Tom of Finlandin öinen kävelyreitti (juttukommentit)

Mielenkiintoinen artikkeli, kiitokset!

Tässä hieman juttua omalta kohdaltani, kun tunsin Tomin henkilökohtaisesti ja olin aika tiiviisti hänen seurassaan nuo loppuvuodet.

80-luvun loppupuolella hyvä ystäväni Nenne kertoi, että erään hänen ystävänsä asunto Helsingissä on talvisin tyhjä, ja voisin asua siellä ja ”pitää asuntoa kunnossa”. Olin itse tuolloin paljon ulkomailla, ja minulle sopi mainiosti ehdotus asunnosta, jota voisin käyttää Suomessa ollessani. Vietinkin pari talvea isolta osin tässä kauniissa Fredrikinkadun asunnossa. Asunnon oikeaa asukasta en tavannut, mutta kiinnitin huomiota kauniiseen asuntoon ja sen maskuliiniseen sisustukseen ja hieman ihmettelin kuka asunnossa asui.

Pitkään Nenne puhui asunnon vakioasukkaasta nimellä ”Tomi”. Nuorena ja yksinkertaisena en ymmärtänyt kenen asunnossa asuin. Kesti aika pitkään, ennen kuin Nenne paljasti, että asunto on Tom of Finlandin. Tietenkin! Olisihan se pitänyt ymmärtää! No toisaalta: Tomi karttoi julkisuutta todella tehokkaasti ja hänen henkilöllisyytensä pitäminen piilossa minultakin oli jonkinlainen turvatoimi. Ilmeisesti läpäisin testin – ja kun Tom tuli taas Suomeen, niin vihdoinkin myös tapasimme.

Jossain vaiheessa Tom ei sitten enää mennytkään Yhdysvaltioihin talvelksi, vaan jäi talveksi Helsinkiin. Hänen kuntonsa ei enää kestänyt matkustamista, vaikka Yhdysvalloista yritettiin häntä houkutella matkaan. Vaikka Tom asuikin nyt asunnossaan, niin sain edelleen käyttää vierashuonetta Suomessa ollessani. Näin vietimme silloin tällöin arkea yhdessä Tomin kanssa. Pidin tästä miehestä: vaikka ikää oli jo liki 70 vuotta, niin ajatukset ja keskustelu oli kuin kolmikymppisen miehen kanssa, vaikkakin elämänviisautta oli selvästi vuosikymmenien aikana kertynyt runsaasti. Kuulin tuolloin Tomilta mielenkiintoisia tarinoita, keskustelut olivat mukavia. Toisaalta Tomi tarvitsi koko ajan enemmän apua ja yritin häntä parhaani mukaan auttaa.

Alkuvuodesta 1990 jäin pysyvästi Suomeen parisuhteen vuoksi: muutin ”oman Hannuni” luokse asumaan. Asunto oli Tomin viereisessä korttelissa, joten tapasimme edelleen säännöllisesti. Toisaalta Tomin avuntarve kasvoi, joten läheinen sijainti oli kätevyyden lisäksi myös tarpeellinen.

Aloimme Hannun kanssa tehdä ruokaa Tomin luona useamman kerran viikossa. Jos taas teimme ruuan omassa kodissamme Hannun kanssa, niin yleensä veimme sitä sitten Tomille ja jäimme usein myös jälkiruokakahville Tomin luo.

Vaikka Tomilla lopulta kävi kodinhoitaja, niin hän tarvitsi apua yhä enemmän myös arjen hoitamisessa. Aloin auttaa yhä enemmän asunnon siivouksissa, avustaa häntä suihkussakäynneissä jne. Avun tarve kasvoi koko ajan.

Jossain vaiheessa Wiki tuli kuvioihin mukaan ja Tom oli innoissaan nuoresta innokkaasta miehestä, josta ”Ei tiedä onko tämä lintu vai kala!” Kun Wiki oli iltatöissä, niin päivisin hänestä oli seuraa ja apua Tomille. Itse olin taas päivätyöläinen ja pääsin illalla käymään Tomin luona – hyvä päivärytmi Tomin kannalta.

