Järjestöt vaativat sateenkaaripoliittista toimintaohjelmaa

  • Uutinen
  • Yhteiskunta
  • Sami Mollgren
  • 3

Kaikkiaan 40 järjestöä vaatii kansallista sateenkaaripoliittista toimintaohjelmaa ja eteenpäin katsovaa toimintaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien oikeuksien parantamiseksi.

Järjestöt ilmaisevat kantansa kansainvälisenä homofobian, transfobian ja bifobian vastaisena päivänä julkaisemassaan kannanotossa.

Tarvitaan konkreettisia edistämistoimia, joille on määritelty viranomaisvastuut ja varattu myös resursseja. Toimintaohjelman tulee sisältää niin kiireiset lainsäädäntömuutokset kuin politiikkatason toimet. Näihin kuuluvat translain kokonaisuudistus ja intersukupuolisille lapsille ilman heidän tietoista suostumustaan tehtävien sukupuolta muokkaavien toimenpiteiden kieltäminen sekä sateenkaari-ihmisten kouluturvallisuuden edistäminen ja sateenkaariperheisiin kuuluvien lasten oikeuksien vahvistaminen.

Lainsäädäntö on kehittynyt sateenkaari-ihmisten oikeuksia vahvistavaan suuntaan. Viime vuosien merkittävimmät myönteiset askeleet ovat olleet kansalaisaloittein läpi ajetut tasa-arvoinen avioliittolaki ja äitiyslaki sekä usean hallituksen aikana valmisteltu yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolainsäädäntö. Järjestöjen mukaan lakimuutokset eivät yksinään riitä turvaamaan oikeuksia, vaan on myös huolehdittava lakien tehokkaasta toimeenpanosta.

Sateenkaarinuorten tilanne on heikompi kuin muiden nuorten. Sateenkaari-ihmiset ovat säännöllisesti vihapuheen ja viharikosten uhreina, mutta suurin osa ei raportoi niitä poliisille. Julmaa vainoa pakenevien sateenkaari-ihmisten kynnys saada turvaa Suomesta on hyvin korkea ja he joutuvat pelkäämään turvallisuutensa puolesta myös Suomessa. Sateenkaariperheet ovat usein perhepolitiikan väliinputoajia. Kuntien yhdenvertaisuussuunnitelmissa on harvoin mitään konkreettisia toimia sateenkaari-ihmisten oikeuksien ja hyvinvoinnin puolesta. Osa viranomaisista on haluttomia edistämään sateenkaari-ihmisten oikeuksia.

Järjestöt muistuttavat, että viimeisen neljän vuoden aikana Suomen hallitus on ollut passiivinen edistämään sateenkaari-ihmisten oikeuksia. Räikein osoitus hallituksen piittaamattomuudesta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistämiseksi on ollut translain uudistamatta jättäminen. Samaan aikaan kuitenkin tasa-arvolaki on velvoittanut viranomaisia toimimaan sukupuolivähemmistöön kuuluvien syrjinnän poistamiseksi.

Hallitukselta johtajuutta ja konkreettisia tekoja sateenkaari-ihmisten ihmisoikeuksien edistämiseksi vaativat Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (AYY), Amnestyn Suomen osasto, Demarinuoret, Dreamwear Club ry, Fem-R, Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSS rf, Helsinki Pride -yhteisö ry, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY), H.O.T ry, Ihmisoikeusliitto, Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta, Lahden Seta Ry, Lapin yliopiston ylioppilaskunta (LYY), Meri-Lapin seta ry, Jyväskylän Seta ry, Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta (JYY), Kainuun Seta ry, Kasary ry, Keskustanuoret, Oulu Pride ry, Pohjois-Karjalan Seta Hobiles ry, Regnbågsankan rf, Sateenkaariperheet ry, Saimaa Seta ry, Seta ry, Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK, Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto - SAKKI ry, Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi ry, Suomen Opiskelija – Allianssi – OSKU ry, Suomen opiskelijakuntien liitto - SAMOK, Suomen Työväen Urheiluliitto TUL ry, Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL), Svensk Ungdom, Translasten ja -nuorten perheet ry, Trasek ry, Turun seudun Seta ry, Vaasan Seta ry, Vasemmistonuoret ry, Vasemmisto-opiskelijat ry ja Vihreät nuoret.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

3 kommenttia

Mihinköhän tällä vihapuheella sateenkaari-ihmisiä kohtaan oikein konkreettisesti viitataan Suomen oloissa? Itse homona en ainakaan ole kokenut, että vihapuhe homoja kohtaan olisi kovinkaan yleinen ilmiö tai vakava ongelma ainakaan itse näkemässäni osassa nykypäivän Suomessa. Onko tosiaan vihapuhe esimerkiksi homoja kohtaan muiden mielestä jokin suuri ongelma Suomessa vai yritetäänkö tässä määritellä kaikki vähänkin poikkipuoliset sanat joksikin vihapuheeksi, mihin pitäisi puuttua? Ja jos tämä on koettu todelliseksi ongelmaksi, niin missä tähän vihapuheeseen oikein törmää ja mistä siitä olisi konkreettisia esimerkkejä, jotta ilmiötä voisi paremmin arvioida?

Itse ainakin koen liian tiukkapipoisuuden itsessään ongelmaksi, enkä kaipaa itse sellaista yhteiskuntaa, missä ei saa keskustella avoimesti, kyseenalaistaen, kritisoiden ja pilaakin tehden. Ei minusta esimerkiksi homot ole mitään avuttomia pikkulapsia, joita pitäisi suojella kaikilta kriittisiltä sanoilta, etteivät mene heti jotenkin rikki.
Tyypilliseksi katsottun sukupuolen ilmaisun lokeroon mahtumattomat joutuvat sosiaalisessa mediassa ja ihan arjessakin kohtaamaan aika törkeää nimittelyä ja suoranaista uhkailuakin. Homot sinänsä eivät välttämättä kohtaa moista, mutta transsukupuoliset tai vaikka erityisen feminiinisen oloiset miehet kyllä.

En minäkään homona henkilökohtaisesti taida olla saanut koskaan osakseni mitään vihapuheeksi luokiteltavaa. Muutaman kerran olen kuitenkin ollut näkemässä sellaista. Yhden kerran jopa väkivaltaa; tyyppi karkasi puuhkaa kaulallaan pitävän miehen kimppuun, kun tätä ärsytti.