Tom of Finlandin öinen kävelyreitti

  • Artikkeli
  • Ihmisiä ja ilmiöitä
  • (päivitetty )
  • vaeltaja2006
  • 19
Merikadun ja Wecksellintien risteyksessä Viktor Janssonin Taistelija-patsaan jykevä hahmo katselee Kirsikkapuistoon päin

Tänään, toukokuun 8. pnä on jälleen Tom of Finlandin syntymäpäivä. MSC Finland juhli syntymäpäivää Bulevardin BLVD:ssä perinteiseen tapaan.

Ensi vuonna 8.5.2020 vietetään Tomin 100-vuotissyntymäpäivää. Luultavasti Tomia silloin juhlitaan laajemmin.

Syntymäpäivän kunniaksi nostamme esiin vuonna 2016 laaditun kuvauksen Tomin öisestä kävelyreitistä. Se löytyy tästä osoitteesta, 


 

Tomin öinen kävelykierros

Tom of Finland kertoi haastatteluissaan, millaisia reittejä hän kuljeskeli Helsingin yössä piirtämisen lomassa. Näillä kävelyretkillä hän saattoi tavata uusia ihmisiä ja löytää uusia ideoita piirroksiinsa. Siihen aikaan kaikissa läntisen maailman kaupungeissa ja myös itäblokin maissa harrastettiin puistoissa kuljeskelua ja pikaisia pysähdyksiä julkisiin vessoihin. Turvallisia kokoontumispaikkoja sisätiloissa ei juuri ollut. Monille seuraa hakeville kehittyi omat reitit, joita seurattiin ilta illan jälkeen.

Tässä Tom of Finland paljastaa oman reittinsä

Audio


Kävelyreitti on pituudeltaan n. 3 kilometriä. Kävelyreitin alkupiste on Kiasman ja Musiikkitalon välinen notkelma, baana. Reitti suuntautuu eteläisimpään Helsinkiin meren rannalle. Kierroksella ohitetaan myös hänen pitkäaikainen kotinsa Ullanlinnan kaupunginosassa.

Kartan pohja on Helsingin karttapalvelusta http://ptp.hel.fi/avoindata/. Kartta tarkentuu klikkaamalla kerran.


Kohde 1: Lähtöpiste: Kiasman ja Musiikkitalon välinen notkelma, baana

Nykytaiteen museo Kiasman ja Musiikkitalon välissä on notkelma, jossa Mannerheimintien ali kulkee entinen ratatunneli, nykyinen kevyen liikenteen väylä baana. Aiemmin notkelmassa oli VR:n tavara-asema makasiineineen. Paikka oli iltaisin ja öisin pimeä – juuri sopiva paikka homomiesten kruisailulle. Kadun toisella puolella, Eduskuntatalossa, päätettiin maan asioista. Notkelmaa kutsuttiin Kissalankujaksi tai Kalastavan kissan kujaksi. Kujan varrella oli peltinen pisuaari, jossa illan ja yön aikana pistäytyivät monet lähikapakoista omille retkilleen lähteneet. Välillä pisuaarin eteen parkkeerasi suuria, komeita autoja.

"Oletko sinä...?" -nimisessä dokumenttielokuvassa vuodelta 1969 on kuvia Helsingin ulkotapaamispaikoista. Tässä Youtubesta tallennetussa kuvassa on Kissalankujan pömpeli. "Oletko sinä...?" hyllytettiin Yleisradiossa ja se esitettiiin ensi kerran vasta vuonna 1999. Se löytyy englanninkielisin tekstityksin youtubesta.

Pisuaari oli olemassa vielä vuonna 1971, kun homoseksuaalisuuden rangaistavuus poistui rikoslaista. 96-lehden pakinoitsija Bibinettekin oli paikalla seuraamassa yön tunnelmia. Kaikki oli niin kuin ennenkin, samat ihmiset, samat jutut.

Kissalankuja vuonna 1970. Kuva julkaistiin 96-lehdessä.
96-lehden terhakas pakinoitsija Bibinette kuvasi numerossa 2/1971 tunnelmia Kissalankujalla, kun laki oli muuttunut eivätkä homot olleet enää rikollisia. Napsauttamalla sivu suurenee lukukelpoiseksi.

Kissalankujalta voi nopeasti piipahtaa nykyisen Presidentti-hotellin paikkeille. Siellä oli ennen lautainen pömpeli, jossa Tomin mukaan "muusikkohomot ja soitto-oppilaat" poikkesivat Konservatoriosta tullessaan.

