Tulevaisuudessa on Hän, Minä ja Copper

Eilen yöllä tekstailimme kullan kanssa, kulta kirjoitti:
Täällä on nyt niin oudon tyhjää
kun ette oo täällä :(
Tiedätkö mikä oli maailman suloisinta,
kun sinä rakas olit eilen kainalossani
ja Copper toisessa kainalossa :)
Meidän omapikkuperhe :D
ihaninta!!
...

Rakastan ja rakastun kokoajan entistä enemmän.
En tiedä kuinka paljon tätä tunnetta mahtuu minuun.
Äärettömästi kai?:)
Hän ja Copper ovat minun elämäni, minä anna koko sydämeni hänelle. Rakastan niin valatavasti. Koko sydämestäni.

Puhuimme tulevaisuudesta.
Tahdon olla aina hänen kanssaa, rakastaa häntä niin kauan kuin elän.
Hän sanoi toivovansa, että muutamme yhteen kun olemme molemmat saaneet opinnot päätökseen. Suunnittelimme yhteistä asuntoa. Jos saisi unelmien kodin, siellä oli i kullalla oma treenihuone, minulla oma maalaus ja kirjoitushuone, sekä sitten iso kylppäri jossa olisi ihana tassujalallinen vanhanaikaisen mallinen kylpyamme.
Hän sanoi, että nyt kun asiasta puhuu, innostuu ja sen saavuttaminen tuntuu niin kaukaiselta. Mutta aika menee nopeasti. Eikö?

Kulta kirjoitti myös:
Must tuntuu et meidän elämä yhdessä
olis hyvin onnellista ja tasapainoista elämää.
Meillä ois varmasti paljon asioita mitä tykättäis tehä yhessä ja sit taas osattais varmasti antaa
toisille omaa tilaa ja aikaa omille harrastuksille
ja luulen et pystyttäisaika hyvin aina
sopimaan kaikista käytännön asioista yhdessä.

Niin minäkin luulen. Meidän arki olisi yhdessä harmoonista ja tasapainoista, onnellista ja rakastavaa, hellää ja lämmintä. Tasaista arkea josta toisen pelkkä läsnäolo tekee kaksinverroin ihanampaa.:)

On ihanaa, kun puhutaan meistä ja tulevaisuudesta. Me ollaan minä, hän ja Copper. Me ollaan nyt ja me ollaan aina. Niin luulen, niin uskon.:)

Meidät on luotu toisiamme varten.