Jokohan uskaltaisin pastea tähän sen aamulehden haastattelun kokonaan, kun se kerran oli 'eilisen' lehdessä. No tässäpä se kuitenkin.
"
Poikkeava piispa Savosta
21.04. - 07:48
Kuopion esipaimen Wille Riekkinen poikkeaa Suomen piispojen linjasta: hän siunaisi homoliitot ja sallisi pappien viralliset parisuhteet. Riekkisen mielestä kirkolta kysytään nyt vain sydäntä sallia erilaisuus.
Kuopion piispa Wille Riekkinen silmäilee iltapäivälehden artikkelia mietteliäänä. On varhainen perjantaiaamu helsinkiläisen Hotelli Arthurin aamiaiskahviossa.
- Hmmm... Jaha... Katsos vain. Alkupuoli on ihan niin kuin minä ajattelen, Riekkinen silmäilee ja jatkaa lukua.
- Mutta lopusta olen pikkaisen eri mieltä.
Riekkisen kädessä on Iltalehden räväkkä juttu vaatesuunnittelija Teuvo Lomanin parisuhteesta. "Jumala siunatkoon heitä", toivottaa arkkipiispa emeritus Mikko Juva Lomanille ja hänen miehelleen.
Arkkipiispa Juva kertoo, että hän on ratkaissut suhteensa homoseksuaalisuuteen jo 30 vuotta sitten oman tyttärensä kohdalla: jokaisella on oikeus läheiseen parisuhteeseen.
Missä kohdin Riekkisen käsitys sitten eroaa Juvasta? Onko kunnioitettu entinen arkkipiispa mennyt Riekkisen mielestä vapaamielisyydessä liian pitkälle?
Ei, vaan päinvastoin. Riekkinen menee vielä hieman pidemmälle. Loppuun saakka.
Esipaimenet epäröivät kannassaan
Kirkon suhde homoseksuaalisuuteen on joutunut tänä keväänä tiukkaan puntariin. Maallinen lainsäätäjä on antanut homoille ja lesboille oikeuden virallistaa parisuhteensa.
Luterilaisen kirkon piispoille laki on ollut hankala pala. Esipaimenet ovat väännelleet käsiään ja yrittäneet tasapainoilla asiassa toinen toistaan erikoisemmilla lausunnoilla.
Helsingin piispa Eero Huovinen siunaisi "ihmisiä, mutta ei parisuhdetta". Arkkipiispa Jukka Paarma on sysännyt vaikeaa asiaa seurakuntiin "luottamalla papiston harkintakykyyn".
Tampereen piispa Juha Pihkala on puolustanut kirkon oikeutta luoda omat, vapaaehtoisesti noudatettavat moraalikoodistonsa.
Kirkossa on keskusteltu, että kirkko voisi kieltää laillisesti virallistetun parisuhteen omilta työntekijöiltään. Tämän ratkaisun ovat ampuneet alas perustuslain vastaisena esimerkiksi oikeuskansleri Paavo Nikula ja kirkon omat juristit.
Kirkon sisäinen koetus on pian edessä.
Kirkolliskokous saa toukokuussa käsiteltäväkseen kaksi ristikkäistä homoseksuaalisuutta koskevaa aloitetta. Toisessa ehdotetaan mallia kirkolliselle homojen ja lesbojen parisuhteen siunaamiselle. Toisessa aloitteessa kiellettäisiin kirkon omilta työntekijöiltä parisuhteen rekisteröinti.
Kirkon ylin päättävä elin on hyvien neuvojen tarpeessa. Savon piispalla on nyt asiasta harkittu kanta.
Siunauskaava selkiyttäisi tilanteen
Homoilla ja lesboilla on Suomen kirkon historiassa ollut vähän julkisia puolustajia. Arkkipiispa Mikko Juva on virkakautensa päätyttyä ollut sellainen rohkeasti ja avoimesti.
Kirkolliselle parisuhteiden siunaamiselle hän ei kuitenkaan Iltalehden haastattelussa ole vielä valmis, koska se on kirkkojärjestyksen vastaista.
Tässä kohdin Kuopion piispa on valmis viemään muutoksen loppuun saakka. Hän kannattaa homojen ja lesbojen parisuhteen siunaukselle tehtävää kaavaa, joka tulisi kirkkokäsikirjaan.