Kohde 2: Esplanadin puisto, Espa

Esplanadin puisto oli homojen suosima kävely- ja kohtauspaikka 1940-50 -luvuilla, lempinimeltään Perverskaja Ulitsa tai Bögelund. Tom of Finland kuvailee värikkäästi haastattelussa, miten Espalla kokoonnuttiin iltaa viettämään ja kikattamaan. Monet siellä viihtyvät olivat Tomin mukaan naismaisia miehiä. Hän itsekin yritti, mutta tajusi pian, että jos joku tuttu kävelisi ohi ja näkisi hänet siellä, maine olisi mennyttä. Tomin alkuaikojen maalauksissa on näitä "feminiinisiä miestyyppejä".

Homojen kohtauspaikka oli tässä Esplanadinpuiston länsilaidalla Ruotsalaisen Teatterin takana. 40-luvulla käymälä oli suunnilleen samalla kohdalla kuin nykyinen moderni, vihreä toiletti.

Puistossa oli suosittu käymälä, lempinimeltään Päämaja tai Pääkonttori. Jo sota-aikana siellä oli "liikennettä". Heteromiehetkin tiesivät, eivätkä uskaltaneet sisälle. Espalla käveltiiin edestakaisin ja välillä käytiin asioimassa Kauppatorin peltipömpelissä. Tom kertoo itse:

Audio
Tom of Finland löysi homoja Espan puistosta jo sodan aikana. Hän päätteli, että naismaiset, kikattavat miehet ovat homoja ja liittyi seuraan.

Espa ei ollut enää 60-luvun lopulla kohtauspaikkana. Silloin ulkotapaamispaikat olivat siirtyneet pois ydinkeskustasta hieman syrjemmälle: Mäntymäen ja Laakson kallioille.

Homot palasivat Esplanadin puistoon 1980-luvun alkupuolella, kun Setan vapautuspäivien puistojuhlia alettiin pitää Espan lavalla. Kesällä 1994 järjestettiin "näytöshäät": kaksi miesparia ja yksi naispari solmivat epävirallisen avioliiton. Toinen miespari oli pukeutunut täysiin nahkoihin.

Espan "homohäät" 1994: Suudelma. Kuva Prätkäpostin kannesta.

Kohde 3: Palacen ravintola

Osoite: Eteläranta 10

Olympialaisten alla 1952 valmistui loistohotelli Palace etelärantaan vanhan kauppahallin viereen. Se majoitti varakkaimpia kisavieraita. Tom oli opiskellut pianonsoittoa Sibelius-akatemiassa. Hän soitti pianoa Palacen toisen kerroksen elegantissa ravintolassa. Hän soitteli siellä vuosikausia, ravintolasta tuli Tomin toinen koti.

Palace-hotelli, kuva: Helsingin kaupunginmuseo
Audio
Tomin haastattelusta käy ilmi, että hän alkoi kyllästyä muusikkoelämään. Omasta mielestään hänestä ei koskaan olisi tullut huippupianistia.

Kun illalla ravintola suljettiin, Tomin oli helppo lähteä öiselle kierrokselleen. 1950-luvun alkupuolella hän asui Munkkivuoressa Ulvilantiellä, mutta jossain vaiheessa hän muutti lähemmäksi keskustaa, Kalevankatu 48:aan.


Kohde 4: Tähtitorninmäki, maisematerassit

Tähtitorininmäki oli suosittu öinen kohtauspakka. Kun noustaan Tähtitorninmäen satamanpuoleista reunaa, voi käydä katsastamassa kallion terassimaista rakennetta. Siellä oli rauhallista istuskella sivummalla ja odottaa seuraa.

Tähtitorninmäen huomaamattomia terasseja, taustalla satama ja Ruotsinlaivat

Ylätasanteella on Haaksirikkoisten patsas, joka pystytettiin jo Venäjän vallan aikana. Pietarista oli tullut määräys, että patsaan ihmishahmot katsovat itään, kohti valtakunnan pääkaupunkia Pietaria, mutta asennustöissä oli sattunut "virhe": patsaan mieshahmo katsoo länteen, ei itään.

Alhaalta satama-altaasta lähtivät laivat Ruotsiin ja Keski-Eurooppaan. Laivat ja meri synnyttävät helposti mieleen kaukokaipuun. Tom kuului jo 50-luvulla siihen harvalukuiseen suomalaisten joukkoon, joka pystyi matkustelemaan ympäri Eurooppaa.

