Helsingin Sanomat julkaisee vuoden 2016 ensimmäisessä kuukausiliitteessään laajan jutun intersukupuolisuudesta ja sukupuolen moninaisuudesta. Lehti lähestyy asiaa kahden elämäntarinan kautta.
Mukana on runsaasti selkeästi kirjoitettua tietoa aiheesta: selitetään käsitteistöä ja intersukupuolisuuden erilaisia muotoja. Esillä on myös intersukupuolisuus-ilmiöön liittyvää historiaa. Aikanaan intersukupuolisia henkilöitä kutsuttiin hermafrodiiteiksi. Monien sirkuksissa esiintyneiden "parrakkaiden naisten" arvellaan olleen intersukupuolisia.
Helsingin Sanomien jutussa esitellään Suomessa aihepiiristä käytävää keskustelua. Suomessa laki ei toistaiseksi tunne intersukupuolisuutta, vaan intersukupuolisiin sovelletaan translakia. Transsukupuolisuudessa on kuitenkin kyse eri asiasta kuin intersukupuolisuudessa.
Pitkään on ollut tavallista leikata vastasyntyneiden intersukupuolisten sukuelimet tytön tai pojan sukuelimiksi, sen mukaan kumpaa sukupuolta lääkäri on katsonut vastasyntyneen selvemmin edustavan. Nykyään eräissä maissa ns. kolmanteen sukupuoleen kuuluvien ei enää tarvitse rekisteröityä miehiksi tai naisiksi, vaan heitä varten on oma kategoriansa. Länsimaissa kolmas sukupuoli on käytössä Saksassa, Australiassa ja Maltalla. Maltalla ei nykyisin sallita intersukupuolisille lapsille kosmeettisia kirurgisia toimenpiteitä.
Oululainen lastenkirurgi Mika Venhola päätti lopettaa intersukupuolisten vauvojen leikkaukset Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa 2000-luvun alussa. Siitä lähtien hän on puhunut sukupuoleltaan epäselvien lasten leikkauksia vastaan. Kun lasten vanhemmat ovat saaneet tietoa asiasta, eivät he enää yleensä halua operaatiota tehtäväksi lapselleen. Helsingissä Lastenklikalla leikkauksia tehdään edelleen, ja lasten urologian osastonylilääkäri Seppo Taskinen toteaa HS:n Kuukausiliitteelle, että kyse on vain rakennevikojen korjauksista. Hänestä "koko termi intersukupuolinenhan on täysin epämääräinen, eikä se ole käytössä ainakaan lastenkirurgiassa". Taskisen mukaan kyse on "epämuodostumien korjauksesta". Venhola taas katsoo, että "intersukupuolisen lapsen sukupuolielimet ovat erilaiset mutta terveet". Venholan mukaan pikkulasten sukupuolielinten leikkauksiin ei juuri koskaan ole terveydellistä tarvetta, vaan niitä tehdään ulkonäkösyistä.
Intersukupuolisten vauvojen leikkausta on vaadittu kiellettäväksi myös Suomessa. Asian suhteen on ollut äänekäs esimerkiksi Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO. Järjestön mukaan yhteiskunta perustuu yhä voimakkaasti kahteen sukupuoleen, ja se osaltaan painostaa leikkaamaan lapsen jompaan kumpaan sukupuoleen. Järjestön vuonna 2014 julkaisemassa kannanotossa vaaditaan otettavaksi käyttöön ns. kolmannen sukupuolen kategoriaa.
Intersukupuoliset ovat varsinkin viime vuosina löytäneet toisiaan netin kautta.
Helsingin Sanomien jutussa esitellään joukko naisurheilijoita, joiden sukupuoli on aiheuttanut epäselvyyttä: espanjalainen aitajuoksija
Pojasta tehtiin tyttö
Toinen tarinoista käsittelee amerikkalaista 1960-luvun loppupuolella syntynyttä poikaa, jolle ympärileikkauksessa tapahtuneen vahingon vuoksi päädyttiin leikkaamaan vagina, ja joka päädyttiin kasvattamaan tyttönä. Asiaan liittyy tohtori John Money, joka oli arvostettu sukupuolen tutkija. Hän oli kiinnostunut intersukupuolissuudesta - siis henkilöistä, joiden sukupuoli on epäselvä, koska heillä on synnynnäisesti sekä tytön että pojan kehon piirteitä. Money uskoi myös teoriaan, jonka mukaan tyttöjen ja poikien erilainen käyttäytyminen oli kasvatuksen tulosta. Hän näki tapauksen kohdalla mahdollisuuden todistaa teoria; peniksensä menettäneellä pojalla oli identtinen kaksoisveli, joten olisi mahdollista vertailuun.
