Mielenkiintoinen artikkeli, kiitokset!
Tässä hieman juttua omalta kohdaltani, kun tunsin Tomin henkilökohtaisesti ja olin aika tiiviisti hänen seurassaan nuo loppuvuodet.
80-luvun loppupuolella hyvä ystäväni Nenne kertoi, että erään hänen ystävänsä asunto Helsingissä on talvisin tyhjä, ja voisin asua siellä ja ”pitää asuntoa kunnossa”. Olin itse tuolloin paljon ulkomailla, ja minulle sopi mainiosti ehdotus asunnosta, jota voisin käyttää Suomessa ollessani. Vietinkin pari talvea isolta osin tässä kauniissa Fredrikinkadun asunnossa. Asunnon oikeaa asukasta en tavannut, mutta kiinnitin huomiota kauniiseen asuntoon ja sen maskuliiniseen sisustukseen ja hieman ihmettelin kuka asunnossa asui.
Pitkään Nenne puhui asunnon vakioasukkaasta nimellä ”Tomi”. Nuorena ja yksinkertaisena en ymmärtänyt kenen asunnossa asuin. Kesti aika pitkään, ennen kuin Nenne paljasti, että asunto on Tom of Finlandin. Tietenkin! Olisihan se pitänyt ymmärtää! No toisaalta: Tomi karttoi julkisuutta todella tehokkaasti ja hänen henkilöllisyytensä pitäminen piilossa minultakin oli jonkinlainen turvatoimi. Ilmeisesti läpäisin testin – ja kun Tom tuli taas Suomeen, niin vihdoinkin myös tapasimme.
Jossain vaiheessa Tom ei sitten enää mennytkään Yhdysvaltioihin talvelksi, vaan jäi talveksi Helsinkiin. Hänen kuntonsa ei enää kestänyt matkustamista, vaikka Yhdysvalloista yritettiin häntä houkutella matkaan. Vaikka Tom asuikin nyt asunnossaan, niin sain edelleen käyttää vierashuonetta Suomessa ollessani. Näin vietimme silloin tällöin arkea yhdessä Tomin kanssa. Pidin tästä miehestä: vaikka ikää oli jo liki 70 vuotta, niin ajatukset ja keskustelu oli kuin kolmikymppisen miehen kanssa, vaikkakin elämänviisautta oli selvästi vuosikymmenien aikana kertynyt runsaasti. Kuulin tuolloin Tomilta mielenkiintoisia tarinoita, keskustelut olivat mukavia. Toisaalta Tomi tarvitsi koko ajan enemmän apua ja yritin häntä parhaani mukaan auttaa.
Alkuvuodesta 1990 jäin pysyvästi Suomeen parisuhteen vuoksi: muutin ”oman Hannuni” luokse asumaan. Asunto oli Tomin viereisessä korttelissa, joten tapasimme edelleen säännöllisesti. Toisaalta Tomin avuntarve kasvoi, joten läheinen sijainti oli kätevyyden lisäksi myös tarpeellinen.
Aloimme Hannun kanssa tehdä ruokaa Tomin luona useamman kerran viikossa. Jos taas teimme ruuan omassa kodissamme Hannun kanssa, niin yleensä veimme sitä sitten Tomille ja jäimme usein myös jälkiruokakahville Tomin luo.
Vaikka Tomilla lopulta kävi kodinhoitaja, niin hän tarvitsi apua yhä enemmän myös arjen hoitamisessa. Aloin auttaa yhä enemmän asunnon siivouksissa, avustaa häntä suihkussakäynneissä jne. Avun tarve kasvoi koko ajan.
Jossain vaiheessa Wiki tuli kuvioihin mukaan ja Tom oli innoissaan nuoresta innokkaasta miehestä, josta ”Ei tiedä onko tämä lintu vai kala!” Kun Wiki oli iltatöissä, niin päivisin hänestä oli seuraa ja apua Tomille. Itse olin taas päivätyöläinen ja pääsin illalla käymään Tomin luona – hyvä päivärytmi Tomin kannalta.
Wiki alkoi myös hoitaa Tomin asioita Kalforniassa olevaan ToF-säätiöön päin. Itse halusin pitäytyä näistä kuvioista ulkona. Tosin välillä menimme Tomin kanssa läpi hänen töitään ja valokuvia sekä lajittelimme materiaalia. Ilmeisesti Wiki kuitenkin hoiti pääosan tällaisesta toiminnasta.
Ranneliikkeen jutussa kirjoitettiin:
> ”Tieto Tomin kuolemasta tuli marraskuun 7. päivänä 1991. Hän
> oli tuupertunut lattialle eikä elvyttäminen onnistunut. ”
Itse asiassa kyseessä oli sellainen päivä, jolloin olimme Hannun kanssa kotona, koska meillä oli vieraita. Totuttuun tapaan menin iltapäivällä katsomaan tarvitseeko Tomi jotain. Tom oli sängyssä ja näytti nukkuvan tavalliseen tapaansa päiväunia, joten päätin palata tunnin päästä uudelleen.
