Hyvä Kansanradio, tämä systeemi on mätä!
Tuottavuusohjelmien myötä henkilöstöä vähennetään. Uusia tehtäväkokonaisuuksia tulee aina vain lisää, eikä vanhoista voi luopua. Tärkeitä nekin. Tulosneuvotteluissa tavoitteita kiristetään, sillä eihän indikaattoripylväitä voi edellisvuosista lyhentää. Laadun pitää olla moitteetonta. Kaiken on oltava entistä hienompaa, parempaa, nopeammin ja laadukkaammin. Mielellään pienemmin kustannuksin, vaikka yleinen kustannustaso nouseekin.
Paperisotaa pyöritetään hysteerisen tarkasti määräysten mukaan, koska pelätään Valtiontalouden tarkastusvirastoa, Kilpailuvirastoa ja MOTin tai Silminnäkijän toimittajaa, jotka kaltoin kohdeltu kansalainen usuttaa kimppuun. Yksittäiset työntekijät uupuvat huoneisiinsa, hakeutuvat sairaslomille ja ärhentelevät toisilleen kuin häkkiin sullotut eläimet.
Motivoidaan meitä kuitenkin mahdollisuudella laajentaa osaamistamme siirtymällä määräajaksi toisiin tehtäviin omassa tai naapuriorganisaatiossa. Jälkeen jäävät työt jaetaan työkavereille. Heille, joiden omatkin ylityötunnit lyövät laittomia lukuja. Tunnit tosin leikkautuvat määräajoin laillisiin lukemiin. Ilman korvausta. Kuin tuhka tuuleen.
Entä missä menee arvostus? Pienellä palkalla, pätkätöissä. Yksityiselle ei kelpaa valtion lapioon nojaillut, vaikka tehtävät olisivat samoja. Joululahjaksi tulee firman pinssi tai muki, ei puhettakaan bonuksista tai optioista, 13. kuukauden palkasta. Edes yhteistyökumppanilta et saa joululahjaa ottaa. Lahjukseksi tulkittaisiin...
Kuka lupaa maaliskuussa ottaa valtion virkamiehen erityissuojelukseensa? Populisti, hae ääneni! Minä kun tykkään työstäni. Siitä, joka on siellä kaiken kiireen ja byrokratian alla piilossa. Olisipa sitä aikaa tehdä.
"This is crazy. It ain't working", tuli juuri Groovelta.
