Treffit sujuivat hyvin. Ne myös venähtivät yli kahden päivän mittaisiksi. Ne olivat hauskat ja samalla saimme hoidettua hankalan ja herkästi vaivaannuttavan kavereille esittelyn alta pois. Kaverit ja ystävät pitivät kovasti ja kavereista ja ystävistä pidettiin kovasti. Win win, Mary Bell on ihastunut. Hullua. Todella hullua. Että tällainenkin vanha jarru saattaa jonkun mielestä olla niin .. saalis? Enkä puhu ulkonäöstä, se on kohdallaan, tiedän sen. Tapaamme uudelleen, pian.
Kun kaikki osuu kohdalleen on asiat mitä parhaimmin. Alkuun oli tietysrti hieman hetkittäin hiukan jäykempää mutta tunnuimme puhuvan aika samaa kieltä joten sekin meni nopeasti ohi. Hänellä oli kauniit, kultaiset kengät ja tyylikkäät korut, sekä pari yksityiskohtaa vaatteiden alla, jotka kiehtoivat minua suuresti. Lisäksi hän yllätti minut muutamalla liikkeellä, joita itse olen viljellyt (enkä koskaan tavannut ketään kuka oikeasti olisi pitänyt niistä liikkeistä) joten olin siitäkin positiivisesti yllättynyt; en siis ole yksin. Enkä siltikään ole tilaamassa kihloja. Olen vain onnellinen. Ja iloinen. J odotan paluuta matkalta jo nyt.
Minun pitäisi tehdä yksi projekti loppuun, viimeistellä pari yksityiskohtaa ja lähteä matkoille keskiviikkona. Palaan maahan taas ensi viikon lauantaina ja luultavasti tapaan uuden ystäväni vielä samana iltana. Mitä sitten tapahtuu on hieman auki. Minua kutsuu muutama eri suunta, Suomessa lähinnä, ja kaiken katkaisee marraskuinen road trip. Odotan suurella innolla matkaa. Saimme jopa uuden jäsenen matkaseureueeseemme.
Mitään järkeähän tuossa matkassa ei sinällään ole. Taloudellisesti se vie minut turmioon ja ajallisesti se osuu huonoon hetkeen, mutta sellaista se elämä on. Mahtavaa ja haasteellista.
