Helsingin Sanomat on tehnyt jutun Imatran seurakunnan tilanteesta. Seurakunnasta on eronnut moninkertainen määrä. Normaalisti eroamistahti on ollut n. 150 vuodessa, nyt lähes 600. Seurakuntaan kuuluu kaikkiaan yli 23 000 jäsentä. Seurakunnan talous kärsii.
Eroamisten syynä on pääosin kirkkoherran ympärillä käynyt keskustelu. Kirkkoherraa arkaillaan. Hän ei ole saanut pyyntöjä häihin eikä kastetilaisuuksiin. Vain yhden ihmisen hän on siunannut hautaan. Kirkkovaltuusto on jakautunut. Kun päätettiin budjetista, 33 jäsenestä vain 18 oli paikalla.
Mikkelin piispa Seppo Häkkinen tukee Aaltoa. Piispan mukaan kirkon jäsenyydessä on kysymys suuremmista asioista kuin yhdestä ihmisestä. Häkkinen on saanut palautetta eronneilta. Kirkko on ollut joko suvaitsematon tai liian vapaamielinen. Teki niin tai näin, aina väärinpäin.
Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Jarva riensi heti Aallon tapauksesta kuultuaan tuomitsemaan ja uhkasi lopettaa yhteistyön. Nyt Antti Jarva vain vertaa tilannetta sanomalehtien tilanteeseen. Mitä tapahtuu, jos iso osa lukijoista lopettaa tilaamisen esim. päätoimittajan kirjoitusten vuoksi.
Aalto itse harmittelee tilannetta. Hänelle on kuiskaillen ehdoteltu eroa, mutta hän ei suostu siihen. Se olisi ikävä ennakkotapaus.
Helsingin Sanomat käy haastattelemassa kaupunkilaisia. Kauppakeskuksen pihalla yksi mies sanoo. että bingomummot ovat suuttuneet. Toisen mielestä siihen on alkanut tottua, vaikka alussa vähän oli outoa. Yksi on harkinnut eroa kirkosta – kirkollisveron takia, ei kirkkoherran vuoksi.
Loppuvuonna 2008 tutkittiin imatralaisten mielipiteitä. 60% oli sitä mieltä, että Aalto voi jatkaa työtään.
Oma kommenttini:
Pahin eripuraisuuden levittämispesäke on näköjään se paikka, jonka pitäisi huolehtia sopuisasta yhteiselämästä eli kirkkovaltuusto. Kriisi sai polttoainetta siitä, että kirkkovaltuuston puheenjohtaja Antti Jarva otti railakkaasti kantaa ja ilmoitti, että yhteistyö kirkkoherran suuntaan on nyt loppu. Se oli aikoinaan järkyttävä puheenvuoro ja osoitti, millaista ilkeyttä niissä piireissä pesii.
Itse erosin kirkosta, kun olin n. 20-vuotias. Olin lähdössä armeijaan enkä halunnut pelleillä sotilaana Jumalan edessä. Toinen syy oli se ristiriita, että olin homo. Siihen aikaan kirkosta eroaja joutui kirkkoherran puhutteluun. Puhuttelu kesti tunnin. Sen tunnin aikana kirkkoherra Palva haukkui ja syyllisti. Olen ollut katkera hänelle siitä hänen kuolemaansa saakka. Mutta nyt ymmärrän entistä kirkkaammin, että eropäätökseni oli täysin oikea. Erojen motiivit ovat erilaisia – myös Imatralla. Kuinka moni on eronnut Jarvan vuoksi?
Ylilääkäri Antti Jarva on kristillisdemokraatti. Lehtiuutinen viime vuodelta
