Malkuksen 30-vuotisjuhlailta oli saanut väen liikkeelle. Pöytä oli katettu tavanomaista juhlavammilla herkuilla. Malkuksen alkuajoista olivat paikalla kertomassa Ritva Kurki ja Lisa Bylund.
Uskonnollisen näkemyksen alkulähteenä oma lapsuuden koti
Ritva kertoi, miten hän on syntynyt ja kasvanut hyvin uskonnollisessa perheessä. Hengellisyys oli sitä ilmaa, jota kotona hengitettiin. Kotona kävi saarnaajia, ja hän on kasvanut uskoon. Koti oli evankelinen. Perussanoma oli: Jeesus on kuollut puolestamme ja kaikki on pelastettu - ei omalla hyvyydellä vaan armosta. "Joka aamu on armo uus". Mitään erityisiä kriisejä ei siinä asiassa ole ollut. Ennen evankelinen liike oli toisenlaista kuin nykyinen ahdasmielinen evankelisuus.
Lisa kertoo, miten hän kasvoi hyvin liberaalissa, uskovaisessa kodissa Sveitsissä. Uskonto oli "kivaa". Se oli evankelis-reformoitu kirkko. Hänelle oli alussa vaikeaa ymmärtää sitä palautetta, jota täällä Suomessa voi saada, että "tää on sitten synti". Oli vaikea ymmärtää, että rakkaus olisi synti. Se oli shokki. Hän halusi erota kirkosta, mutta nyt hän on palannut kirkon piiriin.
Malkuksen alkuvaiheet
Miten alkuvaiheessa ihmisiä saatiiin mukaan? Seta hoiti tiedottamista. Malkuksen ryhmään saapuvat eivät olleet mitenkään erityisesti peloissaan. Ensimmäisellä kerralla 28. marraskuuta 1980 oli 11 henkilöä paikalla. Heistä oli neljä pappeja. Yksi oli erotettu virastaan homoseksuaalisuuden takia ja kolme oli kaapissa mutta virassa. Lisa Bylund muistelee, että jotkut kyllä pelkäsivät tulla tapaamiseen. He tulivat ovelle saakka, mutta kääntyivät takaisin. Sisäänastuminen olisi ollut melko suuri askel. Ei voinut tietää, keitä oli sisällä.
Alkuvaiheessa oli mukana hieman dramatiikkaa. Toisella kerralla sanottiin jo alussa, että jokainen tulee omalla vastuullaan. Oli tullut uhkaussoitto, jonka mukaan toimisto Toisella Linjalla räjäytetään. Kaikki tulivat kuitenkin sisään. Kukaan ei kääntynyt ovelta. Kokouksen aikana tuli toinen uhkaussoitto. Saattaa olla, että uhkaus koski Setaa eikä kristillistä piiriä. Myöhempinä vuosina usein Setan toimiston ikkuna rikottiin. Se, mitä nyt tapahtui Pridessä, ei ollut mitenkään ainutkertaista. Setaan tuli aids-kohun aikana vuosina 1983-85 useita uhkaussoittoja. Ainakin yksi ikkunanrikkojista oli mieleltään häiriintynyt.
Ritva kertoo, että setalaisten suhtautuminen oli alussa hieman epäluuloista. Seta halusi ilmeisesti olla täysin riippumaton, eikä haluttu sitoutua mihinkään "aatesuuntiin".
Millainen oli yhteiskunnan ilmapiiri vuonna 1980 verrattuna vaikkapa nykypäivään? Lehtien yleisönosastokirjoitukset ehkä kuvaavat sen ajan ilmapiiriä. Ritva Kurki on säilyttänyt lehtileikkeitä kristillisistä lehdistä 1980-luvulta. Esim. näin kirjoitettiin: "Homoseksuaalisuus on kuin elättivaris. Raamatullisten jumalallisten neuvojen teho on niiden koruttomuudessa ja yksinkertaisuudessa. On vain Mikko-enon ratkaisumalli päästä eroon orjuuttavista eläteistä: tapettu elättivaris". Näin suoraan sanottiin siihen aikaan. Toinen yleisönosastokirjoitus: "Jotkut kuvittelevat, että ihminen voi olla homoseksuaalinen kristitty. On yhtä mahdotonta olla kristitty homo kuin olla kristitty varas. On yhtä mahdoton olla kristitty lesbo kuin olla kristitty buddhalainen". Tai tällainen mielipide: "Psykiatri NN pitää homoseksuaalisuutta opittuna käyttäytymismallina ja normaalin seksuaalisuhteen vääristymänä. Hänen mukaansa ei homoparien kohdalla ole oikein puhua rakkaudesta, koska homoseksuaalisuus on nimenomaan seksuaalivietin kohdistumista" . Esim. Kirkko ja Kaupunki ei julkaisisi nykyään tuollaisia kirjoituksia.