Laivat veivät myös "seksuaalipakolaisia". 1960-70 -luvuilla monet homot muuttivat Ruotsiin etsimään vapaampaa ilmapiiriä. Ruotsin seksuaalivähemmistöjen järjestössä RFSL:ssä oli runsaasti Suomesta muuttaneita jäseniä, ja RFSL:n lehdessä oli omat suomenkieliset sivut.


Tähtitorninmäkeä hallitsee observatorio. Sen keskitornin päällä tangossa näkyy musta "pussi" tai "hattu". Vielä 30-luvulla hattu nostettiin ylös tankoon joka päivä ennen klo 12 ja täsmälleen puolen päivän aikaan hattu pudotettiin alas. Herrat kauppatorilla saivat tarkistaa taskukellojensa ajan. Silloin puut eivät peittäneet näkyvyyttä.


Kohde 5: Tähtitorninmäen länsirinne

Observatorion länsipäädyn ja ruotsalaisen nomaalilyseon välissä lähellä Unioninkatua oli Tähtitorninmäen suosittu käymälä. Vieläkin maaperä on typen rehevöittämä. Tom of Finland kertoo, miten sodan aikana siellä kävi saksalaisia sotilaita ja sodan jälkeen valvontakomission aikaan hyvinkin eksoottisia puna-armeijan sotilaita. Kaikilla oli halu. Tom of Finland ei ollut kiinnostunut siitä, millaista poliittista suuntaa hänen öiset kumppaninsa edustivat.

Venäläisiä sotilaita liikkui Helsingissä kolmen vuoden ajan sodan päättymisestä syyskuusta 1944 Pariisin rauhansopimuksen solmimiseen saakka 1947. Viimeiset venäläiset lähtivät syyskuussa 1947. Olot olivat jo alkaneet normalisoitua, vaikka puhuttiinkin "vaaran vuosista". Kahvi palasi kauppoihin helmikuussa 1946.

Audio
Heti sodan jälkeen valvontakomission venäläiset sotilaat löysivät Tähtitorninmäen pömpelin ja olivat innolla mukana.
Tässä observatorion länsipäädyn kulmalla oli pömpeli, jossa kävi kansainvälistä sotilashenkilökuntaa Saksasta ja Neuvostoliitosta. Tom tapasi monia.

Toukokuussa 2016 tässä maastossa filmattiin Tom of Finland -elokuvan Tähtitorninmäki-kohtauksia. Avustajiksi oli pyydetty mm. MSC Finlandin jäseniä, avustajat puettiin ajan henkeen sopivasti. 1950-luvulla nahka-asut olivat melko erilaisia.

Kuvauksissa kevyt usva on noussut lisäämään Tähtitorninmäen salaperäisyyttä toukokuun lopulla 2016

Kansallisgalleria omistaa Tomin työn vuodelta 1954-55 "Poika Tähtitorninmäellä".

Julkaistu Tom of Finland Foundationin luvalla


Kohde 6: Tomin kotitalo 1972-1984

Osoite: Tehtaankatu 7 eli taloyhtiö Sampsa

Tom asui merkittävän osan luovasta kaudestaan osoitteessa Tehtaankatu 7 D-rappu. Taloyhtiön nimi on Sampsa. Se on 1900-luvun alussa rakennettu jugendtalo, jossa huoneet ovat korkeita. Tomin asunto oli 92 neliömetriä. Erkkeri-ikkuna oli pohjoisen suuntaan. Tomilla ja hänen elämänkumppanillaan Velillä oli omat huoneet. Pohjoispuolen ikkunoista näkyy Vuorimiehen puistoon. Tom tunsi puiston jo entuudestaan, koska sen länsisivustalla oli vuoteen 1950 saakka pömpeli. Rakennelma räjähti 14.1.1950. Kyseessä oli ilmeisesti itsemurharäjäytys.

Tom of Finlandin kotitalo 1972-1984, Tehtaankatu 7 D-porras, ylin kerros.
Audio
Tässä haastattelukatkelmassa Tomi kertoo, miten hän työskenteli. Aarno oli monesti hänen mallinaan. Puhutaan myös piirrossarjasta Front Runner ja Gay Gameseista.

MSC:n entinen puheenjohtaja Leeku Kimmel kertoi, että Tomilla ja Velillä ei ollut mitään keskinäistä testamenttia. Kun Veli kuoli vuonna 1981 kurkunpääsyöpään, Velin omaiset kävivät hakemassa huoneistosta pois lähes koko kalustuksen.

Vuonna 1984 asunnon omistaja ilmoitti myyvänsä asunnon, joten Tom joutui muuttopuuhiin. Tom järjesti kirpputorin, jossa hän myi mm. taulujaan ja suuren osan vanhoista amerikkalaisista homolehdistä.

