Elämäni on asettunut uomaansa, aivan kuin Niili. Pieniä korjausliikkeitä suuntaansa tapahtuu, silti päämäärä on vääjäämätön. Virta etenee hitaasti, mutta se kuljettaa mukanaan sitä hedelmällistä mutaa, joka saa minut kukkimaan ja kukoistamaan. Matkalla kuuntelen papyrusten hiljaista suhinaa.
Kommentoi kirjoitusta
Kirjaudu sisään voidaksesi kommentoida kirjoitusta.
Ei vielä tunnusta? Liity nyt!
1 kommentti
martin
24.1.2008 23:07
... ... ... ... ...