Money väitti Brendaksi nimetyn lapsen mieltyneen esimerkiksi nukkeihin ja muutenkin sopeutuneen tytön rooliin. Usko kasvoi Moneyn teoriaan siitä, että pikkulapsen sukupuolen saattoi vaihtaa; sukupuoleen liittyvät mieltymykset perustuivat kulttuurisiin odotuksiin, ei biologiaan. Totuus kuitenkin oli, että tytöksi kasvatettu ja Brendaksi nimetty peniksensä menettänyt lapsi ei kasvaessaan muovautunut tytön sukupuoleen.
Teini-ikäinen Brenda suostuteltiin vielä aloittamaan estrogeenihormonilääkitys, joka muokkasi hänen kehoaan naisellisemmaksi, mutta ei estänyt äänenmurrosta. Kun kävi selväksi, ettei häntä voi pakottaa vaginaleikkaukseen, kerrottiin 15-vuotiaalle Brendalle totuus tapahtuneesta. Tämän jälkeen Brendasta tuli David, ja hän halusi hoitoja, jotka muuttivat hänen ulkonäköään miehisemmäksi. Sittemmin hän eli miehenä ja solmi avioliiton naisen kanssa. Veljensä sairastumisen ja kuoleman jälkeen hän sairastui depressioon ja surmasi itsensä 38-vuotiaana.
Sukupuoleltaan epäselvien vauvojen leikkaukset olivat osaltaan Brendan/Davidin tapauksen innoittamana kuitenkin jo ehtineet levitä USA:sta muihin maihin. Se, kumpaan sukupuoleen leikattiin, perustui määriteltyihin sääntöihin. Käytännössä suurin osa intersukupuolisista lapsista leikattiin tytöiksi, koska kirurginen prosessi on helpompi.
Epäselvä sukupuoli
Elämäntarinoista toinen käsittelee suomalaista jutussa Amiksi nimettyä samoin 1960-luvun lopulla syntynyttä, jonka sukupuolta ei syntymän jälkeen osattu määritellä. Sairaalassa päätettiin, että leikataan tytön sukupuolielin. Lapsena hän oli usein sairaalassa, mutta ei tarkasti tiedä, mitä kaikkea sairaalassa käyntien aikana tehtiin. Kotona asiasta ei puhuttu. Vasta lähes nelikymppisenä hän löysi nimen tälle ominaisuudelleen.
Intersukupuolisten aikuisten vertaisryhmää Helsingissä ohjaava seksuaalipedagogi ja kouluttaja Juha Kilpiä toteaa, että monelle intersukupuoliselle ei ole kerrottu, mitä tälle on tehty lapsena. Hän kertoo salailun olleen monelle suurin murhe.
Jutussa nostetaan esiin sukupuolen määrittelemisen yksiselitteisyyden haasteet. Näkökulmia on monia. Sen paremmin ulkoisista sukupuolielimistä, kehon sisällä sijaitsevista sukupuolielimistä, sukurauhasista, kromosomeista tai hormoneista ei voi välttämättä aina määritellä henkilön sukupuolta, jos tavoitteena on asettaa ihminen toiseen kahdesta totutusta lokerosta. Ominaisuudet voivat olla keskenään ristiriidassa tyypillisestä tarkastelukulmasta katsoen.
Helsingin Sanomien jutussa Ami kertoo, että valitsisi itselleen ns. kolmannen sukupuolen, jos Suomessa olisi käytössä sellainen. Hän ei koe olevansa sen paremmin nainen kuin mieskään. Hän kokee, ettei yhteiskunta siedä sitä, että joku on jotain muuta kuin kaksinapaiseen lokerointiin sopiva.
HS: Ei tyttö eikä poika - moni suomalaislapsi syntyy ilman sukupuolta
Intersukupuolisellakin on sukupuoli
Vihreät nuoret vaatii intersukupuolisten lasten silpomisen kieltoa