Monia tunnettuja kulttuuri-ihmisiä on asunut samassa korttelissa. Luettelo on naapuritalon, Tehtaankatu 5:n historiikista.

Kuuluisuuksia, jotka ovat asuneet Tehtaankadun taloissa 5-9.


Kohde 7: Kaivopuisto

Kaivopuisto oli Tomille kiinnostava paikka. Siellä oli ainakin kaksi pömpeliä, ja siellä voi tavata "raavaita miehiä". Pusikot tarjosivat näkösuojaa. Toinen toileteista on edelleen tallella Kaivohuoneen takapuolella, mutta se on vain harvoin auki.

Kaivopuiston länsikulmalla, penkkirivistön takana oli vielä 70-luvulla yksi pömpeli. Nykyään kesäaikana täällä kokoontuvat kymmenet motoristit rupattelemaan.
Audio
Tom tapasi Espalla komean saksalaisen upseerin. Lähdettiin kävelemään Kaivopuistoon. Tarinalla oli traaginen loppu.
Kaivopuiston länsikulman käymälä, Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja tuntematon, kuva vuodelta 1938.

Kaivopuiston länsikulmalta länteen päin lähtee Merikatu. Vielä 1970-luvun alussa monet homot kertoivat lähtevänsä kruisailemaan "Merikadulle ja Kirsikkapuistoon". Maisema oli aika hoitamatonta ja rannan vieressä kenttä oli varattu veneiden säilytykseen. Nyt maisema on täysin uusiutunut, kirsikkapuita on istutettu pitkin rantaa ja veneet on siirretty kauemmaksi länteen.

Mahtava Merikatu johtaa kohti seuraavaa kohdetta, "Kirsikkapuistoa". Merikadun ja Huvilakadun risteyksessä asui teatterinjohtaja Vivica Bandler (1917-2004) sukutalossaan. Hän oli Tove Janssonin ystävä. Tom ei ilmeisesti paremmin tuntenut kumpaakaan.

Kohde 8: Kirsikkapuisto

Kirsikkapuistossa, nykyisen Merenkulkijoiden ja mereen menehtyneiden muistomerkin ympärillä, oli paljon pensaita, joiden kukinnot tuoksuivat spermalta. Samoja pensaita on nykyäänkin Linnanmäen rinteissä. Kirsikkapuisto, oikealta nimeltään Ursinin kalliot, oli suosittu kruisailupaikka. Puinen toilettirakennus oli siitä hyvä, että sen vierelle pääsi autolla ja oviaukosta mahtui pyörätuolilla.

Kirsikkapuisto vuonna 1970. Merenkulkijoiden ja mereen menehtyneiden muistomerkki oli pystytetty vuonna 1968. Vuosisadan alkupuolella tässä oli kaupungin uimalaitos.

Kuva on editoitu. Keväällä 2019 otettuun kuvaan on "istutettu" vanha kuva pömpelistä. Vessa oli tyypillinen puupömpeli. taustalla näkyy Pihlajasaari, oikealla skeittipuisto..Kruisailu loppui heti 1970-luvun alussa, kun pömpeli tuhottiin. Nyt koko ranta on suosittu vapaa-ajanviettoalue. Rannasta Café Caruselin vierestä lähtee vene Pihlajasaareen, jossa on nudistiranta.

"Kirsikkapuistossa" on Merenkävijäin muistomerkki. Vielä 10 vuotta sitten sen huipulla paloi ikuinen tuli. Rantakalliossa näkyy muistoja helmikuun 1944 Helsingin suurpommituksista. Venäläiskoneet  purkivat ammuslastejaan Helsingin edustalle. Rantakalliossa on räjähdysten jälkiä.

Kohde 9: MSC:n klubi

Osoite: Pursimiehenkatu 26

Pursimiehenkadulla oli 1990-2000-luvulla MSC:n klubitila, joka tuli kuuluisaksi siitä, että poliisi teki sinne ratsian vuonna 2000. Ilta-Sanomat kertoi ratsiasta.

MSC:n kerhotila oli vasemmanpuoleisen rakennuksen 5. kerroksessa joitakin vuosia vuosituhannen vaihteessa. Alhaalla oli ovikello. Kun kerhohuoneiston oveen kolkutettiin, oven avannut näki toistakymmentä poliisia. Hän veti oven heti kiinni. Hetken kuluttua hän oli käsiraudoissa.

