Kun Berliinin homomonumentti pystytettiin vuonna 2008, riideltiin siitä, olivatko vain homot natsien uhreja vai joutuivatko myös lesbot kärsimään natsiajasta. Tänään Berliinissä muurataan katukiveykseen pronssinen muistokivi lesbon, ratiovaunurahastaja Elli Smulan, muistoksi. Hänet vangittiin vuonna 1940 lesbouden takia ja hän kuoli Ravensbrückin keskitysleirillä vuonna 1943. Katukivi, ns. stolperstein (”kompastuskivi”) muurataan iltapäivällä jalkakäytävään osoitteessa Singerstrasse 120 Berlin Mitten alueella. Tagesspiegel-lehti kertoo Ellin tarinan tänä aamuna.
Kun Gestapo pidätti Elli Smulan 12.9.1940, hän oli ollut raitiovaunurahastajana Treptowin kaupunginosassa vasta kuusi viikkoa. Miehistä oli sodan vuoksi kova pula ja naiset määrättiin palvelutehtäviin kotirintamalle.
Elli ilmiannettiin Gestapolle. Hänen työnantajansa, Berliinin liikennelaitos BVG, oli muuttunut kansallissosialistien ”malliyritykseksi”. Muutama viikko sitten ilmestyi kirja, jossa kerrottiin BVG:n kehittämisestä natsimieliseksi. Yrityksessä oli salainen ”nuuskintapalvelu”, joka kartoitti työntekijöiden ominaisuuksia, puheita ja ajatuksia. Jokaisen työntekijän velvollisuus oli paljastaa työkaverinsa ”väärät” ajatukset.
Elli Smulasta ei ole säilynyt mitään henkilödokumentteja, kirjeitä tai kuvia. Historioitsija Claudia Schoppmann oli törmännyt hänen nimeensä, kun hän teki väitöskirjaansa natsien homovainoista. Nimi löytyi Ravensbrückin keskitysleirin tuloasiakirjoista. Ravensbrück oli eniten naisia vastaanottanut keskitysleiri. Elli Smulan vangitsemisen syyksi oli merkitty ”politisch” ja ”lesbisch”. Vaikka naisia ei siihen aikaan erityisesti jahdattu, naisten väliset rakkaussuhteet olivat ei-toivottuja.
Elli Smulasta oli vaikea löytää lisää tietoa. Tavallaan vahingossa löytyi tietoa toisesta naisesta, prostituoituna pidetystä Margarete Rosenbergista. Hänet oli myös määrätty liikennelaitokselle töihin. He olivat tulleet yhtaikaa keskitysleiriin ja hänen papereistaan löytyi epäily rakkaussuhteesta Elli Smulaan. He olivat pitäneet öisin rajuja bileitä eivätkä saapuneet töihin ajoissa. Liikennelaitos oli huomannut asian. Rosenberg oli tunnustanut olleensa seksisuhteessa Elliin ja muihinkin naisiin. Miten tunnustus hankittiin, siitä ei ole tietoa.
Myöhemmin löytyi tietoa Elli Smuulan äidistä. Hän oli sodan jälkeen ilmoittautunut fasismin uhreja auttavaan virastoon. Hän oli kertonut tyttärensä joutuneen ensin Alexanderplatzin vankilaan kuulusteluihin ja sieltä Ravensbrückiin. Kuolinpäivänään, 8.7.1943 Elli oli 28-vuotias. Kuolinsyystä ei ole tietoa.
Margarete Rosenberg säilyi sota-ajan elossa ja meni vielä kaksi kertaa naimisiin sodan jälkeen. Hän kuoli vuonna 1985. Hän ei koskaan saanut hyvitystä sota-ajan kärsimyksistään, koska hän oli ”sosiaalitapaus”.