Iästään huolimatta Rudolf Brazda muistaa nimiä, paikkoja ja tapahtumia. Hän on 96-vuotias ja hän oli yksi niistä, jotka pitivät vangin puvussaan keskitysleirillä vaaleanpunaista kolmiota. Se oli homovankien tunnus.
Rudolf syntyi Saksassa, mutta hän oli Tsekkoslovakian kansalainen. Nykyään hän on kansalaisuudeltaan ranskalainen. Jos voimat riittävät, hän osallistuu huomenna 6. kesäkuuta 2009 Europriden paraatiin Zürichin keskustassa. Hän on Europriden kunniavieraana. Hän on tärkeä aikalaistodistaja, silminnäkijä, joka itse koki Hitler-diktatuurin ja vietti kolme vuotta Buchenwaldin keskitysleirillä.
Vankeus
Keskitysleiri oli vain huipennus pitkälle, systemaattiselle vainolle, jota natsijoukkiot harjoittivat. Ensimmäisen kerran hänet pidätettiin vuonna 1937 ja hän sai vankeusrangaistuksen. Sen jälkeen hänet karkotettiin ja hän pakeni Tsekkoslovakiaan. Ammatiltaan hän oli katontekijä. Pian natsit tulivat perässä. Tsekkoslovakia miehitettiin, ja hänet ilmiannettiin. Edessä oli uusi pidätys ja vankilakierre.
Buchenwaldiin hän joutui 8. elokuuta 1942. Vangin puvussa oli vaaleanpunainen kolmio. Poliittisilla vangeilla oli punainen kolmio, epäsosiaalisilla musta kolmio ja rikollisilla vihreä. Hänellä oli onnea ja hän säilyi hengissä. Hänen onnistumisensa salaisuus oli siinä, että hän oli hauskannäköinen ja leirin ns. Kapot, pikkupomot, rakastuivat häneen. Häntä ei pantu raskaisiin töihin eikä hän ollut mukana missään vaarallisissa välikohtauksissa, joista seurasi välitön kuolemanrangaistus. Kun hän kuuli, että amerikkalaiset ovat lähestymässä leiriä huhtikuussa 1945, yksi pomo auttoi häntä piiloutumaan sikolättiin. Näin hän säästyi ns. kuolemanmarssilta. Suurin osa vangituista lähetettiin pitkälle marssille amerikkalaisia pakoon, ja niillä marsseilla kymmenet tuhannet vangitut kuolivat tien varteen.
Uusi elämä
Mutta Rudolf Brazdalla on myös paljon kaunista kerrottavaa. Vapautumisensa jälkeen hän muutti erään ystävän kanssa Müllhauseniin. Siellä hän oppi tuntemaan elämänkumppaninsa Edin. Yhdessä rakennettiin oma talo. Ediä kohtasi vaikea työtapaturma, ja hän joutui loppuelämäkseen pyörätuoliin. Brazda oli rinnalla ja piti huolta - Edin kuolemaan saakka.
96-vuotiaalla on viesti meille nuoremmille: "Pitäkää jatkuvasti huolta demokraattisista arvoista. Kaikkea ääritoimintaa vastaan pitää puolustautua".