Tom oli MSC:n kunniajäsen ja vuotta ennen kuolemaansa hänet korotettiin kunniapuheenjohtajaksi. Hän oli tavannut alkuaikojen puuhamiehen Leeku Kimmelin vuonna 1977 Merikadulla, ja liittyi heti MSC:n jäseneksi. Tom ei koskaan ehtinyt vierailla täällä Pursimiehenkadun klubilla, mutta ensimmäisillä klubeilla Sörnäisissä ja Pihlajatiellä hän kävi silloin tällöin. Kaikki muistavat hänet myönteisenä, miellyttävänä herrasmiehenä. Hän oli aina pukeutunut pukukoodin mukaan. Kun hän 80-luvulla palasi talven vietosta Los Angelesista, aina joku oli lentoasemalla häntä vastassa - joskus isompikin ryhmä ja joskus motoristien ryhmä.

MSC Finland vaalii Tomin muistoa.

Kohde 10: Johanneksen urheilukenttä

Johanneksenkirkon vieressä, urheilukentän molemmissa päissä oli pari surkeaa peltipömpeliä. Vain harva viitsi pistäytyä niissä. Tällä alueella tarvittiin vessoja, koska Johanneksen kentällä järjestettiin erilaisia yleisötapahtumia, kuten ensimäiset Suomen messut 1920. Kenttä oli jääkäreiden harjoituskenttä. Ja urheilijatkin tarvitsivat vessoja.

Vanhan pömpelin kaavamainen havainnekuva "istutettuna" alkuperäiselle paikalleen uudessa nykyhetken kuvassa. Kyseessä oli valurautainen pisuaari. Tällaiselta paikka näytti 1960-luvun lopulla. Vasemmalla näkyy Johanneksen kirkko, oikealle kuvan ulkopuolelle jää Viisikulma.

Johanneksen kirkon vieressä, itäpuolella, Korkeavuorenkatu 21:n edessä oli toinen pömpeli. Se on ollut "kuumaa" seutua. 1910-luvulta alkaen vastapäisessä talossa oli Ohranan päämaja. Vielä 1931 Gustav Mannerheim sai työtilat kahdeksaksi vuodeksi Korkeavuorenkatu 21:n neljänteen kerrokseen. Kirkon toisella puolella on piispan talo. Pömpeli rakennettiin mahdollisesti vasta toisen maailmansodan jälkeen. Se purettiin 1970-luvulla. Kuva on yhdistelmä vanhasta ja uudesta kuvasta.


Kohde 11: Kultakauha

Osoite: Ratakatu 1

Ravintola Kultakauhan omistajat 1970-luvulla olivat homoja, ja MSC Finland sai pitää kuukausitapaamisiaan ravíntolassa. Kuulopuheiden mukaan Kultakauhassa suunniteltiin Tukholman käynnin ohjelmaa, kun SLM Stockholm juhli joulukuussa 1977 "Decemberplotia". Tukholman kerholla Tom piirsi ja kertoi tarinoita kuin Kylli-täti, ja suosio oli valtava. Tom oli suunnitellut myös sätkyukon, jolla liikkuivat kaikki tapeelliset ruumiinosat. Jorma Uotinen tuli Pariisista Tukholman juhliin ja esitti modernia tanssia.

Joskus Tom kantoi Kultakauhaan filmiprojektorin ja näytti Amerikasta tilaamiaan 8-millisiä filmejä. Välillä ulkomailta tilaaminen tuotti pettymyksen. Esim Pool-filmi ei ollutkaan peliä uima-altaalla vaan biljardin peluuta. Tom matkusti ensi kerran Amerikkaan vuonna 1978.

Audio
Tom hankki ensimmäiset filminsä postitilauksina Amerikasta. Sieltä tuli myös erilaisia bodauslehtiä, joista löytyi hyväkroppaisia malleja.
Kultakauhan paikalla on nyt nepalilainen ravintola.


Kohde 12: Iso-Roba ja Dianapuisto

Osoite: Iso-Roobertinkatu 3

Ison Roobertinkadun alkupäässä sisäpihalla siijaitsi Suomen ensimmäinen homoravintola Gay Gambrini. Se aloitti heinäkuussa 1984.

Ravintola Gambrini sijaitsi tässä talon läpi kulkevassa käytävässä, suoraan edessä, toisessa kerroksessa. Sisään pujahdettiin oikealla olevan oven kautta.

Ravintolaan järjestettiin baaritila "tosimiehille". Se sai nimekseen Company Bar. Wiki toimi alkuaikoina siinä baarimikkona. Hän oli Tomin viimeinen henkilökohtainen avustaja vuonna 1991.