Wiki alkoi myös hoitaa Tomin asioita Kalforniassa olevaan ToF-säätiöön päin. Itse halusin pitäytyä näistä kuvioista ulkona. Tosin välillä menimme Tomin kanssa läpi hänen töitään ja valokuvia sekä lajittelimme materiaalia. Ilmeisesti Wiki kuitenkin hoiti pääosan tällaisesta toiminnasta.

Ranneliikkeen jutussa kirjoitettiin:

> ”Tieto Tomin kuolemasta tuli marraskuun 7. päivänä 1991. Hän
> oli tuupertunut lattialle eikä elvyttäminen onnistunut. ”

Itse asiassa kyseessä oli sellainen päivä, jolloin olimme Hannun kanssa kotona, koska meillä oli vieraita. Totuttuun tapaan menin iltapäivällä katsomaan tarvitseeko Tomi jotain. Tom oli sängyssä ja näytti nukkuvan tavalliseen tapaansa päiväunia, joten päätin palata tunnin päästä uudelleen.

Kun palasin uudelleen asuntoon oli aika herättää Tomi lääkkeiden ottoon ja kysyä ruokailun järjestämisestä jne.

En kuitenkaan saanut Tomia kunnolla hereille. Soitin kotiini, jossa vieraana olevan pariskunnan toinen mies oli lääkäri – hän tunsi Tomin ja oli Tomia aiemminkin auttanut ja neuvonut. Kerroin tilanteen ja pian Hannu sekä tämä ystäväpariskunta olivat paikalla (viereisestä korttelista ei kauaa kulunut).

Lääkäriystävä teki pikaisen tilanneselvityksen ja soitimme paikalle ambulanssin. Sairaalaan vietäessä Tomi oli edelleen hengissä, mutta tajuttomana. Hän kuoli vasta sairaalassa. Eli hän ei ”tuupertunut lattialle” eikä häntä tarvinnut yrittää elvyttää, hän hengitti itse omin voimin.

Lopuksi vielä yksia asia: Tomin auttaminen. Wikistä oli haastattelu Helsinki Pride 2014 -lehdessä (linkki: https://issuu.com/helsinkipride/docs/hs0214_issuu ). Haastattelussa (sivu 26) hän sanoo: ”On se kumma, että minä olin ainoa, jonka Tomi hyväksyi auttamaan itseään. Minut, joka olin hetero, vaikka kaupungissa oli homoja yllin kyllin.”

Kieltämättä varsinaista tungosta ei Tomin avustamiseen ollut, mutta tilannetta selittää osaltaan Tomin oma tiukka seula siitä, keitä hän päästi lähelle. Toinen seikka on se, että noina aikoina todella moni nahkamies – eli Tomin ystäväpiiri – oli itsekin sairaana. Aids teki pahaa tuhoa ja tappoi monia. Esim. minut Tomiin tutustuttanut Nenne kuoli ennen Tomia. Nennekin oli itse autettavan osassa, vaikka hän olisi itse halunnut auttaa muita.

Wiki oli todellakin erittäin tärkeä henkilö Tomin viimeisinä aikoina, mutta väitän tässä asiassa hänen sanomistaan vastaan: ei Wiki todellakaan ollut ainoa, joka Tomia auttoi. Toisaalta en mieltänyt omaa toimintaani ja ”Hannun ruokapalvelua” raskaaksi auttamisesksi, sillä kaikki ruokailut, kahvittelut, siivoustuokiot, suikussakäynnit ja illan istumiset Tomin kanssa olivat todella mukava tapa viettää aikaa. Sitä oli vain kaverilla kylässä ja auttoi tätä asioissa johon kaveri ei itse pystynyt.
  • 2 / 19
  • vaeltaja2006
  • 27.5.2016 6:39
Kiitos tästä kommentista. Kuva Tomin viimeisistä ajoista tarkentui huomattavasti. Kun istuin Leekun kanssa Tomin luona 18.4.1990 tekemässä haastattelua, puhelin soi ja ymmärsin että sinä soitit ja tarkistit tilanteen. Se kuuluu jossain näistä äänitteistä, joita on ranneliike.netin media-arkistossa. Tom ei kertonut senhetkisestä tilanteestaan paljonkaan. Ne olivat yksityisasioita. Oli kokoonnuttu puhumaan varhaisemmista elämänvaiheista.

