Oli menopaussi

Onneksi minusta ei voi tulla menopaussista kärsivää rouvaa. Toivottavasti en tule henkisestikään sellaiseksi.

Odottelin tänään lentokentän portilla koti-Suomeen tuovaa konetta. Takanani istui kaksi eläkeiän kynnyksellä olevaa keskiluokkaista pariskuntaa. Ensin rouvat paheksuivat suureen ääneen uutta nesteidenkuljetuskieltoa ja pitivät törkeänä, ettei portille ollut järjestetty vesipisteitä. "Pakottavat sitten ostamaan koneesta!"

Säyseämmän rouvan mies keksi kokisautomaatin hallin nurkasta ja kävi rouvalleen juoman. Tietysti kärttyisämpikin passitti oman ukkonsa juoman hakuun. Mutta eipä ollut ukolla viisikymppistä pienempää. Siitäkös säksätys alkoi! "Mikä siinä on, että sinun pitää aina niistä kolikoista päästä eroon! Niitä tarvitaan just tällaisiin tilanteisiin. Minä sanoin, että maksa sillä viiskymppisellä. Mutta kun pitää aina ensin kolikoista..." Rouva taisi raottaa kukkaronsa nyörejä ja antaa ukolleen killinkejä. Miehen lähdettyä sanoi vielä säyseämmälle rouvalle: "Mitenhän se tuokin pärjää, kun minusta henki lähtee." "Hyvin varmasti..." säyseä siihen. (Ehti ennen minua!) - Nyppiminen jatkui vielä miehen palattua: "Kohta pääset siihen nojatuoliin vällyn alle. Sitten tulee kaikki passattuna eteen, eikä tarvitse itse ajatella." Levy oli jo niillä kierroksilla, että tuota olisi varmasti jatkunut koko odotusajan, ellei viereen olisi tullut ihmeteltäväksi hyväntuulinen umpeen tatuoitu kolmikko.

Oli kiva survoutua kentällä tupaten täyteen bussiin, jossa pääsin istumaan nuoren naisen viereen. Useita läväreitä kasvoissa, punaista kirkuva siili. Siis konservatiivin kauhistus. Mutta niin mukava! Irtosi ventovieraille kivoja kommentteja yhteisestä ahtaudesta, hymyili helposti. Toinen moinen hymyilevä höpöttäjä nousi välipysäkiltä kyytiin. Ei kaikista voi tulla menopaussirouvia, eihän?

Olen huomannut, että tulen iloisista ihmisistä onnelliseksi.