Oliko kuolemanprikaateissa homoja?

  • Teema
  • Historia
  • vaeltaja2006
  • 3

Loppiaisaattona TV1 esitti alkuosan dokumentista Kuolemanprikaatit. Kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon kesällä 1941, perässä seurasivat erikoisprikaatit, joiden tehtävänä oli hävittää rintamalinjojen takana kaikki juutalaiset ja kommunistit. Dokumentissa kuvataan erityisen tarkkaan tapahtumia Latviassa ja Liettuassa. Tyypillistä oli, että natsit olivat organisoijina ja sivustakatsojina. Latvialaiset ja liettualaiset vapaaehtoiset ja siviilit hoitivat juutalaisten etsimisen ja tappamisen.

Erikoista on, että samat maat, joissa ei viime vuosina ole voitu järjestää pride-tapahtumia ilman valtavia poliisioperaatioita, ovat niitä, joissa kansa tarttui keppeihin ja aseisiin ja alkoi jahdata ja tappaa juutalaisia. Vilnassa ja Kaunasissa elokuussa 1941 kaduilla sadat juutalaiset hakattiin hengiltä keskellä katua ja keskellä päivää. Väkijoukko katseli naureskellen. Saksalaiset vain valokuvasivat, mutta eivät puuttuneet tapahtumiin. Romaniassa, Moldovassa ja Unkarissa kerättiin myös oman kansan keskuudesta murhajoukkoja. Kaikissa näissä maissa mennyttä historiaa on käsitelty huonosti. Sen sijaan Hollannissa, Ranskassa ja Tanskassa siviilit laajamittaisesti suojelivat ja piilottivat juutalaisia.

Saksalaisten kuolemanprikaatien päällikköinä oli koulutettua yläluokan väkeä. Oli yliopistotutkinnon suorittaneita, sivistyneitä miehiä. Esim. Otto Ohlendorfilla oli kaksi tohtorintutkintoa. Kaikki kuolemanprikaatien eloonjääneet johtajat tuomittiin Nürnbergissä kuolemaan.

Yksi pelottava päällikkö oli Oscar Dirwangler. Hänestä on pitkä artikkeli Wikipediassa. Hän oli valtiotieteen tohtori, mutta hänet oli tuomittu seksuaalirikoksista. Hän muodosti vuonna 1940 rangaistusyksikön, johon valittiin väkeä vankiloista ja keskitysleireiltä. Näille vangeille luvattiin vapaus, kun he liittyvät Dirwanglerin prikaatiin. Joukot käyttivät sadistisia menetelmiä.

Amerikkalaisten evankelikaalien Scott Livelyn ja Kevin Abramsin kirjassa Pink Swastika (vaaleanpunainen hakaristi) väitetään, että homoilla ja natseilla oli vahva yhteys. Kirjan mukaan homoja oli mukana kuolemanprikaateissa tappamassa juutalaisia. Näin voikin olla. Kun keskitysleirivangeille tarjottiin joko elämää kuolemanprikaatissa tai kuolemaa keskitysleirissä, jotkut ovat ehkä valinneet kuolemanprikaatin. Kirjan kirjoittajista ainakin Scott Lively on vieraillut viime vuosina mm. Latviassa ja Ugandassa opettamassa oikeaa suhtautumista homoihin (=homoseksuaalisuus on kiellettävä laeilla). Ugandan homolailla ja Scott Livelyn opetuksilla on selkeä yhteys.

Aika ajoin nousee esiin Hitlerin homous. Viimeksi se puhutti vuonna 2001, kun saksalainen historioitsija Lothar Machtan kirjoitti kirjan Hitler’s Geheimnis (Hitlerin salaisuus). Siinä yritetään väittää, että Hitler oli homo ja hänen pahuutensa oli lähtöisin homouden peittelemisestä. Kukaan ei kuitenkaan koskaan ole tavannut Hitleriä petihommissa – ei naisen eikä miehen viereltä.

Kuolemanprikaatien toinen osa tulee ensi viikon tiistaina.

Kuolemanprikaatit on jonkin aikaa Areenassa, video

3 kommenttia

  • 1 / 3
  • Ecce homo
  • 18.1.2010, 14.55
Alansan ehdoton klassikko, jossa harrastetaan SS-seksiä kaikkialla. Sanovat sen olleen tekijänsäö mielikuvitusta mutta onkohan näin?

Divareissa aika kallis kirja.

Lappi-Seppälä Sakari Haudat Dnjeprin varrella. SS-miehen päiväkirjan lehtiä
Kirjapaino Aa, 1945, 223 s.

Lappi-Seppälä oli "divisioonan mies" eli ensimäisessä erässä Saksaan lähtenyt.

http://www.geocities.com/Pentagon/Quarters/2130/wikings.htm


http://www.geocities.com/Pentagon/Quarters/2130/

Lappi-Seppälä: Haudat Dnjeprin varrella

Sivulla 42:

"Meitä vastassa olivat SS-Standartenführer Weckerle. SS-HauptSturmführes Schade ja joukko muita upseereita, joiden joukossa mm. SS-Obersturmführer, kreivi von Schalburg, joka on kaikille tanskalaisille tuttu niistä palveluksista, joita hän isänmaalleen on >>schalburgtaasheina>> suorittanut. Eversti Weckerle piti juhlallisen puheen, jossa meidät lausuttiin tervetulleiksi Saksan valiojoukkoihin ja ilmoitettiin, että tulisimme kuulumaan Wiking-Divisioonan Westland -rykmenttiin."