Itse päädyin tekemään tätä kiertokävelyä sen takia, että asun eteläisessä Helsingissä ja olen kuljeskellut samoja polkuja jo 1960-luvulta lähtien, nyt entistä tarkemmin koiran kanssa. Lisäksi minulla on tallessa tämä vanha nauhoitus. Olen hieman pitänyt sitä kaapissa piilossa, koska ajattelin, että se voisi olla arvokas historiadokumentti joskus myöhemmin, kun Tomin elämää arvioidaan uudelleen. Nyt se aika on tullut.
  • 3 / 19
  • in dubio
  • 27.5.2016 10:33
Kiitos artikkelista ja Jukan kommentista. Olen viime aikoina puhunut eräiden ihmisten kanssa, jotka tavalla tai toisella tunsivat Toukon hänen viimeisinä vuosinaan. Näiden keskustelujen perusteella minulle on syntynyt vaikutelma, että se kuva, joka toisinaan välittyy joistain Durk Dehnerin ja ehkä hieman Wikinkin kommenteista, on hieman yksipuolinen. Esimerkiksi ajatus siitä, että Touko oli yksinäinen ja surullinen siitä, että ei saanut Suomessa tunnustusta, on ehkä vähän yksinkertaistus. Hänestä oli haastatteluja arvostetuissa suomalaisissa taidelehdissä jo 80-luvulla. Ennen kuolemaansa hän sai Puupäähatun, suomalaisen sarjakuvan suurimman tunnustuksen, ja hänellä oli näyttely esimerkiksi Amos Andersonin taidemuseossa. Kyse oli ilmeisesti suurelta osin siitä, että Touko todella aktiivisesti yritti pitkään vältellä suomalaista suurta julkisuutta. Myös on muistettava, että sarjakuvataide yleisestikään ei vielä tuolloin ollut yhtä yksisselitteisesti vakiinnuttanut asemaansa taiteen kentässä kuin nykyään.
  • 4 / 19
  • Irokeesi
  • 27.5.2016 13:02
Onnistuitko Vaeltaja2006 muuten haastattelemaan Ullrich Tangermannia hänen täällä ollessaan? Itselleni Ullrich kertoi viimeisistä Tomin kanssa käymistään puhelinkeskusteluista. Oli kuulemma jäänyt siihen käsitykseen, että Tom olisi halunnut siirtää kokoelmansa pois Yhdysvalloista Suomeen (tai Saksaan). Tom vietti hyvin paljon aikaa myös Hampurissa noin 15 vuoden ajan ” ToF hat eine Periode von ca. 15 Jahren eng mit Hamburg (Harald Tangermann, Peter Daun) zusammen gearbeitet. Wir sehen diese Periode – genau wie alle anderen Perioden – als wichtig für sein Lebenswerk an (Ullrich Tangermann)“.

Ullrich Tangermann omistaa kyllä Tom’s Saloonin liiketilan, mutta liiketoiminnan (ravintolatoiminnan) omistaja on entinen Mr Leather Germany, David Schneider http://www.toms-hamburg.de/default.html#.
Ensinnäkin Vaeltajalle kiitos siitä, että hän on säilyttänyt nämä äänitteet ja myös jakaa niitä täällä meidän kaikkien iloksi. Tämä on iso ja tärkeä kulttuuriteko!

On myös mukavaa kuunnella Tomin puhetta... juuri noin hän kertoi juttujaan, tuo on sitä aitoa Tomin kerrontaa.