Company mahtui Gambrinin eteistilaan.


MSC Finland järjesti silloin tällöin nahkabileitä Gambrinissa. Oman väen voimin rakennettiin jonkinlainen "show". Rahaa oli käytettävissä hyvin vähän, joten kaikki tehtiin talkootyönä. Nykyisin on toisin: rahaa tuntuu olevan ja eurooppalaisten nahka- ja fetissikerhojen kesken on varustelukilpailu siitä, kenellä on parhaat bileet ja mahtavimmat showt.

Dianapuiston ja Ison Roobertinkadun kulmassa oli aikoinaan pömpeli. Senkin Tom tsekkasi silloin tällöin.

Iso Roobertinkatu oli hyvin erinäköinen ja ahdas. Raitiolinja 3 kulki pitkin katua. Isoroba muuttui kävelykaduksi 1985 ja raitiovaunukiskot siirrettiin Fredrikinkadulle. Kadun läntisessä päässä oli osto- ja myyntiliikkeitä ja tärkeä antikvariaatti, josta sai jo 1960-luvulla tuoreimmat, sensuroimattomat tanskalaiset homolehdet. Niissä nähtiin Suomessa ensi kertaa Tomin piirroksia.

Tämä oli ensimmäinen Tom of Finlandin piirros, jonka tämän kiertokävelyn laatija löysi antikvariaatista Iso-Roba 42:ssa. Kuva oli marraskuun 1965 Manege-lehdessä. Lehti oli tanskalainen.
Historiallinen antikvariaatti Roobertinkatu 42:ssa suljettiin lopullisesti kesällä 2016 talon peruskunnostuksen alkaessa. Se oli avannut ovensa jo 1960-luvun alussa.


Kohde 13: Tomin viimeinen koti

Osoite: Fredrikinkatu 43

1980-luvun puolivälissä Tom asui vuoden Lauttasaaressa, mutta hän ei pitänyt asunnostaan. 1986 löytyi tilava asunto jugend-talosta Lönnrotinkadun ja Fredrikinkadun kulmasta. Oli kolme avarakaarista erkkeriä ja kaksi parveketta, neljäs kerros. Vaikka ulkoisesti kaikki oli hyvin, pitkäaikainen ystävä Tuomo pani merkille, että Tomin kunto huononi nopeasti. Pahenevan keuhkosairauden vuoksi hän ei enää matkustanut Amerikkaan vuoden 1988 jälkeen. Ystävät auttoivat, mutta hänelle etsittiin myös säännöllisempää kodinhoitoapua. Hän sai avukseen Gambrinin henkilökuntaa. Viimeinen avustaja oli Wiki. Heille kehittyi lämmin suhde ja Tom piirsi tunnetun kuvan Wikistä irokeesikampauksessa.

Hampurilaisen Tom\'s Saloonin omistaja Ullrich Tangermann ja Wiki Taidehallin näyttelyssä toukokuussa 2016. Tomin piirtämä kuva Wikistä on seinällä alimmaisena.

Viimeisen vuoden aikana Tomin arkistoja siirrettiin Kaliforniaan Tom of Finland Foundationin tiloihin. Olihan vaara, että arvokkaat arkistot ja piirrokset päätyvät roskikseen mahdollisen kuoleman jälkeen. Wiki toimi kuriirina.

Tieto Tomin kuolemasta tuli marraskuun 7. päivänä 1991. Hänet oli löydetty tajuttomana vuoteestaan ja oli kutsuttu ambulanssi, mutta hän ei enää herännyt. MSC Finland vietti seuraavan päivän kerhoiltaansa muuttuneissa tunnelmissa. Kynttilä paloi koko illan Tomin muistoksi.

Wiki (keskellä), Tom of Finland -säätiön perustaja Durk Dehner (vas) ja Liverpoolin Homotopia-projektin vetäjä Gary Everett Hietaniemen muistolehdossa Tomin syntymäpäivänä 2012.


Kävelykierros perustuu suurimmalta osin Tomin haastatteluun MSC Finlandin jäsenlehteä, Prätkäpostia, varten huhtikuussa 1990. Mukana on omia muistikuvia 1960-70-luvuilta. Asiantuntijana on ollut tutkija Kati Mustola. MSC Finlandin pitkäaikainen puheenjohtaja Magnus tarkisti MSC:tä koskevia kohtia. Lähteenä on käytetty myös Valentin Hoovenin kirjaa Tom of Finlandista.

