saisi..no onki on vetessä ja nykii jo kivasti koukussa ja kohon aina välillä sen johosta pinnan alla :)
