Natsit kiristivät homolakeja vuonna 1935. Kun toinen maailmansota loppui, natsien vääryydet loppuivat muiden paitsi homojen osalta. Vanhat kiristetyt homolait jäivät voimaan vuoteen 1969 saakka. Homojen vainoamiseen käytettiin rikoslain pykälää 175. Kaiken kaikkiaan 120 vuoden aikana tämän lain perusteella on tuomittu 140 000 miestä.
Länsi-Saksassa homovainot jatkuivat tiuhaan tahtiin 1950- ja 1960-luvuilla. Sodan jälkeen 50 000 miestä tuomittiin. Vasta vuonna 1969, kun sosiaalidemokraatit pääsivät hallitukseen, homovainot loppuivat. Laista poistettiin homoseksuaalisuuden rangaistavuus. Jäljelle jäi vain korkeampi suojaikäraja homosuhteissa. Lopullisesti pykälä 175 saatiin pois lakikirjasta vuonna 1994.
Saksan Vihreät pitävät lakia epäoikeudenmukaisena. Torstaina puolue vaati, että vuosien 1945-1969 välillä annetut tuomiot puretaan. Jo vuonna 2002 purettiin natsien antamat tuomiot. Siinä yhteydessä kuitenkin Länsi-Saksan sodan jälkeen antamat tuomiot jäivät voimaan.
Länsi-Saksassa on annettu homoseksualaisuudesta rangaistuksia, jotka ovat leimanneet tuomitut loppuelämäkseen. Monet elämänurat ovat katkenneet, on tullut pakko-outtaus, on syntynyt ristiriitoja perheiden sisällä ja elämä on mennyt monella tavoin pirstaleiksi. Syynä on ollut tuomitun homoseksuaalisuus. Lain mukaisesti tuomioita tuli aikuisten välisistä homosuhteista.
Saksan Vasemmistopuolue tukee Vihreiden esitystä. Vasemmiston mukaan homojen vaino on ollut yksi suurimmista ihmisoikeusloukkauksista sodanjälkeisessä Saksassa. Lailla tunkeuduttiin ihmisten intiimeimpään yksityisyyteen.
Kristillisdemokraatit eivät hyväksy tuomioiden kumoamista
Hallituspuolue CDU ilmoittaa, että tuomiot ovat oikeusvaltion antamia tuomioita, eikä niitä voida kumota. Se myönnetään, että homot olivat vainottu ihmisryhmä, mutta tärkeämpää on, että laillisuusjärjestelmään voidaan luottaa. Nykynäkökulmasta "seksikielto" on tyrmistyttävä, mutta omana aikanaan tilanne oli toisin. Demokraattisen oikeusvaltion aikaisempaa oikeuskäytäntöä ei voi noin vain määritellä vääräksi. Kaikki vanhat tuomiot pitäisi tarkistaa - muutkin kuin homotuomiot. Yhtä ryhmää eli homoja ei voi tarkastella erillisenä. Kunakin aikana noudatetaan sen ajan oikeuskäytäntöä.
Ryöstöjä ja kiristystä
Monet pahamaineiset, homoja vihaavat tuomarit jatkoivat sodan jälkeen Länsi-Saksassa. Myös poliisi oli aktiivinen homovainoissa. Homojen jahtaamienn oli tehokkaampaa kuin natsiaikana. Tuomiot johtivat hyvin usein työpaikan menetykseen tai opiskelupaikan menettämiseen.
Homoseksualaisuuden vuoksi kiristäminen oli tavallista. 1950-luvulla tunnettu rikos- ja radiotoimittaja Gerhard Hermann Mostar teki ohjelman siitä, miten kaikissa Saksan kaupungeissa on satoja ihmisiä, jotka jaltkuvasti joutuvat maksamaan kiristäjilleen, jotta salaisuus seksuaalisuuden alueella säilyisi. Die Freunde -lehti kertoi Hampurista vuonna 1951, että kuukausittain poliisille tulee tieto n. kahdeksasta homon ryöstöstä ja noin 30 kiristystapauksesta. Hampuri oli siihen aikaan oikeuskäytännöissään suhteellisen liberaali. Die Freunde -lehden toimitus perusti 1951 kiristyksen uhreille neuvontapalvelun.