Alkuvaiheessa Malkuksen vetäjät yrittivät saada maksullista ilmoitusta Kirkko ja Kaupunki -lehteen, mutta sitä ei hyväksytty. Ritva Kurki kutsui päätoimittajan Malkuksen kokoukseen vieraaksi, ja sen jälkeen ilmoitukset hyväksyttiin lehteen.
Kävijät olivat hyvin monenlaisia ja kuuluivat monenlaisiin kirkkokuntiiin. Oli esim. yksi ateisti, joka oli rakastunut ja sai siitä ajatuksen: ehkä Jumala sittenkin on olemassa. Näin vahvasti rakkaus vaikutti.
Yhteyksiä kirkkoon päin
Kirkkoon oli paljonkin yhteyksiä. Ritva kertoo, miten hän soitteli jatkuvasti seurakuntien työntekijöille. Koko ajan pidettiin yhteyttä kirkkoon päin ja yritettiin saada yhteyksiä. Sieltä löytyi rohkeita, jotka uskalsivat tulla vierailemaan: Irja Askola, kävi myöhemminkin, Mikko Juva, joka oli suurena tukena. Arkkipiispa Mikko Juva jossain vaiheessa kiitti Malkusta näin: Kiitos Malkukselle, että se on aloittanut keskustelun kirkon sisällä. Ihmisen on uskallettava puolustaa sitä, minkä kokee ja tuntee kauniiksi ja hyväksi. Älkää olko ihmisten orjia.
Kun Malkus oli toiminut puoli vuotta, arkkipiispa Juvalta tuli kutsu keskusteluun. Mukana olivat Setan ja Malkuksen edustajat.
Vuonna 1988 arkkipiispa John Vikström perusti työryhmän "Homoseksuaalit ja kirkko". Se vaikutti niin, että sen jälkeen Malkuksesta ja Setasta alettiin kutsua ihmisiä monenlaisiin koulutustilaisuuksiin keskustelemaan ja luennoimaan. Ritva ja Lisa ovat käyneet paljon mm. Järvenpäässä seurakuntaopistossa.
Aluksi oltiin poliittisempia
Malkus oli alusta alkaen taisteleva ryhmä, koska esim. lehtikirjoittelu oli hyvin rumaa ja hyökkkäävää. Oli pakko näyttää kirkolle, että emme ole sellaisia kuin meistä puhutaan. Jotkut malkuslaiset olivat sitä mieltä, että tarjottiin liian vähän sielunhoitoa. Monet kaipasivat enemmän kristillistä: rukouksia, yms. Jotkut valittivat siitä, että se on niin "negatiivinen" ryhmä, koska se oli taisteleva ryhmä.
Se, miten Malkus toimi, riippui tietenkin vetäjistä. Myöhemmin jossain vaiheessa Malkus oli paljon "korkeakirkollisempi". Se riippui siitä, millaisia ihmisiä tuli mukaan, millainen oli vetäjä ja millainen ympäröivä yhteiskunta. Nyt tämä "korkeakirkollinen " toiminta on Kallion seurakunnassa, joka järjestää erilaista sateenkaaritoimintaa,
Malkuksella on nykyään monenlaista toimintaa: yhteisiä keskustelutapaamisia, sateenkaarimessutoimintaa yhdessä kirkon kanssa, leirejä ja retriittejä, joissa hoidetaan enemmän uskonnollisia tunteita. Sielunhoidon asema on kuitenkin edelleenkin hankala. Jos joku menee etsimään kirkosta sielunhoidollista palvelua, ei voi tietää, mitä saa, jos on homo tai lesbo. Se on iso ongelma. Ihmisillä on ikäviä kokemuksia, kun on jouduttu torjutuiksi. Samassa seurakunnassa voi törmätä positiivisesti suhtautuvaan ja negatiivisesti suhtautuvaan pappiin.
Vuonna 1983 Korkeakoulutyön pastori Hannu Honkkila ja lehtori Ulla Savola järjestivät Tuomiokirkon kryptassa ehtoollisjumalanpalveluksen homoille, teemana: "Kaikki minun lapseni". Mukana oli pari sataa ihmistä. Järjestäjät kutsuttiin puhtteluun ja heitä kiellettiin jatkamasta tällaista toimintaa. Honkkila järjesti myöhemmin Malkuksen kanssa Jyväskylän kirkkopäivillä hartaustilaisuuden nimellä: "Me syyllistetyt". Se oli ulkoilmatilaisuus. Ei tarvittu lupia.