Olen yrittänyt tallentaa noita äänitteitä nettisivulta koneelleni, mutta ikävä kyllä en ole onnistunut. Toivottavasti nuo äänitteet ovat tallella useassa paikassa, eivät vain täällä Ranneliikeessä.

- - -

”in dubio” on mielestäni oikeassa: Julkisuudessa annettu kuva Tomin yksinäisyydestä ja surullisuudesta on asia, joka ei minusta ollut mitenkään hallitseva osa häntä. Todellakin: hän oli itse valinnut tietoisesti sen, että pysyy Suomen julkisuudesta syrjässä. Eikä hän näyttänyt tätä valintaa koskaan katuvan.

Tuohon aikaan Suomessa oli edelleen kehotuskielto voimassa ja mielipideilmasto homovihamielinen. Homoja hakattiin kaduilla ja murhiakin tapahtui. Tuo ilmapiiri ei varmaan innostanut olemaan Suomessa tunnettu homotaiteilija.

Joskus Tom puhui siitä, että olisi halunut taidekokoelmansa olevan Suomessa, mutta että ajatus silloisessa Suomen ilmapiirissä tuntui mahdottomalta. Hän oli miettinyt myös Amsterdamia yhtenä vaihtoehtona, mutta sitten yhteistyö Durkin kanssa alkoi ja niinpä ToF säätiö syntyi Yhdysvaltoihin. Se, että säätiö/arkisto ei ollut Suomessa, näytti jossain määrin harmittavan Tomia hänen viimeisinä vuosinaan – edelleen Suomi olisi ollut hänelle mieluisia sijaintipaikka tuollaiselle toiminnalle.

Kieltämättä olisi tosiaan Suomenkin kannalta mainiota, jos ToF -arkisto ja vaikkapa ToF-museo olisivat täällä. Mutta kun on ollut homovastainen yhteiskunta, niin siitä maksetaan mm. tällä tavoin. Nyt on arvokas taidearkisto sitten Yhdysvalloissa. Toisaalta: Päivi Räsänen ja kumppanit varmaan antavat kiitosrukouksen siitä, että kuvat eivät ole täällä maatamme tuhoamassa :-o

Durk ja Wiki ovat olleet Tomin elämässä tärkeitä henkilöitä. Mutta joskus julkisuuden kantama Tom-kuva kuulostaa minusta hieman oudolta.

Kun kuuntelen Vaeltajan Tom-äänitteitä ja luen hänen Tom-juttujaan, niin ne kuulostavat todella paljon enemmän siltä Tomilta jonka minä tunsin.

Toisaalta: Ilmeisesti Durkille Tom on ollut hyvin tärkeä osa hänen elämäänsä ja ammatillista toimintaa, joten asioiden painottaminen menee kai aika helposti eri tavalla kuin jos asiaan ei liittyisi myös liiketoiminnta. Wikillä on taas läheisemmät suhteet säätiöön kuin minulla, joten hän näkee varmaan myös asian enemmän säätiön näkökulmasta.

Itse olen ehkä ollut aika typerä, kun en Tomin eläessä ymmärtänyt, että pitäisi pyytää häneltä edes nimmari! :D

Kommenttia muokattu: 27.05.2016 klo 15:52
Toisaalta Touko Laaksosen luoman kuvaston voidaan katsoa vahvistaneen 1980-luvun homofobista ilmapiiriä, onhan hänen piirtämä hahmo yksi tunnetuimpia homosterotyyppejä. 1980-luvulla nahkamiehen parodia nähtiin Poliisiopiston Blue Oyster vitsissä, joka muokkasi mielipideilmastoa (tämän kesän uusintoja odotellessa muuten). Aids-paniikin vuosia homot ylipäätään joutuivat ottamaan takapakkia julkisuuden ja julkihomouden kanssa, puhumattakaan S/M nahkakulttuurista. Esimerkiksi karhukulttuurin on sanottu syntyneen tästä "sulautumisesta" valtaväestöön. Laaksosen avoimen seksuaalisuuden kuvasto koettiin varmasti hieman ongelmallisena ajassa, jossa sen kuvaama toiminta nähtiin kuolemantuomiona ja Donna Summeria lainaten jumalan rangaistuksena homoille?
Ihat kattava katsaus Helsingin puisto-wc-pömpeleistä ja muustakin aikalaishistoriasta. SuurKiitos siitä jutun tekijöille ja kommentoijille myös. Mikähän näkemys ensi vuonna Tom of Finland -elokuvassa tuleekaan mahdollisesti olemaan noista Toukon elämän viimeisistä vuosista. Nämä keskustelukommentit olisi ehkä hyvä saattaa äkkiä vielä Domen tietoon, jos leffaan voisi vielä vaikuttaa.
Kävelyretki alkaa oivallisesti ensi kesän EuroGames-kisakylästä ja Priden puistojuhlapaikalta, joten noihin tulevillekin loistavaa infoa.

