Ihan helvetin kova juttu. Testosteronin pumppaamissa joukkueurheilulajeissa mun käsittääkseni kumminkin ulostulo on himpunverran hankalampaa kuin yksilölajeissa.. ja jos saat koko joukkueen tuen taakse, ei tossa ole kenelläkään nokan koputtamista.
Monessa lajissa katsojamäärät ovat olleet laskussa eikä talouspuolikaan ole huoletonta. Suosittelen jokaista tukijaa, niin sponsoreita kuin lippunsa itse ostavia, miettimään millaista toimintaa haluaa tukea. Jokainen päättää itse liputtaako 2010-luvun urheilun vain 1940-luvun raikkaiden tuulahdusten puolesta.
Iltalehti kirjoitti tästä aiheesta nettisivuillan ensimmäisenä suomalaisen valtamedian edustajana eilen iltapäivänä. Helsingin Sanomat ehti mukaan tänään.
Ruotsin TV4 ehti järjestää nopealla aikataululla hyvän keskusteluillan urheilun homofobiasta, kuten ylläolevasta linkistä näkyy.
YLE tekee vastaavan joskus 2020-luvulla, jos ohjelma-aikaa ei pysty täyttämään edes senioritanhuja käsittelevällä human interest -jutulla. Mukaan hankitaan kaikki, jotka ovat valmiita istumaan hiljaa tai hymistelemään päännyökkäysten säestämänä. Keskeisen urheiluvaikuttajamme ovatkin silloin nuorekkaita kahdeksankymppisiä tai muuten todellisuuskontaktinsa lopullisesti menettäneitä.
Moni suomalainen tiedotusväline saa kyllä kutsua tuotoksiaan urheilun homofobian osalta "urheilujournalismiksi" vain lainausmerkeissä. Se on harvoin kun joutuu häpeämään kotimaisen median aikaansaannoksia tai tässä tapauksessa aikaansaamattomuutta, mutta tämä on yksi niistä kerroista. IL oli onneksi nopea ja HS reagoi myös hienosti.
Muistuttaisin useampaakin tiedotusvälinettä jälleen kerran journalistin eettisten ohjeiden säännöstä numero yksi, joka kuuluu: "Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu."
Oikeus saada tietoa kattavasti ja tasapuolisesti on suurempi oikeus kuin oikeus istua käsiensä päällä toimituksessa ja asiakysymysten sijaan kirjoittaa kattava analyysi kyykän pelivälineistä.