- Minusta sellainen kaava olisi hyvä. Parisuhteen siunaamiselle olisi nätti ja harkittu oma kaava olemassa. Ja sillä siisti, Riekkinen sanoo.
Ratkaisu päättäisi hankalan ja monille ihmisille tuskaa aiheuttavan kiistan. Sillä päästäisiin myös siitä, että mahdollisissa parisuhteen siunaamisissa jouduttaisiin käyttämään esimerkiksi kodinsiunaamis- tai avioliittokaavaa.
- Jos lähdetään siitä, että lainsäätäjäkään ei pidä parisuhdetta avioliittona, johdonmukaista olisi, että parisuhteen siunaamiselle olisi oma kaava olemassa.
Riekkisen mielestä asia on nyt puhuttava kirkossa selväksi ja "laitettava asia porukalla kuntoon".
- Sitten pääsisimme keskittymään vähän suuremman kaliiberin asioihin kirkossa ja maailmassa. Ja niitähän riittää.
"Onko meillä sydäntä sallia erilaisuutta?"
Luterilaisen kirkon piispoilta kuulee niin harvoin selkeää ja järkevää seksuaalietiikkaa, että kyyninen toimittaja epäilee savolaispiispan yrittävän jotain mediatemppua.
- Ei, kyllä minä olen ihan aidosti tätä mieltä, Riekkinen sanoo.
Siis sitä mieltä, että homoseksuaalisuus on kirkossakin hyväksyttävä yhtenä seksuaalisuuden muotona?
Riekkinen huokaa syvään, harkitsee hetken ja sanoo hiljaa:
- Niin. Niin minä ajattelen.
Savon piispa tekee asian nyt venkoilematta selväksi. Kirkko suosittaa yhä avioliittoa, perhettä ja aivan tavallista parisuhdetta.
Tämä on se valtauoma, johon suurin osa ihmisistä kaikkina aikoina on hakeutunut, ja sitä kirkko tukee kaikin voimin.
- Mutta yhtälailla meidän täytyy nähdä, että halusimme tai emme, seksuaalisuutta ilmennetään muullakin tavalla. Asetan homoseksuaalisuuden heteroseksuaalisuuden rinnalle yhtenä tosiasiallisena seksuaalisuuden muotona. Kysymys on nyt vain siitä, onko meillä sydäntä sallia erilaisuus, Riekkinen sanoo.
Kaikessa seksuaalisuudessa kirkko opettaa vastuullisuutta. Siksi Riekkinen pitää virallistettua parisuhdetta hyvänä, homojen ja lesbojen elämänmittaista suhdetta tukevana ratkaisuna.
Miksi Paavali kiivaili homoutta vastaan?
Mutta puhutaanpa tähän väliin hieman Raamatusta. Eikö kirkon pyhä kirja selkein sanoin tuomitse homoseksuaalisuuden?
Riekkinen on raamatuntutkimuksen huippuasiantuntija, joten hänen luulisi tietävän. Miksi apostoli Paavali kiivaili homoutta vastaan?
- Paavalilla oli vastapuolenaan hellenistinen kulttuuri, jossa tasaveroisten miesten keskinäinen seurustelu saattoi olla itsestäänselvyys. Paavali piti homoseksuaalisuutta vieraaseen uskontoon liittyvänä käytöksenä, joka vaaransi perussanoman Kristuksesta, Riekkinen selittää.
Nyt käsitys homoseksuaalisuudesta on muuttunut, eikä kirkon tarvitse korostaa erikoislaatuaan suhteessa sellaiseen taipumukseen, jolle ihminen itse ei voi mitään.
Entäs sitten Vanhan testamentin kirjoittajien kauhu Sodoman ja Gomorran synnistä?
- Tässä ikivanhassa kertomuksessa Israelin kansa vertaa omaa elämäntyyliään niihin, joiden nähtiin palvelevan epäjumalia. Katsottiin, että epäjumalanpalvelus johtaa tuollaiseen luonnottomuuteen.
Vanhan testamentin maailmassa - ja usein myöhemminkin - homouden "luonnottomuus" on liitetty siihen, että lapsia ei näistä suhteista synny.