Mietin vain että voisikos tuossa kertoa paikkana Eduskuntatalon takana olevan Sibelius-akatemiankin (mistä toki 3-kohdassa mainitaankin Tooukon musiikkiopintoahjona), eli se liittynee jutussa aiempana mainittuun, että musiikkiopiskelijoita liikkui nykyisen Presidentti-hotellin alueella olleessa pömplelissä tai siinä Hankkija-talon takana olleilla kaduilla.

Onkos Toukosta mitään tietoa, kävikö hän aikansa tunnetuissa homo-väen ravintoloissa, Sokos-talossa tai Hansassa?

Noista pömpeleistä mm. Hulivilipojan blogissa on kuva Esplanadin "Pääkonttori" -pömpelistä http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/09/homohistoriallinen-helsinki-7-espa.html
Tuolla on muutenkin tarkempaa kuvausta Espan puiston menosta ja maininta että siellä ollut "Pääkonttori"-pömpeli oli purettu pois jo ainakin 1946. Hesperian puistossa ollut toinen homo-aktiivinen pömpeli purettiin huoltopoliisin vaatimuksesta vuonna 1958 - sekin lienee kuitenkin ollut myös Toukonkin tuntema paikka.
Tosin tuo Esplanadin puistikko taisi olla sota-ajan jälkeen aikansa trans/drag-väen lirkuttelupaikka enempikin - olihan heitä varmasti jo silloinkin.

Kohdissa 4 ja 5 on jäänyt kokonaan mainitsematta se, mihin Tähtitorninmäen homopuistohistoria perimmältään pohjaa ja että sen historia tuossa lähtee jo 1800-luvulta, muta siitä täällä http://hulivilipoika.blogspot.fi/2014/10/homohistoriallinen-helsinki-8-eika-me.html

Pömpeleistä voisi kait mainita senkin että nykyinen hlbt-ystävällinen Freedom-terassibaarin rakennus Kisahallin parkkipaikan laidalla, Mäntymäen kupeessa on noita olympialaisten aikuisia pömpeleitä. Tosin se oli kait Touko pömpeliretkien ulkopuolella, vai liikkuikos Touko joskus Mäntymäelläkin? Meinaan sitä että jos hän sielläkin joskus liikkui, niin siellä tavallaan on noita jutussa kerrottuja paikkoja enempikin ehkä sitä tuon ajan tiettyä tunnelmaa säilynyt. Jutussa kerrotuissa pömpeipaikoissahan se täytyy lähinnä kuvitella, koska ne ovat ympäristöinä muuttuneet aika lailla kerrotuista ajoista.

1-kohdassa mainitusta Ylen 1969 sensuroidusta Oletko sinä? Oletko sinäkin? -dokumentista on ainakin katkelmia täällä http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/11/26/sensuroitu-ohjelma-homoudesta

Olikos tietoa, olisko Laaksosella jotain muita, muunkin elämän alueen kantapaikkoja, esim. ravintoloita? Ainakin ravintola Sea Horsehan siinä Tehtaankadun asuinkorttelissaan toimi jo tuolloin ja toimii yhä - tosin en yhtään tiedä, onko sisustus miten muuttunut noista ajoista.

