Rudolf Brazda - keskitysleirin uhri (juttukommentit)

Vietin viime viikolla ahdistavat kolme tuntia Buchenwaldin keskitysleirillä - on mahdotonta kuvitella, millaista henkistä tuskaa kolmen vuoden vankeus on merkinnyt.

Puolassa käydessäni isäntäni veivät minut myös kolmelle keskitysleirille. He kertoivat, että nyt nuo keskitysleirit on museoitu ja siistitty. Ne antavat vain aavistuksen siitä kauheudesta millaisia ne käytössä ollessaan olivat. Siellä jopa lapsille näytetty dokumenttielokuva oli toki kaameudessaan omaa luokkaa.

Kaiken siellä näkemäni perusteella, lisättynä isäni kertomuksilla viime sodan eturintamalta, minä en voi edelleenkään ymmärtää sotaa ihannoivia elokuvatuotantoja. Sodasta on tehty ajanvietettä. Sota on kuitenkin paljon hirvittävämpää. Kaikki osapuolet, sekä hyökkääjä, että sen kohteeksi joutuvat, kärsivät sukupolven ja jopa yli sen.

Kävinpä minäkin joitakin vuosia sitten Puolassa ja "pakollisena" kohteena oli Auschwitch-Birkenau. Jäi mieleeni, miten seurueessamme vallitsi vielä varsin hilpeä tunnelma, kun bussilla ajettiin kohti leiriä, mutta käynnin jälkeen ei ketään enää naurattanut ja bussissa oli hyvin hiljaista.
Puolalainen suomea puhuva oppaamme alleviivasi jatkuvasti mikä SAKSALAINEN yritys milloinkin oli tarvikkeita hirmutöiden tekemiseksi toimittanut. Nykyhetkeäkin ajatellen olisi kuitenkin tärkeämpää muistaa, että eivät ne yritykset murhia ja kidutuksia tehneet, vaan leireillä työskennelleet ihmiset. Ja ne muut, jotka tiesivät, mutteivät välittäneet. Ihmiset ovat noista ajoista muuttuneet perin vähän.

Kävimme helmikuussa Sachsenhausenin keskitysleirillä Berliinin vieressä. Se oli natsi-Saksan mallileiiri.
Sairastuvassa oli esillä elämäntarinoita homoista, joille oli tehty "lääketieteellisiä kokeita" tai jotka oli kastroitu vapauden hintana.

Etsimme merkkejä kuuluisammasta homovangista Heinz Hegeristä (Kohaut), mutta hänestä ei löytynyt minkäänlaista muistijälkeä.

http://www.stiftung-bg.de/gums/index.php