Jälkipainatus ja kääntäminen muille kielille sallittu.
Lähteeksi tulee mainita: ranneliike.net ja tämän artikkelin nettiosoite ( https://ranneliike.net/artikkelit/12357/tom-of-finlandin-oinen-kavelyreitti )

Syysretki Tom of Finlandin sota-ajan palveluspaikalle
Retki Tove Janssonin puistoon

19 kommenttia

Mielenkiintoinen artikkeli, kiitokset!

Tässä hieman juttua omalta kohdaltani, kun tunsin Tomin henkilökohtaisesti ja olin aika tiiviisti hänen seurassaan nuo loppuvuodet.

80-luvun loppupuolella hyvä ystäväni Nenne kertoi, että erään hänen ystävänsä asunto Helsingissä on talvisin tyhjä, ja voisin asua siellä ja ”pitää asuntoa kunnossa”. Olin itse tuolloin paljon ulkomailla, ja minulle sopi mainiosti ehdotus asunnosta, jota voisin käyttää Suomessa ollessani. Vietinkin pari talvea isolta osin tässä kauniissa Fredrikinkadun asunnossa. Asunnon oikeaa asukasta en tavannut, mutta kiinnitin huomiota kauniiseen asuntoon ja sen maskuliiniseen sisustukseen ja hieman ihmettelin kuka asunnossa asui.

Pitkään Nenne puhui asunnon vakioasukkaasta nimellä ”Tomi”. Nuorena ja yksinkertaisena en ymmärtänyt kenen asunnossa asuin. Kesti aika pitkään, ennen kuin Nenne paljasti, että asunto on Tom of Finlandin. Tietenkin! Olisihan se pitänyt ymmärtää! No toisaalta: Tomi karttoi julkisuutta todella tehokkaasti ja hänen henkilöllisyytensä pitäminen piilossa minultakin oli jonkinlainen turvatoimi. Ilmeisesti läpäisin testin – ja kun Tom tuli taas Suomeen, niin vihdoinkin myös tapasimme.

Jossain vaiheessa Tom ei sitten enää mennytkään Yhdysvaltioihin talvelksi, vaan jäi talveksi Helsinkiin. Hänen kuntonsa ei enää kestänyt matkustamista, vaikka Yhdysvalloista yritettiin häntä houkutella matkaan. Vaikka Tom asuikin nyt asunnossaan, niin sain edelleen käyttää vierashuonetta Suomessa ollessani. Näin vietimme silloin tällöin arkea yhdessä Tomin kanssa. Pidin tästä miehestä: vaikka ikää oli jo liki 70 vuotta, niin ajatukset ja keskustelu oli kuin kolmikymppisen miehen kanssa, vaikkakin elämänviisautta oli selvästi vuosikymmenien aikana kertynyt runsaasti. Kuulin tuolloin Tomilta mielenkiintoisia tarinoita, keskustelut olivat mukavia. Toisaalta Tomi tarvitsi koko ajan enemmän apua ja yritin häntä parhaani mukaan auttaa.

Alkuvuodesta 1990 jäin pysyvästi Suomeen parisuhteen vuoksi: muutin ”oman Hannuni” luokse asumaan. Asunto oli Tomin viereisessä korttelissa, joten tapasimme edelleen säännöllisesti. Toisaalta Tomin avuntarve kasvoi, joten läheinen sijainti oli kätevyyden lisäksi myös tarpeellinen.

Aloimme Hannun kanssa tehdä ruokaa Tomin luona useamman kerran viikossa. Jos taas teimme ruuan omassa kodissamme Hannun kanssa, niin yleensä veimme sitä sitten Tomille ja jäimme usein myös jälkiruokakahville Tomin luo.

Vaikka Tomilla lopulta kävi kodinhoitaja, niin hän tarvitsi apua yhä enemmän myös arjen hoitamisessa. Aloin auttaa yhä enemmän asunnon siivouksissa, avustaa häntä suihkussakäynneissä jne. Avun tarve kasvoi koko ajan.

Jossain vaiheessa Wiki tuli kuvioihin mukaan ja Tom oli innoissaan nuoresta innokkaasta miehestä, josta ”Ei tiedä onko tämä lintu vai kala!” Kun Wiki oli iltatöissä, niin päivisin hänestä oli seuraa ja apua Tomille. Itse olin taas päivätyöläinen ja pääsin illalla käymään Tomin luona – hyvä päivärytmi Tomin kannalta.

Wiki alkoi myös hoitaa Tomin asioita Kalforniassa olevaan ToF-säätiöön päin. Itse halusin pitäytyä näistä kuvioista ulkona. Tosin välillä menimme Tomin kanssa läpi hänen töitään ja valokuvia sekä lajittelimme materiaalia. Ilmeisesti Wiki kuitenkin hoiti pääosan tällaisesta toiminnasta.