Eikös Touko kait innostunut aikoinaan Marlon Brando -nahkarotsi&prätkä-elokuvistakin. Käviköhän hän katsomassa niitä jossain Helsingin elokuvateatterissa, vaiko ehkä Berliinin tms matkoillaan? Jos Helsingissä, niin nuokinhan liittyisivät Toukon historiaan.

Laaksonenhan oli tosiaan 50-lukua ravintolapianistinakin, ainakin sivutoimisesti, mutta mihinkäs vuosiaikavälille se hänen työnsä mainospiirtäjänä mainostoimistossa ajoittuikaan ja missä kyseinen mainostoimisto sijaitsi ja mikä oli nimeltään? Senkin ehkä voisi laittaa tuohon reitille.

Tuosta kohteesta 6, Tehtaankadun asunnosta, siinä tekstistä "Tomilla ja hänen elämänkumppanillaan Velillä oli omat huoneet. " tuli mieleen se että Toukon veljenpoikahan kertoi äskettäin haastattelussa, ToF-näyttelyn avajaisten aikaan, jotain sellaista että hieman ihmetteli etteivät sukulaiset arvanneet Toukon ja Velin suhdetta, vaikka heillä oli parisänky tuolla Tehtaankadulla...

Samoin kait karttaan voisi merkitä Toukon tuhkien sirottelupaikankin? josta tuossa jutussa kuva onkin, eli anonyymimuistolehdon krematorin luoteispuolella, juutalaisen hautausmaan aidan vierustalla?

Tuo kertomus olisi hyvä ja syytäkin tosiaan kääntää ainakin englanniksi, joskin se vaatii jonkin verran muokkausta tai täydennystä teksteihin, jotta turisteille selviäsi esim. mitä sodan jälkeinen Valvontakomissio ja jutussa mainitut henkilötkin yms olivat.

Ja pitäähän toki Tompasta, sotilasmiesseurassa olemisista mainita myös sota-aika, jolloin hänhän oli ainakin Santahaminassa jonkin aikaa ja sitten Pajakukkulalla Pitäjänmäellä, jossa hän ylenikin komentajaksi ja taisi olla silloin jotain 23-25 v tms.
Aika rehvakkaastihan Touko kertoo noissa haastatteluissa tuon ikäisenä pitkin kaupunkia iltalomilla kierrelleensä ja nauttineensa menosta, mm. sen "tosi komea pakkaus" saksalaisenkin lentäjän kanssa.

Kommenttia muokattu: 30.05.2016 klo 01:04
  • 8 / 19
  • karhumiäs
  • 27.5.2016 20:57
Tämä artikkeli äänitteineen on arvokas kulttuuriteko!

Touko oli vaatimaton, hieno mies, jonka luovuus jatkui lähelle viime hetkiä. Todennäköisesti olisi hyvin hämmentynyt, mutta samalla iloinen nykyisestä näkyvyydestä.

Jukalle kiitokset taustojen ja tapahtumien valottamisesta. Perspektiivin laajentaminen on paikallaan, kenenkään osuutta väheksymättä.

Sääli tosiaan, että ToF arkisto, museo ja säätiö eivät ole Suomessa. Ehkä saamme sen patsaan/suihkulähteen, josta moni haluaisi juoda kulttuuritekonakin :)

Pakko todeta, että aitoavioliittolaiset levittävät tällä hetkellä ToF kuvastoa koteihin verrattomasti tehokkaammin kuin Finlayson ja Paulig, mutta hyvä niin :D :D !
Jukka: "Olen yrittänyt tallentaa noita äänitteitä nettisivulta koneelleni, mutta ikävä kyllä en ole onnistunut. Toivottavasti nuo äänitteet ovat tallella useassa paikassa, eivät vain täällä Ranneliikeessä."

