Tv2:n Venäjä-ilta oli provokaattoreiden kilpahuutamista. Studioon oli kerätty kovaäänisimmät provokaattorit. Dosentti Bäckman etrivissä hymyili tyytyväisen oloisena. Venäjä-tuntemus ei lisääntynyt, mutta hämmennys kyllä. Mitä oikeasti tapahtuu ja saako venäläinen hlbti-väki enää lainkaan ääntään kuuluviin?
Seuraavana päivänä Radio Suomen kepeässä Taustapeili-keskustelussa kyseltiin, pitäisikö putinistien esiintymiset estää mediassa. Tv2:n keskustelulla päästiin lööppeihin, mutta tietous ei lisäänynyt.
Myös radion Julkinen sana -ohjelma pohti tuoreeltaan tv-keskustelun vaikutuksia ja Venäjä-kuvaa. Studiossa oli kolme venäjä-tuntijaa: dosentti Arto Luukkanen, kirjailija Ilmari Susiluoto ja toimittaja Jarmo Koponen. Tunnettiin huolta esim. siitä, mitä tv2:n keskustelu aiheuttaa mielikuvallemme venäläisestä vähemmmistöstä Suomessa.
Vielä syvemmälle mentiin radion Eurooppalaisia puheenvuoroja -ohjelmassa, jossa pohdittiin, mistä Venäjän nykyinen uuskonservatiivinen politiikka kumpuaa. Ohjelmassa esiteltiin Venäjän tiedeakatemiassa työskentelevän sosiologi Mihail Tshernyshin näkemyksiä. Tshernyish oli äskettäin luennoimassa yliopistoissa Helsingissä ja Tampereella. Hänen mukaansa ilmapiirin muutos Venäjällä on ollut nopea. Vielä 1980-luvun lopulla Gorbatshov puhui lämpimästi yhteisestä Euroopasta ja 1990-luvun alussa Jeltsinin Venäjä olisi ollut valmis liittymään Natoon. Mikä on aiheuttanut viime vuosien suuren muutoksen?
Tilanne alkoi kehittyä huonompaan suuntaan heti kylmän sodan päätyttyä ja Berliinin muurin kaaduttua. Länsi oli voittaja ja Venäjän haluttiin nöyrtyvän häviäjän rooliin. Sen sijaan Venäjällä älymystö ja toisinajattelijat pitivät Neuvostoliiton kaatumista omana voittonaan. He halusivat kohti Eurooppaa, mutta Euroopassa venäläisiin suhtauduttiin viileästi. Kylmäkiskoisuutta lisäsi Venäjän sisäinen kaaostila.
Venäjää ei kuunneltu, kun tehtiin päätöksiä Naton laajentamisesta ja Kosovon sodasta. Siitä alkoi Venäjän uusi poliittinen suunta. Kun nähtiin Jugoslavian hajoaminen, Moskovassa syntyi pelko, että sama voisi tapahtua Venäjällä. Venäjän ja lännen suhteet olivat tilapäisesti paremmat WTC-iskun jälkeen, mutta tilanne huononi 2000-luvulla. Venäjän rajoilla alkoi taistelu vaikutusvallasta. Oli Ukrainan oranssivallankumous ja Gruusian ja Kirgisian kumoukset, joissa länsi antoi tukeaan.
Venäjällä sisäisesti alkoivat nousta uudenlaiset arvot. Entisten yhteisten arvojen tilalle tuli nationalismi. Alettiin puhua etnisten venäläisten puolustamisesta muissa maissa. Talous elpyi nopasti, armeijaa kohennettiin ja venäläiset kaasu- ja öljyhanat olivat uusi uhka lännen hyvinvoinnille. Nehän voi vääntää kiini, jos lännen poliitiikka ei miellytä. Alkoi kehittyä vastakkainasettelua.
Nyt Venäjä haluaa vahvistaa omaa itsenäisyyttään ns. Euraasia-talousalueella. Eurooppa hylätään ja suunnataan itään. Samalla hylätään eurooppalaiset arvot. Venäjän mukaan esim. ihmisoikeuksia länsi käyttää aseena muiden maiden sisäisiin asioihin sekaantumisessa. Yleismaailmalliset ihmisoikeudet ovat Venäjällä kärsineet inflaation. Venäjä on nyt "uuskonservatiinen" maa. Malli haetaan Euroopasta vuosisatojen takaa, kun kristinusko ja tieteet saivat Euroopan nopeaan nousuun. Putin kannattaa muinaista kristillisen Euroopan mallia. Nykyinen Eurooppa ei käy ihanteeksi. Sanotaan "EI" perheiden hajoamiselle, homoseksuaalisuudelle, homoliitoille, uskonnon kieltämiselle ja monikulttuurisuudelle
Venäjällä uskonto on nyt kaiken perusta. Joidenkin kyselyjen mukaan Venäjä on yksi maailman uskonnollisimpia maita. Ja kaikki haluavat olla samaan aikaan nationalisteja. 80% venäläisistä kannattaa Putinin nykyistä voimapolitiikkaa. Venäläinen media harjoittaa massiivista mielipiteenmuokkausta.
Riippumattomien kansalaisjärjestöjen kurittaminen jatkuu. Tekeillä on laki, jonka mukaan viranomaiset voivat määritellä kansalaisjärjestön ulkomaiseksi agentiksi. Ennen siihen tarvittiin oikeuden päätös.
http://areena.yle.fi/radio/2183682
Venäläinen homomies: "Muutos on tapahtunut alle viidessä vuodessa"
QX:n haastattelema homomies, homojärjestön administraattori Anton kertoo, miten nopeaa Venäjän sisäinen muutos on ollut. Alle viidessä vuodessa Venäjällä on palattu neuvostoajan rakenteisiin. Enää ei voi sanoa, että "on ok olla homo". Homofobia on laajalle levinnyttä ja uhkauksia tulee joka päivä. Homoilla ei ole enää omaa ääntä. Se on sensuroitu pois. Onneksi on vielä internet.
Donin Rostovissa asuva 26-vuotias Anton Varsavski kertoo, että nyt on paras vaieta homoudestaan. On oltava äärimmäisen varovainen. Jos hän olisi kertonut asiasta vaikkapa jollekin koulu- tai työkaverilleen, huhu lähtisi nopeasti liikkeelle ja hän saisi potkut tai hänet karkotettaisiin pois.
Kansa rakastaa Putinia, mutta ei homoja. Homoista ei paljon tiedetä, mutta se on jotain vastenmielistä. Seksuaalisuus on muutenkin tabu, ja median kirjoittelu vahvistaa asenteita. Jo pelkkä ajatus, että homoseksuaalisuus olisi tasa-arvoista heterouden kanssa, on rikos. Se on "poikkeavaa käytöstä", joka yritetään kitkeä pois venäläisestä perinteestä. "Kitkeminen" on johtanut jahtiin, kuten on nähty dokumenteista, joissa Occupy pedofilia -ryhmät rääkkäävät homoja.
http://www.qx.se/samhalle/26312/gay-i-ryssland-%E2%80%93-ett-offer-att-pissa-pa--
