Loppiaisaattona TV1 esitti alkuosan dokumentista Kuolemanprikaatit. Kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon kesällä 1941, perässä seurasivat erikoisprikaatit, joiden tehtävänä oli hävittää rintamalinjojen takana kaikki juutalaiset ja kommunistit. Dokumentissa kuvataan erityisen tarkkaan tapahtumia Latviassa ja Liettuassa. Tyypillistä oli, että natsit olivat organisoijina ja sivustakatsojina. Latvialaiset ja liettualaiset vapaaehtoiset ja siviilit hoitivat juutalaisten etsimisen ja tappamisen.
Erikoista on, että samat maat, joissa ei viime vuosina ole voitu järjestää pride-tapahtumia ilman valtavia poliisioperaatioita, ovat niitä, joissa kansa tarttui keppeihin ja aseisiin ja alkoi jahdata ja tappaa juutalaisia. Vilnassa ja Kaunasissa elokuussa 1941 kaduilla sadat juutalaiset hakattiin hengiltä keskellä katua ja keskellä päivää. Väkijoukko katseli naureskellen. Saksalaiset vain valokuvasivat, mutta eivät puuttuneet tapahtumiin. Romaniassa, Moldovassa ja Unkarissa kerättiin myös oman kansan keskuudesta murhajoukkoja. Kaikissa näissä maissa mennyttä historiaa on käsitelty huonosti. Sen sijaan Hollannissa, Ranskassa ja Tanskassa siviilit laajamittaisesti suojelivat ja piilottivat juutalaisia.
Saksalaisten kuolemanprikaatien päällikköinä oli koulutettua yläluokan väkeä. Oli yliopistotutkinnon suorittaneita, sivistyneitä miehiä. Esim. Otto Ohlendorfilla oli kaksi tohtorintutkintoa. Kaikki kuolemanprikaatien eloonjääneet johtajat tuomittiin Nürnbergissä kuolemaan.
Yksi pelottava päällikkö oli Oscar Dirwangler. Hänestä on pitkä artikkeli Wikipediassa. Hän oli valtiotieteen tohtori, mutta hänet oli tuomittu seksuaalirikoksista. Hän muodosti vuonna 1940 rangaistusyksikön, johon valittiin väkeä vankiloista ja keskitysleireiltä. Näille vangeille luvattiin vapaus, kun he liittyvät Dirwanglerin prikaatiin. Joukot käyttivät sadistisia menetelmiä.
Amerikkalaisten evankelikaalien Scott Livelyn ja Kevin Abramsin kirjassa Pink Swastika (vaaleanpunainen hakaristi) väitetään, että homoilla ja natseilla oli vahva yhteys. Kirjan mukaan homoja oli mukana kuolemanprikaateissa tappamassa juutalaisia. Näin voikin olla. Kun keskitysleirivangeille tarjottiin joko elämää kuolemanprikaatissa tai kuolemaa keskitysleirissä, jotkut ovat ehkä valinneet kuolemanprikaatin. Kirjan kirjoittajista ainakin Scott Lively on vieraillut viime vuosina mm. Latviassa ja Ugandassa opettamassa oikeaa suhtautumista homoihin (=homoseksuaalisuus on kiellettävä laeilla). Ugandan homolailla ja Scott Livelyn opetuksilla on selkeä yhteys.
Aika ajoin nousee esiin Hitlerin homous. Viimeksi se puhutti vuonna 2001, kun saksalainen historioitsija Lothar Machtan kirjoitti kirjan Hitler’s Geheimnis (Hitlerin salaisuus). Siinä yritetään väittää, että Hitler oli homo ja hänen pahuutensa oli lähtöisin homouden peittelemisestä. Kukaan ei kuitenkaan koskaan ole tavannut Hitleriä petihommissa – ei naisen eikä miehen viereltä.
Kuolemanprikaatien toinen osa tulee ensi viikon tiistaina.