Taas sataa. Maalla olin jo aistivinani syksyn merkkejä, pietaryrtin ja viljapeltojen koulun alkua enteilevää kirpeää tuoksua.
Tapasin pitkästä aikaa erään pitkäaikaisen ystäväni. Huomasin, että meitä ei nykyään yhdistä oikeastaan mikään. Takana ovat yhteiset levottomat opiskeluajat ja tiemme ovat erkaantuneet monin tavoin. Tunsin itseni tapaamisen jälkeen kovin yksinäiseksi.
Mihin suuntaan olen menossa?
3 kommenttia
JPHki
31.7.2007 10:24
On kaksi kasvia joiden kukinta lähenevän syksyn merkkinä herättää alakuloisuutta, pietaryrtti ja kanerva... (Sune&Stina Johnsson, Yrttikirja)
martin
31.7.2007 12:18
ja antaa periksi edes taistelematta.
Punaista, keltaista, ruskeaakin vihreän joukkoon - kummallista, että juuri syksyn värit ovat niin suorastaan silmille hyppivät.
Onneksi on yllätyksiä!
audinkopoika
1.8.2007 01:10
Muista, sateen jälkeen tulee aina pouta ja aurinko :)