En tiedä mitä nettiselainta käytät, mutta ainakin jos sulla on käytössä Googlen Chrome -selain, niin voit ihan helposti vaan klikata noita äänitekohtia hiiren 2painikkella (alussa näkyvän kaiuttimen ja mp3-tekstin kohdalla) ja siinä tulee valinta Tallenna linkki nimellä ... ja sillä voit tallentaa nuo äänite-mp3-tiedostot koneellesi.
Ihan kaikenhan nettisivuilla näkyvän saa aina kuitenkin tavalla taikka toisella myös tallennettua.
Toki noihin äänitteisiin on niiden tekijällä tekijänokeus, eli se huomioitava.

Nuo äänitteet olisi mielestäni hyvä toimittaa vaikkapa Suomen kansallisarkistoon, Äänitearkistoon, Ylelle tms., jotta ne tosiaan säilyisivät näin merkittävästä kulttuurihistoriasta. Toivon toki että Suomeen saataisiin lähitulevaisuudessa Tom of Finland -museo, joka huolehtisi jatkossa tuon arvokkaan kulttuuriperinnön vaalimisesta.

xxx tuolla jo avoimesti huomauttikin, miten sitten 1980-luvulla aids-aikakausi ravisteli biseksuaalien perhe-elämäkulisseja, kun työmatkat ja muut matkamuistoineen tulivat sinne esille.
Nuo wc-, puistikko- ja levähdysalue- yms. puuhathan ovat tätänykyäänkin edelleen biseksuaalien kansankulttuuria, kun heillä jostain syystään seuraa ei voi kotiin viedä ...

Kommenttia muokattu: 27.05.2016 klo 23:09
human, kiitos mp3-tallennusneuvosta. Toden totta: Chromen kanssa tuo toimi oikein hyvin! :-)
karhumiäs kirjoitti:

> "Jukalle kiitokset taustojen ja tapahtumien valottamisesta. Perspektiivin
> laajentaminen on paikallaan, kenenkään osuutta väheksymättä."

Aivan... Esim. Tomille oli todella iso apu se, että Wiki alkoi hoitaa asioita säätiöön päin. Wikin ilmestyminen kuvioihin myös selvästi paransi Tomin hyvinvointia.

Durk taas oli organisoinut Tomin töiden käyttöoikeuksien valvonnan, joten Tomin oli mahdollista saada töistänsä tuloja. Ilman Durkin toimintaa Tomin toiminen vapaana taiteilijana olisi ollut todella hankalaa.

Asiaan liittyy paljon muitakin ihmisiä... esim. tässä olevien äänitteiden tekijät ovat kulttuuritekonsa lisäksi piristäneet Tomin arkea - selvästi kuulee, kuinka innokkaasti Tomi kertoo asioista. Mies ei kuulosta noissa ollenkaan vanhalta ja sairaalta! :-)
Heh. Nämä rainat ovat siinäkin mielessä kiinnostavia, että kun Touko Laaksosesta muokkautuu ajan kanssa vielä enemmän kaiken kansan Muumi Jansson (vai onko se jo tapahtunut?), niin ne ovat muistuttamassa aidosta ihmisestä. Myös epäkorrekteine mielipiteineen vaikkapa "neitihomoista" ja "drag queeneistä".
  • 13 / 19
  • Hulivilipoika
  • 28.5.2016 18:48
Todella hyvä ja mielenkiintoinen juttu, ja kiitos Humanille linkkauksista omaan blogiini. Olen tosiaan päätellyt, että Espan pömpeli sai komean Pääkonttori-lempinimensä alkuperäisestä kivisestä yleisökäymälästä, joka sijaitsi suurin piirtein samoilla tienoilla kuin nykyinen vihreä vessa. Kivilinnan tilalle tuli ehkä 30-luvulla tavanomainen peltipömpeli, josta Toukokin puhuu. Se sijaitsi ihan Ruotsalaisen teatterin takana, ei siis nykyisen vihreän paikalla. Pömpeli näkyy tuolla paikalla Helsingin kaupunginarkistossa löytämässäni kartassa (arviolta 1930-luvun lopulta, koska siinä viitataan Helsingin olympialaisiin, jotka jäivät sodan takia järjestämättä vuonna 1940). Kartassa kyseinen pömpeli ("miesten vedenheittämö") on merkitty poistettavaksi, ja syksyllä 1946 sitä ei ainakaan enää ollut.
Tuli tässä mieleen jälleen se, että kun Touko Laaksonen toimi tiettävästi vuosiakin mainospiirtäjänä mainostoimistossa, niin onkos niistä hänen mainospiirroksistaan tietoa, millaisia olivat? Jos hän niitä useamman vuoden 1960-luvulla ammatikseen teki, niin sitäkinhän tuotantoa luulisi olevan mittavasti? Löytyykö niitä esim. tuon ajan lehdistä mainoksina vai olivatko isomman koon mainoksia? Onko tuon mainostoimiston jotain arkistoa olemassa tms?
"Nuo wc-, puistikko- ja levähdysalue- yms. puuhathan ovat tätänykyäänkin edelleen biseksuaalien kansankulttuuria, kun heillä jostain syystään seuraa ei voi kotiin viedä ..."

