Ammattilaisjalkapalloilija tuli kaapista

  • Uutinen
  • Urheilu
  • (päivitetty )
  • Ossi Halme
  • 5

Ruotsalainen ammattilaisjalkapalloilija Anton Hysén tuli kaapista. Hysén kertoi asiasta Offsiden haastattelussa. Hysén, 20, on vuosiin ensimmäinen palloilija, joka pystyi tekemään sen aktiiviurallaan.

"Olen jalkapalloilija. Ja olen homo. Teen suoritukseni jalkapalloilijana, joten sillä ei ole väliä tykkäänkö tytöistä vai pojista", sanoo Hysén. "Se [nykytilanne] on täysin sairasta, siis täysin päin helvettiä, kun ajattelet sitä. Missä ovat kaikki muut?"

Hysén kertoi tietävänsä, että päätöksellä voi olla vaikutuksia hänen uraansa, mutta hänen mukaansa oli korkea aika jonkun edetä asiassa.

"On ihmisiä, jotka eivät pidä homoista. On myös rasisteja, jotka eivät pidä maahanmuuttajista. Voi olla, että joku seura olisi kiinnostunut minusta, mutta he muuttavat mielensä valmentajan kuultua siitä, että olen homo. Mutta se on heidän ongelmansa, ei minun", jatkaa Hysén.

Anton Hysénin veli, Ruotsin maajoukkueessa pelaava Tobias Hysén on täysin veljensä päätöksen takana. "Ehkä hänen [Andreaksen] saama hyvä palaute rohkaisee muitakin pelaajia tekemään samoin. Joskus jonkun on oltava ensimmäinen ja näytettävä, ettei se ole niin hiton vaarallista. Huonointa olisi jos Antonin jälkeen tulisi taas hiljaista ja palattaisiin lähtöruutuun. Vastarannankiiskiä ja idiootteja on kaikkialla", sanoo vanhempi Hysénin jalkapalloveljeksistä Expressenille. Veljesten isä on entinen kansainvälinen huippujalkapalloilija Glenn Hysén.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Vahvana mielipidevaikuttajana tunnettu Expressen-lehden urheilutoimittaja Johan Orrenius kiittelee Anton Hysénin päätöstä ja kyselee, että mitä vielä oikein pelätään. Orrenius mainitsee esimerkkinä walesilaisen huipputason rugby-pelaaja Gareth Thomasin ulostulon viime vuodelta ja toteaa, että Thomas sai tapauksen johdosta valtavat määrät positiivista palautetta. Orrenius on myös varma siitä, että jalkapallon ja jääkiekon homofobia voidaan hävittää. Hän myös kertoi jutussaan, että kenenkään ei kannata pyytää häntä kirjoittamaan kolumnia siitä, että pitäisikö (mies)urheilijoiden tykätä tytöistä vai pojista.

27.3.2011 – Positiivista palautetta ja muutamat haistattelut

Anton Hysén on päässyt melkoisen huomion kohteeksi antamansa haastattelun jälkeen. Julkisuus on kuitenkin toteutunut hallitusti, ehkä jopa suunnitellusti, jolloin kohuvaikutus jää pieneksi ja itse asia saa huomiota. Moni urheilubloggari ja -kolumnisti on ottanut tapaukseen kantaa - myönteisesti.

Hysénin saama palaute on ollut runsasta ja pääosin positiivista ja kannustavaa. Muutama klassinen haistatteluviestikin on tullut. BBC:n haastattelussa Hysén kertoo mm. sähköpostista, jonka tuohtunut lähettäjä kirjoitti: ”en tule enää koskaan katsomaan pelejänne, koska joukkueessanne on hintti”. Toisen viestin kirjoittajan maailma oli nähtävästi romahtanut Antonin ulostulon myötä: ”Hei sinä ruma homo, en enää koskaan katso pelejänne, koska pilaisit maailmani. En enää ikinä katso jalkapalloa”. Palautteenantajien sukupuoli ei selviä kaikista viesteistä.

Sinänsä odotettuun ja pinnalliseen kritiikkiin Anton Hysén vastaa asiallisesti: ”pitäisikö minun teitä miellyttääksenne mennä nurkkaan itkemään?”.