Kun palasin uudelleen asuntoon oli aika herättää Tomi lääkkeiden ottoon ja kysyä ruokailun järjestämisestä jne.
En kuitenkaan saanut Tomia kunnolla hereille. Soitin kotiini, jossa vieraana olevan pariskunnan toinen mies oli lääkäri – hän tunsi Tomin ja oli Tomia aiemminkin auttanut ja neuvonut. Kerroin tilanteen ja pian Hannu sekä tämä ystäväpariskunta olivat paikalla (viereisestä korttelista ei kauaa kulunut).
Lääkäriystävä teki pikaisen tilanneselvityksen ja soitimme paikalle ambulanssin. Sairaalaan vietäessä Tomi oli edelleen hengissä, mutta tajuttomana. Hän kuoli vasta sairaalassa. Eli hän ei ”tuupertunut lattialle” eikä häntä tarvinnut yrittää elvyttää, hän hengitti itse omin voimin.
Lopuksi vielä yksia asia: Tomin auttaminen. Wikistä oli haastattelu Helsinki Pride 2014 -lehdessä (linkki: https://issuu.com/helsinkipride/docs/hs0214_issuu ). Haastattelussa (sivu 26) hän sanoo: ”On se kumma, että minä olin ainoa, jonka Tomi hyväksyi auttamaan itseään. Minut, joka olin hetero, vaikka kaupungissa oli homoja yllin kyllin.”
Kieltämättä varsinaista tungosta ei Tomin avustamiseen ollut, mutta tilannetta selittää osaltaan Tomin oma tiukka seula siitä, keitä hän päästi lähelle. Toinen seikka on se, että noina aikoina todella moni nahkamies – eli Tomin ystäväpiiri – oli itsekin sairaana. Aids teki pahaa tuhoa ja tappoi monia. Esim. minut Tomiin tutustuttanut Nenne kuoli ennen Tomia. Nennekin oli itse autettavan osassa, vaikka hän olisi itse halunnut auttaa muita.
Wiki oli todellakin erittäin tärkeä henkilö Tomin viimeisinä aikoina, mutta väitän tässä asiassa hänen sanomistaan vastaan: ei Wiki todellakaan ollut ainoa, joka Tomia auttoi. Toisaalta en mieltänyt omaa toimintaani ja ”Hannun ruokapalvelua” raskaaksi auttamisesksi, sillä kaikki ruokailut, kahvittelut, siivoustuokiot, suikussakäynnit ja illan istumiset Tomin kanssa olivat todella mukava tapa viettää aikaa. Sitä oli vain kaverilla kylässä ja auttoi tätä asioissa johon kaveri ei itse pystynyt.
Tässä hieman juttua omalta kohdaltani, kun tunsin Tomin henkilökohtaisesti ja olin aika tiiviisti hänen seurassaan nuo loppuvuodet.
80-luvun loppupuolella hyvä ystäväni Nenne kertoi, että erään hänen ystävänsä asunto Helsingissä on talvisin tyhjä, ja voisin asua siellä ja ”pitää asuntoa kunnossa”. Olin itse tuolloin paljon ulkomailla, ja minulle sopi mainiosti ehdotus asunnosta, jota voisin käyttää Suomessa ollessani. Vietinkin pari talvea isolta osin tässä kauniissa Fredrikinkadun asunnossa. Asunnon oikeaa asukasta en tavannut, mutta kiinnitin huomiota kauniiseen asuntoon ja sen maskuliiniseen sisustukseen ja hieman ihmettelin kuka asunnossa asui.
Pitkään Nenne puhui asunnon vakioasukkaasta nimellä ”Tomi”. Nuorena ja yksinkertaisena en ymmärtänyt kenen asunnossa asuin. Kesti aika pitkään, ennen kuin Nenne paljasti, että asunto on Tom of Finlandin. Tietenkin! Olisihan se pitänyt ymmärtää! No toisaalta: Tomi karttoi julkisuutta todella tehokkaasti ja hänen henkilöllisyytensä pitäminen piilossa minultakin oli jonkinlainen turvatoimi. Ilmeisesti läpäisin testin – ja kun Tom tuli taas Suomeen, niin vihdoinkin myös tapasimme.
Jossain vaiheessa Tom ei sitten enää mennytkään Yhdysvaltioihin talvelksi, vaan jäi talveksi Helsinkiin. Hänen kuntonsa ei enää kestänyt matkustamista, vaikka Yhdysvalloista yritettiin häntä houkutella matkaan. Vaikka Tom asuikin nyt asunnossaan, niin sain edelleen käyttää vierashuonetta Suomessa ollessani. Näin vietimme silloin tällöin arkea yhdessä Tomin kanssa. Pidin tästä miehestä: vaikka ikää oli jo liki 70 vuotta, niin ajatukset ja keskustelu oli kuin kolmikymppisen miehen kanssa, vaikkakin elämänviisautta oli selvästi vuosikymmenien aikana kertynyt runsaasti. Kuulin tuolloin Tomilta mielenkiintoisia tarinoita, keskustelut olivat mukavia. Toisaalta Tomi tarvitsi koko ajan enemmän apua ja yritin häntä parhaani mukaan auttaa.