Ai niin niistä homoeroottisista kohtauksista tietenkin:

s. 54 kerrotaan ryhmänjohtajasta, saksalaisesta SS-Unterscharführer Sprigeristä, joka osoitti kaikkia ryhmäänsä kuuluvia kohtaan suurta mielenkiintoa ja huomaavaisuutta...

s.55 "Hän suosi suuresti nuoria apulaiskouluttajia, joita kohtaan hän ei koskaan korottanut ääntään, tekivätpä nämä sitten virheitä kuinka paljon tahansa. Springer oli mukiinmenevä mies, mikäli ei hän päässyt liian lähelle. Iltaisin oli hän hyvin mielellään suihkuhuoneessa katsomassa, kuinka apukouluttajat peseytyivät, ja usein päivällä meidän puhdistaessa kiväärejämme hän kisaili tupamme nurkkauksessa vuoteensa lähistöllä nuorten saksalaisten korpraalien kanssa, syleillen heitä joskus isällisesssä rakkaudessaan niin, että pahaa teki. Tuntuipa joskus siltä kuin hänen nurkkauksessaan olisivat yötkin olleet rakkaudesta levottomia."


Sivulla 120:

"Etsinnän tuloksena löytyikin Springer neljän hollantilaisen ja saksalaisen seurasta. He olivat murtautuneet erääseen paremmanpuoleiseen koskemattomaan asuntoon ja vilvoittelivat aivan alastomina eräässä huoneessa, minkä ilmapiirillä ja voimakkailla parfyymeilla näytti olleen varsin erotisoiva vaikutus heidän auringonruskettamiin vartaloihinsa. Joukkueenjohtajamme määräyksestä pukivat miehet vaatteet ylleen ja lähtivät heti silloisen komppanianpäällikkömme, SS-Obersturmführer Brennerin luo tekemään selkoa välikohtauksesta. Tämä selonteko päättyi Springerin ja komppanianpäällikkömme väliseen intiimiin rakkaussuhteeseen, joka kesti aina Brennerin kaatumiseen saakka. Miehet saivat tosin rangaistusmääräyksen, mutta sitä ei koskaan panty täytäntöön."
Kiinnostava kuulla näistä suomalaisen SS-miehen muistelmista. Oliko niitä homokuvauksia enemmänkin vai vain nämä pari kohtaa? Jokaisessa sotilasyksikössä oli homoja mukana, mutta on mahdollista, että SS-joukoissa siitä ei yhtä helposti rangaistu kuin esim. varsinaisessa armeijassa eli Wehrmachtissa. Mutta se on hyvin epätodennäköistä, että SS-joukkoihin olisi erityisesti kerääntynyt homoja.

****

Tänään oli radion ajankohtaisohjelmassa katsaus suomalaisten uusnatsien järjestäytymisestä. 1990-luvun lopulla Helsingin Kontulassa liikkui uusnatsihenkisiä ryhmiä, jotka kävivät hakkaamassa maahanmuuttajia. Niitä etsiskeltiin ja tunnetuin on jalkapallo-ottelu, jossa aseina käytettiin pesäpallomailoja. Myös Joensuu oli hyvin kuuluisa uusnatseistaan. Siellä vietettiin 1990-luvun lopulla marraskuisella torilla "kristalliöitä". Radio-ohjelman mukaan nämä jengit ovat hajonneet. Entiset uusnatsit viettävät tavallista elämää. Jotkut ovat kuolleet, jotkut vankilassa. Jengejä ei enää ole. Ruotsista on yritetty hakea uutta voimaa ja esimerkkiä, mutta se ei ole lähtenyt käyntiiin.

Uusnatsit eivät ilmeisesti ole osoittaneet erityistä vihaa seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Yksittäiset "esitaistelijat" ovat ilmaisseet mielipiteitään, kuten esim. pride-marssin aikana 2008 yksi nahkatukka Stockmannia vastapäätä.

Saksassa asiasta on puhuttu enemmän. Viime vuonna ilmestyi kirja homonatseista ja vuodelta 2005 on aiheesta tehty elokuva. Myös NDR, Pohjois-Saksan yleisradio teki aiheesta dokumentin. Niissä kysytään: onko homoliikkeen sisälle pesiytynyt laajasti uusnatseja. Uusnatsien jengeissä tunnetusti liikkuu varsin vähän naisia. Uusnatsien diskotkin ovat kummallisia leikkitappelutilanteita. Ks. http://www.youtube.com/watch?v=jgs3MCl2E4k

Radion ajankohtaisjuttu uusnatseista Suomessa (26.1.2010 saakka)
http://areena.yle.fi/audio/690809