Suomalaismedian uutislinja jakautuu kahtia

Runsaat kaksi viikkoa Offisiden haastattelun jälkeen Suomalainen media näyttää jakautuvat kahtia eli uutisoiviin ja uutisoimattomiin. Mm. Iltalehti, Helsingin Sanomat ja maakuntalehti Ilkka ovat huomanneet uutisarvoisen jutun, kun taas Iltasanomilla ja MTV3:lla on hiljaista. Julkisen palvelun yleisradioyhtiö Yle taas jatkaa perinteistä linjaansa, jossa ei tällaisista uutisista ehditä kirjoittaa, kun sähkeitä joudutaan pakertamaan spekulaatioina sellaisista aiheista, kuin että jotakuta ei ehkä pyydetty pelaajaksi tai valmentajaksi jonnekin, eikä se vissiin olisi mennytkään, vaikka olisi pyydetty, mutta kun ei ole. Hys, hys.


Kirjoittajan kommentti

Mielenkiintoista nähdä miten moni suomalaismedia poimii uutisen. Tuoreeltaan asiasta on uutisoinut vain Iltalehti. Todennäköisesti urheilutoimitusten päätös on antaa Hysénin avauksen sijasta palstatilaa tekonurmen valimistusta, patsashankkeita tai muita tavattoman harvinaisia ja äärimmäisen kiinnostavia aiheita koskeville jutuille. Se selittäisi aika pitkälti, miksi urheilussa on monin paikoin niin ummehtunut ilmapiiri.

Ei ollut yllätys, että ensimmäinen joukkueurheilun ammattitason kaapistatulija on Skandiviasta (huom! Suomesta Skandiaviaan kuuluu vain pieni siivu Lappia). Idästä nousee uudet päivät, mutta uudet tuulet tulee lännestä.

Tässä kohtaa olisi tärkeää saada kommenteja erityisesti Hysénin ammattikunnan perusheterojäseniltä. Jos kyseessä on oikeasti "not a big deal" -juttu, niin haluan kuulla sen ääneen. Saksan jalkapallomaajoukkueesta tuollaisia kommentteja on alettu kuulemaan ja niillä on sekä katu- että kabinettiuskottavuutta.

Hysénin tapauksen uutisointi tuli sitä hyvää reittiä pitkin eli harkittuna uutisointina eikä minään hakemalla haettuna keinotekoisena skandaalina. Yhdenkään vakavasti otettavan urheiluvaikuttajan on lähes mahdotonta yrittää lyödä tapaukseen negatiivista leimaa. Juridisestikin tilanne on niin päivänselvä, että ääneen kiukutteleminen asian johdosta tulee kiinnittämään huomiota siihen, että onko ammattilaisurheilussa käytäntöjä, jotka ovat vähintään kansallisten ja kansainvälisten työlakien ja perusoikeussopimusten vastaisia. En nyt välttämättä haluaisi olla organisaatiossa, joka sanoo ääneen kirjoittavansa omat lakinsa.

Olen Hysénin kanssa samaa mieltä siitä, että nykyinen tilanne on sairas. Millään muulla alalla ei länsimaissa ole tuollaista kirjoitettamatonta pakottavaa sääntöä olla hiljaa. Ei kirkoissa, ei asevoimissa. Eikä urheilunkaan tilanneta voi pitää minään yksimielisenä konsensuksena vaan pienen jääräjoukon tapana pakottaa muut tanssimaan heidän pillin mukaan, oli siinä sitten järkeä tai ei. Tässä tapauksessa sitä järkeä ei ole. Nyt asia on huomioitu laatumediassa ja on vain (lyhyen) ajan kysymys sponsoreiden ja yksittäisten kannattajien vetää omat johtopäätöksensä. Hyssyttelyllä on päästy tähän nykytilanteeseen, jossa märkivää haavaa paikataan laastarilla ja toivotaan sen menevän ohi.

Kysyn edelleen Hysénin, Orreniuksen ja monen muun tapaan: mitä tai ketä nyt oikein pelätään?

5 kommenttia

Ihan helvetin kova juttu. Testosteronin pumppaamissa joukkueurheilulajeissa mun käsittääkseni kumminkin ulostulo on himpunverran hankalampaa kuin yksilölajeissa.. ja jos saat koko joukkueen tuen taakse, ei tossa ole kenelläkään nokan koputtamista.
Monessa lajissa katsojamäärät ovat olleet laskussa eikä talouspuolikaan ole huoletonta. Suosittelen jokaista tukijaa, niin sponsoreita kuin lippunsa itse ostavia, miettimään millaista toimintaa haluaa tukea. Jokainen päättää itse liputtaako 2010-luvun urheilun vain 1940-luvun raikkaiden tuulahdusten puolesta.