- Onko siis luonnotonta nykypäivänä kaikki se hellyys, jota mies ja nainen osoittavat toisilleen, vaikka jälkeläisiä ei synnykään, Riekkinen heittää.
Eikö Raamatusta siis löydy apua tämän kysymyksen ratkaisuun?
Löytyy toki.
- Tulkinnan täytyy olle kokonaisvaltaisempaa. Meidän on nähtävä, mikä on jumalasuhteessa ruokkivaa rukihista leipää ja mitkä ovat kulttuurisidonnaisia raamituksia. Silloin ihmisyys, rakkaus ja lähimmäisyys nousevat keskeiselle sijalle.
Harhaluulojen särkyminen tuskallista
Riekkinen ymmärtää hyvin niitä, joille kysymys parisuhteen siunaamisesta on kivulias paikka.
- On tuskallista nähdä harhaluulojensa särkyvän, Riekkinen sanoo.
Juuri näin kävi myös piispalle itselleen. Hän kävi oman raamatuntulkinnallisen jaakobinpaininsa viime syksynä, kun homojen ja lesbojen parisuhteesta säädettiin lailla.
- Etsin käsiini kirjallisuutta, tutkin internetiä ja keskustelin niiden kanssa, jotka tästä asiasta tietävät. Ja eksegeetikkona tietysti eräänkin kerran pengoin raamatunjakeita, hän sanoo.
Pikkuhiljaa näkemys siivilöityi esiin rakkauden kolmoiskäskyn ja kultaisen säännön valossa. On rakastettava Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseään. Ja on tehtävä toiselleen se, minkä tahtoisi itselleen tehtävän.
- Olen selvittänyt itselleni, miten asia on ja miten siitä päästään eteenpäin, Riekkinen sanoo levollisesti.
Niin, miten tästä päästään eteenpäin?
Hän uskoo, että aloite parisuhteen siunaamiskaavasta etenee kirkolliskokouksessa.
Sen lisäksi piispat joutuvat ennemmin tai myöhemmin ratkaisemaan, mitä tehdä parisuhteensa virallistavan kirkon työntekijän kanssa.
Kuopiossa elämä jatkuisi ennallaan.
- Suomen lait ovat avoimia kaikille meidän hiippakuntamme työntekijöille. En lähde siihen panemaan kapuloita rattaisiin. Kun valitsen hiippakuntaan pappeja, pyrin selvittämään, onko henkilö kypsä papin virkaan. Ja se ratkeaa muuten kuin seksuaalisuuteen liittyvillä intiimeillä kysymyksillä.
Katkaisiko Jumala Riekkisen kylkiluut?
Riekkinen on kevään mittaan raottanut vakaumustaan kirkollisissa piireissä. Palautetta on tullut kristityiltä ympäri maata.
Monet homot ja lesbot ja heidän vanhempansa ovat saaneet piispan näkemyksistä odottamatonta tukea ja rohkaisua. Raaemmasta päästä ovat sellaiset viestit, joissa rukoillaan piispan elämän pikaisen päättymisen puolesta.
Kun Riekkinen liukastui maaliskuussa koiran kanssa ulkona ja piispan kaksi kylkiluuta katkesi, kriitikot näkivät Jumalan tahdon jo lähes toteutuneen.
- Uhkailujakin on tullut, Riekkinen hymähtää.
Näinä levottomina maailmanpoliittisina aikoina uhkailulla on vakava puolensa.
- Uskon kiihko teetättää vaikka mitä. Koston kierre Lähi-idässä tarjoaa tästä hyviä esimerkkejä. Siksi toivoisin, että meillä kiinnitettäisiin raamatuntulkintaan huomiota. Opeteltaisiin erottelemaan, mikä on elämää tuhoavaa sanomaa ja mikä suojelevaa.
Riekkisen mielestä oikealla tulkinnalla löydetään usko, jossa on kysymys levollisuudesta, rauhasta ja vapaudesta.
- Nämä vallitsevat siellä, missä Kristus saa jalansijan. Ja siellä ihminen tulee tärkeäksi. Jopa tärkeämmäksi kuin oikea oppi.
Taneli Heikka, Helsinki
"