Isoveljenä olo on ajoittain aika raskasta. Helpommalla tietysti pääsisi, jos osaisi olla välittämättä. Juuri kun olen saanut M:n avio-ongelmat mielestäni vähän taka-alalle, onnistuu P yllättämään omilla ongelmillaan. Voisin tietysti kuitata kaiken tokaisemalla mitä minä sanoin. P:n ja K:n heikko talous on ollut tiedossani jo vuosia, ja olen toivonut, että he saisivat raha-asioihinsa jotain tolkkua ajan mittaan.
Tunsin pientä syyllisyyttä viime vuonna kritisoidessani selkein sanoin P:n ja K:n suunnitelmaa ostaa talo. Silloin olin kuulemma ymmärtämätön, kun yritin selittää, miksi heidän kannattaa vaan kiltisti tyytyä isompaan vuokra-asuntoon, ja harkita talon ostoa vasta joskus myöhemmin. Mutta ei, se talo oli saatava heti, ja ihme kyllä, pankkikin oli myötämielinen ajatukselle.
Nyt on kuulemma konkurssi kolkuttamassa ovelle, uusi koti menossa myyntiin ja kaiken kukkuraksi sain heidän kulutusluoton takaajan ominaisuudessa tonnin laskun pankista. Kova paikka P:lle ja K:lle, joten en vielä tänään jaksanut kauheasti rähistä P:lle puhelimessa. Yritämme (jälleen kerran) sopia asioista pankissa, joka mielestäni on osasyyllinen tähän sotkuun myöntäessään asuntolainaa liian pienituloisille asiakkaille.
