Toimittaja ja tietokirjailija Marko Hamilo oli vieraana Roman Schatzin keskusteluohjelmassa Radio Yle1:ssä. Puhuttiin sananvapaudesta. Hamilo pitää yhtenä pahimmista sananvapausongelmista homosaatiota. Siitä ei saa puhua.
Hamilolle ns. ”valtamedia” on vastenmielistä. Ne ihmiset, jotka luovat maailmankuvansa pelkästään Ylen uutisten tai Hesarin mukaan, saavat kapeimman kuvan maailmasta. Nuoret, joilla on aikaa netin käyttöön, saavat monipuolisemman kuvan.
Hamilon mukaan valtamedia jättää käsittelemättä kolme tabu-aihetta. Niissä vain tietyt näkökulmat sallitaan. Yksi on maahanmuutto, toinen Euroopan unioini ja kolmas on homosaatio, seta-agenda, sateenkaariasiat. Näistä saa olla vain yhtä mieltä. Jos näistä on eri mieltä, on ihmisvastainen tai populisti. Lisäksi Trumpista ja Venäjästä vain yksi mielipide on sallittu. Ihmiset ovat puolesta tai vastaan. Polarisaatio on raju. Keskellä ei ole tilaa ihmisille, jotka olisivat jossain asiassa yhtä mieltä ja toisessa asiassa toista mieltä. Jos on asioista eri mieltä, joutuu hyvin herkästi huonoon valoon. Ilmiantajat sosiaalisessa mediassa nopeasti paljastavat ”väärät” mielipiteet.
Hamilon mukaan eniten kuraa niskaan tulee maahanmuuttoasioista, mutta myös seta-agenda aiheuttaa nopeasti kielteisiä reaktioita. Hamilo sanoo, että osa homoista ja transsukupuolisista alkaa olla kyllästyneitä siihen.
Ohjelman juontaja Roman Schatz kyseli, miksi homoista ja lesboista pitäisi päästä eroon. Heitä on aina ollut ja jos he ovat avioliitossa, tuskin kukaan kadulla sitä huomaa. Hamilo nostaa esiin kysymymyksen islamilaisista maista tulevista pakolaisista ja homoista. Homot ovat valitsemassa puolensa. Olisiko homojen oltava suvaitsevaisia myös niitä kohtaan, jotka eivät suvaitse homoja. Puna-vihreään ajattelutapaan kuuluu, että suvaitaan sekä homoja vihaavaa islamiin uskovaa että homoja. Saksassa on alkanut näkyä, että homo- ja pakolaisvihamielinen AfD-puolue saa paljon kannatusta homobaareissa. Homot taitavat pelätä muslimeja enemmän kuin AfD:tä. Roman Schatz muistuttaa, että homoja on Saksassa jokaisessa puolueessa.
Hamilon mukaan asiat menivät hyvin 1990-luvun lopulla. Homot hyväksyttiin sellaisella yhteiskuntasopimuksella, että enemmistö ei puutu siihen, mitä homojen makuuhuoneissa tehdään mutta homot eivät myöskään saa puuttua enemmistön vanhoihin instituutioihin. Nyt alkaa monia homojen oikeuksia puolustaneita kyrsiä se, että homot ”tulevat iholle” ja esittelevät omaa homouttaan ja pridea julkisesti. Sopimus oli, että homot saavat makuuhuoneessa olla mitä ovat, mutta nyt ollaankin koko ajan valittamassa syrjinnästä ja koko ajan ollaan praidaamassa kaduilla törkeällä ja epäsiveellisellä tavalla, jota ei heteroille sallittaisi.
Roman Schatz muistuttaa, että ”me heterot” emme huomaa omaa praidaamistamme pilluralleissa ja tv-mainoksissa. Ja homoista ja lesboista hän sanoo, että jos takana olisi tuhansia vuosia täydellistä piilossa oloa ja sitten tulisi vapautus, kyllä silloin tekisi mieli hieman bailata. Roman Schatz soisi seksuaalivähemmistöille että ”pitäkää nyt hauskaa ja olkaa vähän rivoja, kun teillä on ollut niin vaikeaa ja 70-lukuun saakka lailla kiellettyä”.
Aito avioliitto -ryhmän agendaa
Toimittaja ja kirjailija Marko Hamilo on ollut muutaman muun kanssa kirjoittamassa kirjaa suvaitsevaistosta ja arvokonservatiiveista (Mitä mieltä Suomessa saa olla, 2015). Kirja on kova hyökkäys liberaalivasemmistolaista eliittiä vastaan. Kirjassa on 50 sivua perinteisen perheen puolustusta.
Itse hän julistautuu entiseksi homorummuttajaksi (s. 191). Hän opiskeli 80-90-luvuilla psykologiaa ja toimi ainejärjestön puheenjohtajana. Hän muistaa, kuinka keskustelutilaisuudessa Olli Stålström oli väittelemässä psykoanalyysiä puolustaneen Risto Vuorisen kanssa. Siihen aikaan Hamilo oli liberaali ja puolusti homoja psykoanalyysin kannattajia vastaan. Samoihin aikoihin tutkintovaatimuksista poistettiin Achte et al. kirja Psykiatria, koska se uuden tietämyksen mukaan oli epätieteellinen.
Hamilo kertoo kirjassaan, miten 1990-luvulla homoliike voimistui ja tuli aggressiviisemmaksi. Otettiin mm. käyttöön homofobia-käsite. Samoihin aikoihin alettiin vaatia parisuhdelakia, siis käytännössä rekisteröityä parisuhdetta.
Hamilo kertoo kirjassa, ettei hänen asenteensa homoja kohtaan ole muuttunut, mutta homot ja lesbot ovat jo käytännössä saaneet kaikki ne oikeudet, jotka liberaalin näkemyksen mukaan heille kuuluvat (!). Nyt on tapahtumassa sama kuin feministien liikkeessä: kun kaikki on saavutettu, ei pannakaan pillejä pussiin, vaan vaaditaan yhä enemmän – muka ihmisoikeuksien nimissä.
Tästä eteenpäin Hamilon perustelut ovat lähellä ”aito avioliitto” -ryhmän perusteluja. Uusia arvoja aletaan juurruttaa päiväkoteihin, syntyy kalteva pinta ja avioliittoa levitetään yhä uudenlaisiin pari- ja kolmiosuhteisiin, sukupuolen hämärtäminen, trans- ja queer-ideologia, jne.
Yhteiskuntasopimusta ei ole
Mitään homoille ja lesboille tarjottua yhteiskuntasopimusta tai ”rauhansopimusta” ei tietenkään ole olemassa. Kuka sen olisi voinut tehdä homojen ja lesbojen nimissä. Pikku ryhmät psykologian ainejärjestössä Komleksissa ehkä ovat sellaista voineet pohdiskella.
Roman Schatzin radio-ohjelma maanantaina 18.9.2017
https://areena.yle.fi/1-4190832