Kyllä tätä ei-vielä-kadonnutta kansankulttuuria harjoittavat myös homomiehet, Tom Of Finlandin kuvaston hengessä ja sen innoittamina.

Aids-epidemia varmaan "ravisteli" myös bimiesten ja kaappihomojen perhe elämää, kuten myös homojen. Aika moni tartunta salattiin viimeiseen asti, omaiset myös peittelivät läheisensä kuolinsyytä. Kysymyksenasettelu liittyi kuitenkin Touko Laaksosen suhtautumiseen 1980-luvun epidemiaan, olihan hän kuvittamassa tuota seksuaalivallankumousta ja näin osaltaan edesauttoi sitä vapautumista, joka lopulta johti hiv-epidemiaan. Olihan nahka- ja fetissiharrastajat epidemian eturivissä, mikä olin Toukon reaktion epidemiaan. Hän piirsi ainakin yhden turvaseksi mainoksen kondomilla, tämä julkaistiin näkyvästi Image-lehden haastattelun yhteydessä julisteena.

Se avoimuus - suora katse - joka näkyy Tom Of Finlandin taiteessa, jää jotenkin uupumaan hänen julkisuuskuvasta.
Joo, kyllä noilla tietyillä tiedetyillä ulkoilmapaikoilla on ihan vannoutuneita homomiehiä(kin). Turha sitä on kierrellä. Joitakuita "puun takaa" tuleva kohtaaminen kaiketi yksinkertaisesti houkuttaa. Suotakoon se siitä pitäville. Mutta retken jäljet sietää sitten siivota!
  • 17 / 19
  • vaeltaja2006
  • 30.5.2016 11:12
Puisto- ja levähdyspaikkakulttuuria on monissa piireissä pidetty vaarallisena ja epäsiistinä. Ei puistoissa harrastettu vaarallisia tekniikoita sen enempää kuin kotiin kuljetetun vieraan kanssa lakanoiden välissä. Puistoissa kävijät eivät olleet yleensä humalassa ja kovin ronskit otteet olivat niissä tiloissa epämukavia. Ja suurin osa suomalaista ei edes harrastanut ei-turvallisia tekniikoita.
”xxx:…mikä olin Toukon reaktion epidemiaan. Hän piirsi ainakin yhden turvaseksi mainoksen kondomilla, tämä julkaistiin näkyvästi Image-lehden haastattelun yhteydessä julisteena.”

https://www.youtube.com/watch?v=4Wp60v-1fYk

Tuossa videotallenteessa Touko vastaa itse juurikin tuohon kysymykseen. Pitkän videon alkupuolella Touko kertoo työskentelystään ja piirrostekniikkansa kehittymisestä. Videon loppupuolella, dia-esityksen jälkeen (kuvat eivät näy), Touko vastaa osallistujien kysymyksiin.Yksi hänelle esitetty kysymys (1:02) on kutakuinkin sama kuin xxx:n esittämä.