Jo on taas sää. Lumenluonnista on tullut melkein jokapäiväistä rutiinia. Sitten pitää vielä pilkkoa takkaan puita. Takan lämmöstä on tosi kiva nauttia, mutta puiden pilkkominen on välillä aika tylsää puuhaa. Kaupungissa asumisessa on kyllä puolensa.
Tänään olisi taas otollinen päivä lapsentekoprojektissamme. Josko tällä kertaa tärppäisi? Alan vähitellen ymmärtää pariskuntia, joilla lapsen saamisen yrittämisessä alkaa olla puurtamisen makua. Mutta en tietenkään ole luopumassa toivosta. Onhan kyseessä niinkin upea asia. :)
