Työpäivä venähti odottamattoman pitkäksi. Kello on jo tulossa kahdeksan ja huominen esitys opiskelijalähtöisestä oppimisen arvioinnista odottaa tekemistään. En millään jaksaisi juuri nyt ajatella mitään opiskelijoihin liittyvää, enkä taatusti opiskelijalähtöisesti. No, juon kupin teetä, vetelehdin vielä hetken ja mietin mitä ihanaa siinä opettamisessa taas olikaan.
Leffareissu tyttöjen kanssa meni oikein mukavasti. Ei tappeluita, eikä katastrofaalisia onnettomuuksia. Maalaistytöille päivän suurin elämys taisi leffan sijaan olla tekemämme lyhyt metromatka. Enpä ole itse aikoihin kiinnittänyt huomiota siihen, miten kamalan pitkät ne asemien rullaportaat oikeastaan ovat.
Hauskasta päivästä huolimatta yllätin itseni päivän päätteeksi aika masentuneista fiiliksistä. Toivottavasti tämä menee pian ohi.
Pukkaa vielä pintaan pientä krapulan tapaista. Eiliset työpäivänjälkeisoluet venyivät koko illan lystinpidoksi. Piti tietenkin "käydä" aina niin savuisessa Fairyssa, ja sitten jatkettiin luonnollisesti Manssille laulamaan karaokea (APUA!), vaikka hauskaahan se toki oli. Aamuinen herätys A:n luona oli aika takkuinen, mutta nyt elämä alkaa taas voittaa. Huomenna mennäänkin sitten tyttöjen kanssa leffaan. :)
Haukotus haukotus. Onpa vetämätön olo. Olen juonut sekaisin kahvia ja teetä, napostellut lempparisuklaakaurakeksejä, tuijottanut telkkaria ja kirjoitellut sähköposteja. Niin, ja selaillut eurooppalaisten työkkäreiden kotisivuja. Vähän hankalaa, kirjoitetunkin tanskan kielen ymmärtäminen näyttää tuottavan pienoista tuskaa, hollannista tai ranskasta puhumattakaan. Ehkäpä haaveilen uudesta ihanasta työstä ihan vaan täällä koto-Suomessa. No, huomenna pitää joka tapauksessa mennä nykyiseen työhön. :-/
Tänään ei ole oikeastaan tapahtunut mitään, mikä olisi jäänyt jotenkin erityisesti mieleen. Tunnit ovat vaan kuluneet ja siinä se. Ostin sentään leffaliput sunnuntaiksi itselleni ja neljälle pikkutytölle. :)
Vapaapäivä meni kuitenkin ihan pihalla puuhatessa, vaikka oikeasti piti tekemäni erilaisia rästitöitä ja valmistella huominen opetus hyvissä ajoin ilman kiirettä. No, näin ei sitten kuitenkaan käynyt. Sen sijaan sain tehtyä uuden suuren kukkapenkin, jossa on ihanan hiekkainen multa. Tämä mahdollistaa aivan uudenlaisten kasvien kokeilun. Sääli vain, että pitää odottaa koko talvi ennen kuin pääsen istutushommiin. Lilli pyöri vähän väliä jaloissa, että joko lähdetään lenkille, joko jooko? Lenkillä sitten käytiin, ja sain sentään huomisen opetuksen suunniteltua. Nyt vähän surffailua ja sitten tutimaan.
Tyhjänpäinen työpäivä takana. Vielä neljä yötä perjantaihin.
Tänään olen poltellut isossa roviossa kesäisen ikkunaremontin aikana syntynyttä jätepuuta. Sekaan heitin myös pensaiden perkuujätteitä ja muutaman puulavan. Sää oli hommaan mitään otollisin, tuhruisen tihkuinen ja melkein tyyni. Savu ei siis kiusannut naapureita. Äsken olin kohentamassa enää kytevää pikku kasaa, jossa tosin on nauloja vaikka uuden talon rakentamiseen. Haravahommia siis tiedossa. Seisoin pitkään pimenevässä illassa kekäleitä tuijottaen ja mietiskellen niitä näitä. Meni ihan meditaation puolelle. Upea täysikuukin tervehti pilvien lomasta.
Olenpa ollut tänään touhukas ja tarmokas. Kämppä on siivottu lattiasta kattoon, tai ainakin melkein. Pihalla tyhjensin kompostorin, jota aloin täyttää uudestaan alas leikkaamieni perennojen varsilla. Pihavaahterasta poistin yhden hankalasti sojottaneen suuren oksan. Onneksi toimenpide ei vaikuttanut mainittavammin puun ulkonäköön. Ehdin myös aloittaa arimpien silmäterieni talvisuojausten valmistelut. Kiirettä niiden kanssa ei kylläkään ole. Syksy kun on ollut todellakin poikkeuksellisen lämmin. Hämmästelin nimittäin taas kerran kukkapenkeistä nousevia kevään sipulikukkien tuoreen vihreitä versoja. Saa nähdä miten niille käy talven aikana. Pelkään kyllä pahinta.
Nyt istuskelen koneeni ääressä. Taidan pian laittaa takkaan tulen ja sytyttää muutaman tuikun. Lasillinen, tai pari, punaviiniä olisi myös kiva, mutta tähän mielitekoon en ole varautunut asianmukaisesti, joten tyydyn teehen. Tosi mukava olisi tietysti, jos voisin vielä rapsutella jonkun niskaa sohvalla. Oma moka sekin, olen ollut laiska ja haluton. Pitäisi varmaan aktivoitua jotenkin, laittaa joku ilmoitus jonnekin tai jotain. Mutta taidanpa nyt tänään tyytyä ihan vaan omaan seuraan.
Eilen yritimme jälleen lapsen tekemistä (muumimukimenetelmällä). Huomenna teemme vielä "varmistushedelmöityksen". Tuntuu tosi vaikealta löytää oikeita sanoja projektimmelle, johon meidän kaikkien kolmen taholta liittyy hurjasti toiveita ja positiivisia latauksia. Asian tekninen kuvaaminen kun kuulostaa omin sanoin niin hirveän kliiniseltä. Lapsen syntyminen olisi kuitenkin ihmeellisen hieno asia. Se olisi oikeastaan kaikkein upein asia, mitä elämässä voi tapahtua.
Tämä kokemus ja mahdollisuus on aika lailla ravistanut omaa aika perinteistä perhekäsitystäni, mikä varmaan johtuu omasta aika perinteisestä taustastani. Mieli täytyy vaan pitää avoimena. :)