Gai Pied oli kokonaisen sukupolven gaylehti Ranskassa. Se tilattiin pitkään myös Setan kirjastoon. Lehti alkoi ilmestyä 1979, aluksi kuukausittain, sitten viikottain. Facenbookissa on käynnistetty projekti, jolla yritetään saada Gai Pied uudelleen henkiin.
Kaikki alkoi 1979, kun homoliike syntyi. Oli suuri sensaatio, kun ensimmäinen avoimesti homolehti ilmestyi. Ranskalainen yhteiskunta oli silloin hyvin konservatiivinen. Homous oli rangaistavaa. Homoja pidettiin sairaina. Yleensä homot elivät piilossa omissa loukoissaan. Libertation-lehden journalisti Jean Bitoux ja Gerard Vappereau perustivat Gai Pied -lehden. Yhtäkkiä homoseksuaalisuudesta tuli näkyvää. Homot saivat äänen ja kasvot.
Lehden nimi Gai Pied tulee ranskalaisen filosofin Michel Foucaultin kirjoittamasta artikkelista ensimmäisessä Gai Piedin numerossa. (Gai Pied 'iloinen jalka' ?). Lehti tuli 2000 kioskiin huhtikuussa 1979. Lehti sai nopeasti maineen homoliikkeen lehtenä.
Lehti sai merkittävää tukea kulttuuripiireistä. Lehdessä kirjoittivat mm. Yves Navarre, Guy Hocquenghem ja Hugo Marsan. Huomiota herätti myös Jean Paul Satren haastattelu 1980. Kuvituksena oli mm. David Hockneyn töitä.
Lehden sisällä alkoi pientä välienselvittelyä ja vuonna 1983 lehti muuttui enemmän elämäntapalehden tyyppiseksi. Mukana oli muotia ja matkoja. Vuosina 1987-1990 lehti oli radioasema Frequence Gaien tukija. Lehti julkaisi vuosien ajan myös pientä matkaopasta HLBTI-väestölle. Gai Pied kiellettiin kerran 1987, mutta mielenosoituksen jälkeen kiellon määrännyt sisäministeri Charles Pascal perui kiellon.
1990-luvun alussa lehti kuitenkin menetti lukijoitaan. Viimeinen Gai Pied ilmestyi lokakuussa 1992. Vuonna 1995 Yves Saint Laurentin elämänkumppanin Pierre Bergén taloudellisen tuen avulla perustettiin Tetu, josta muodostui pian Euroopan menestynein gaylehti.
Mitä Voltista luvattiin? Setan 35-vuotisvastaanotolla marraskuussa Voltin julkaisija kertoi tällaista (jollain voi olla uudempaakin tietoa!)