Alkuvuodesta 1990 jäin pysyvästi Suomeen parisuhteen vuoksi: muutin ”oman Hannuni” luokse asumaan. Asunto oli Tomin viereisessä korttelissa, joten tapasimme edelleen säännöllisesti. Toisaalta Tomin avuntarve kasvoi, joten läheinen sijainti oli kätevyyden lisäksi myös tarpeellinen.
Aloimme Hannun kanssa tehdä ruokaa Tomin luona useamman kerran viikossa. Jos taas teimme ruuan omassa kodissamme Hannun kanssa, niin yleensä veimme sitä sitten Tomille ja jäimme usein myös jälkiruokakahville Tomin luo.
Vaikka Tomilla lopulta kävi kodinhoitaja, niin hän tarvitsi apua yhä enemmän myös arjen hoitamisessa. Aloin auttaa yhä enemmän asunnon siivouksissa, avustaa häntä suihkussakäynneissä jne. Avun tarve kasvoi koko ajan.
Jossain vaiheessa Wiki tuli kuvioihin mukaan ja Tom oli innoissaan nuoresta innokkaasta miehestä, josta ”Ei tiedä onko tämä lintu vai kala!” Kun Wiki oli iltatöissä, niin päivisin hänestä oli seuraa ja apua Tomille. Itse olin taas päivätyöläinen ja pääsin illalla käymään Tomin luona – hyvä päivärytmi Tomin kannalta.
Wiki alkoi myös hoitaa Tomin asioita Kalforniassa olevaan ToF-säätiöön päin. Itse halusin pitäytyä näistä kuvioista ulkona. Tosin välillä menimme Tomin kanssa läpi hänen töitään ja valokuvia sekä lajittelimme materiaalia. Ilmeisesti Wiki kuitenkin hoiti pääosan tällaisesta toiminnasta.
Ranneliikkeen jutussa kirjoitettiin:
> ”Tieto Tomin kuolemasta tuli marraskuun 7. päivänä 1991. Hän
> oli tuupertunut lattialle eikä elvyttäminen onnistunut. ”
Itse asiassa kyseessä oli sellainen päivä, jolloin olimme Hannun kanssa kotona, koska meillä oli vieraita. Totuttuun tapaan menin iltapäivällä katsomaan tarvitseeko Tomi jotain. Tom oli sängyssä ja näytti nukkuvan tavalliseen tapaansa päiväunia, joten päätin palata tunnin päästä uudelleen.
Kun palasin uudelleen asuntoon oli aika herättää Tomi lääkkeiden ottoon ja kysyä ruokailun järjestämisestä jne.
En kuitenkaan saanut Tomia kunnolla hereille. Soitin kotiini, jossa vieraana olevan pariskunnan toinen mies oli lääkäri – hän tunsi Tomin ja oli Tomia aiemminkin auttanut ja neuvonut. Kerroin tilanteen ja pian Hannu sekä tämä ystäväpariskunta olivat paikalla (viereisestä korttelista ei kauaa kulunut).
Lääkäriystävä teki pikaisen tilanneselvityksen ja soitimme paikalle ambulanssin. Sairaalaan vietäessä Tomi oli edelleen hengissä, mutta tajuttomana. Hän kuoli vasta sairaalassa. Eli hän ei ”tuupertunut lattialle” eikä häntä tarvinnut yrittää elvyttää, hän hengitti itse omin voimin.
Lopuksi vielä yksia asia: Tomin auttaminen. Wikistä oli haastattelu Helsinki Pride 2014 -lehdessä (linkki: https://issuu.com/helsinkipride/docs/hs0214_issuu ). Haastattelussa (sivu 26) hän sanoo: ”On se kumma, että minä olin ainoa, jonka Tomi hyväksyi auttamaan itseään. Minut, joka olin hetero, vaikka kaupungissa oli homoja yllin kyllin.”
Kieltämättä varsinaista tungosta ei Tomin avustamiseen ollut, mutta tilannetta selittää osaltaan Tomin oma tiukka seula siitä, keitä hän päästi lähelle. Toinen seikka on se, että noina aikoina todella moni nahkamies – eli Tomin ystäväpiiri – oli itsekin sairaana. Aids teki pahaa tuhoa ja tappoi monia. Esim. minut Tomiin tutustuttanut Nenne kuoli ennen Tomia. Nennekin oli itse autettavan osassa, vaikka hän olisi itse halunnut auttaa muita.
Wiki oli todellakin erittäin tärkeä henkilö Tomin viimeisinä aikoina, mutta väitän tässä asiassa hänen sanomistaan vastaan: ei Wiki todellakaan ollut ainoa, joka Tomia auttoi. Toisaalta en mieltänyt omaa toimintaani ja ”Hannun ruokapalvelua” raskaaksi auttamisesksi, sillä kaikki ruokailut, kahvittelut, siivoustuokiot, suikussakäynnit ja illan istumiset Tomin kanssa olivat todella mukava tapa viettää aikaa. Sitä oli vain kaverilla kylässä ja auttoi tätä asioissa johon kaveri ei itse pystynyt.