AIDS-aika karkotti monia Malkuksen piiristä. Jotkut pystyivät elämään selibaatisssa, kun varoiteltiin Jumalan tuomiosta.
Alkuvaiheen julkaisutoimintaa
Julkaisutoimintaa oli valtava määrä. Alkuvaiheessa oli suuria postitustalkoita. Jotain kautta saatiin osoitteita mm. vapaiden suuntien saarnaajille ja pastoreille.Kuoriin laitettiin vihkoset raamatusta ja homoseksuaalisuudesta. Nämä kirjaset ovat täysin moderneja edelleenkin. Ritva oli suomentanut kirjaset Raamattu ja homoseksuaalisuus ja Uusi Testamentti ja homoseksuaalisuus. Ne ovat englanninkielestä suomennettuja. Niitä lähetettiin noin 6000 osoitteeseen. Mukaan pantiin pieni esite. Siinä oli hienoja kuvia, jotka Ritva itse piirsi. Kaikki tämä maksettiin malkuslaisten omasta pussista. Painopaikat löydettiin suhteilla. Sitten oli vielä lehti "Homohuuto" (nimi tuli sotahuudosta). Töölössä oli yksityinen postilokero, ja se saatiin käyttöön.
Kun Ari tuli mukaan, alettiin julkaista pientä ilmoitusta suuremmissa sanomalehdissä. Siinä oli mainittu postilokeron osoite. Ilmoituksia julkaistiin eri puolilla Suomea ilmestyvissä lehdissä. Palautetta tuli lokeroon. Oli esim. maalla joku nuori tai iäkäs, joka tunsi itsensä hyvin yksinäiseksi. Näitä oli eri seurakunnista.ja uskonnollisista liikkeistä. Joku halusi tavata, joku halusi kirjoittaa, joku kertoi tulevansa Helsingissä käymään ja pistäytyvänsä Malkuksessa. Jotkut yhteyttä ottaneet olivat hyvin ahdistuneita. Tieto Malkuksesta meni tiedoksi laajasti. Malkuksen illoissa kävi aina silloin tällöin näitä ihmisiä maalta.
Palautetta postituksista
Jonkin verran tuli palautetta.Yleensä kielteinen palaute tuli vapailta suunnilta ja tiukasti raamattunsa lukeneilta. Joku kirjoitti Ritvalle aloittamalla: "Se hirveä nainen Helsingistä".
Palautetta tuli myös puhelimitse. Eräs hätääntynyt nainen soitti, ja kysyi: "Miksi tämä lähetys on juuri minulle lähetetty". Hän taisi paljastaa itsensä! Ritva rauhoitti, että materiaali on lähetetty kaikille Suomen kirkon työntekijöille. Tuli sellaisiakin kirjeitä, kuin: "Jos teillä on siellä Raamattu, lukekaa sieltä kohdat...". Yleisönosastossa komentoitiin: "Jumala ei sellaista käytöstä hyväksy". Ja tällainen: "Rakastivathan gerasalaisetin enemmän sikojana kuin Jeesusta" (gerasalaisten alue oli vastapäätä Galileaa). Tällainenkin kommentti: "On jopa perustettu homojen kristillinen piiri, johon houkutellaan ihmisiä. Tämä on suuri eksytys". Lyönnit olivat kovia ja siihen aikaan tuli myös itsemurhia.
Oli myös myönteistä palautetta. Radio- ja tv-esiintymisten jälkeen alkoi olla lehdissä maltillisia kirjoituksia. Kotimaa-lehdessä oli nimimerkki Nyyti, joka kirjoitti ystävällisesti vuoden 1982 paikkeilla.
Mistä tuli rohkeutta toimia
Oli ihan pakko, kun näki, miten surkeita kohtaloita toisilla ihmisllä oli. Ritva kertoo, että hän sai rohkeutta siitä, että Lisa työnsi häntä eteenpäin. Yksin tuskin olisi jaksanut. Malkus on auttanut ja jopa pelastanut ihmisiä. Se on suuri tehtävä tulevaisuudessakin.
Kuka oli Malkus?
Joh. 18:10: "Simon Pietarilla oli miekka. Hän veti sen esiin ja sivalsi ylipapin palvelijalta oikean korvan irti; palvelija oli nimeltään Malkos. 11 Mutta Jeesus sanoi Pietarille: "Pane miekkasi tuppeen! Kun Isä on tämän maljan minulle antanut, enkö minä joisi sitä?"