Ranneliikkeen jutussa kirjoitettiin:

> ”Tieto Tomin kuolemasta tuli marraskuun 7. päivänä 1991. Hän
> oli tuupertunut lattialle eikä elvyttäminen onnistunut. ”

Itse asiassa kyseessä oli sellainen päivä, jolloin olimme Hannun kanssa kotona, koska meillä oli vieraita. Totuttuun tapaan menin iltapäivällä katsomaan tarvitseeko Tomi jotain. Tom oli sängyssä ja näytti nukkuvan tavalliseen tapaansa päiväunia, joten päätin palata tunnin päästä uudelleen.

Kun palasin uudelleen asuntoon oli aika herättää Tomi lääkkeiden ottoon ja kysyä ruokailun järjestämisestä jne.

En kuitenkaan saanut Tomia kunnolla hereille. Soitin kotiini, jossa vieraana olevan pariskunnan toinen mies oli lääkäri – hän tunsi Tomin ja oli Tomia aiemminkin auttanut ja neuvonut. Kerroin tilanteen ja pian Hannu sekä tämä ystäväpariskunta olivat paikalla (viereisestä korttelista ei kauaa kulunut).

Lääkäriystävä teki pikaisen tilanneselvityksen ja soitimme paikalle ambulanssin. Sairaalaan vietäessä Tomi oli edelleen hengissä, mutta tajuttomana. Hän kuoli vasta sairaalassa. Eli hän ei ”tuupertunut lattialle” eikä häntä tarvinnut yrittää elvyttää, hän hengitti itse omin voimin.

Lopuksi vielä yksia asia: Tomin auttaminen. Wikistä oli haastattelu Helsinki Pride 2014 -lehdessä (linkki: https://issuu.com/helsinkipride/docs/hs0214_issuu ). Haastattelussa (sivu 26) hän sanoo: ”On se kumma, että minä olin ainoa, jonka Tomi hyväksyi auttamaan itseään. Minut, joka olin hetero, vaikka kaupungissa oli homoja yllin kyllin.”

Kieltämättä varsinaista tungosta ei Tomin avustamiseen ollut, mutta tilannetta selittää osaltaan Tomin oma tiukka seula siitä, keitä hän päästi lähelle. Toinen seikka on se, että noina aikoina todella moni nahkamies – eli Tomin ystäväpiiri – oli itsekin sairaana. Aids teki pahaa tuhoa ja tappoi monia. Esim. minut Tomiin tutustuttanut Nenne kuoli ennen Tomia. Nennekin oli itse autettavan osassa, vaikka hän olisi itse halunnut auttaa muita.

Wiki oli todellakin erittäin tärkeä henkilö Tomin viimeisinä aikoina, mutta väitän tässä asiassa hänen sanomistaan vastaan: ei Wiki todellakaan ollut ainoa, joka Tomia auttoi. Toisaalta en mieltänyt omaa toimintaani ja ”Hannun ruokapalvelua” raskaaksi auttamisesksi, sillä kaikki ruokailut, kahvittelut, siivoustuokiot, suikussakäynnit ja illan istumiset Tomin kanssa olivat todella mukava tapa viettää aikaa. Sitä oli vain kaverilla kylässä ja auttoi tätä asioissa johon kaveri ei itse pystynyt.
Kiitos tästä kommentista. Kuva Tomin viimeisistä ajoista tarkentui huomattavasti. Kun istuin Leekun kanssa Tomin luona 18.4.1990 tekemässä haastattelua, puhelin soi ja ymmärsin että sinä soitit ja tarkistit tilanteen. Se kuuluu jossain näistä äänitteistä, joita on ranneliike.netin media-arkistossa. Tom ei kertonut senhetkisestä tilanteestaan paljonkaan. Ne olivat yksityisasioita. Oli kokoonnuttu puhumaan varhaisemmista elämänvaiheista.

Itse päädyin tekemään tätä kiertokävelyä sen takia, että asun eteläisessä Helsingissä ja olen kuljeskellut samoja polkuja jo 1960-luvulta lähtien, nyt entistä tarkemmin koiran kanssa. Lisäksi minulla on tallessa tämä vanha nauhoitus. Olen hieman pitänyt sitä kaapissa piilossa, koska ajattelin, että se voisi olla arvokas historiadokumentti joskus myöhemmin, kun Tomin elämää arvioidaan uudelleen. Nyt se aika on tullut.