Mietin tuossa roomalaiskirjeestä olevaa juttua lukiessani muutamaa asiaa, jotka sieltä esille pomppasivat ja ajattelin kirjoittaa niistä ensin sinne, mutta sitten tajusin niiden siihen osaan kuulumattomuuden, joten joudutte katselemaan pulinaani täällä. :-)
Ensimmäinen oli se kohta, missä puhuttiin homoseksuaalisuuden kitkemisestä juutalaisesta yhteiskunnasta. Kävin nimittäin viime R&A -festareilla katsomassa dokumentin "Trembling before G_d", joka kertoi äärijuutalaisten suhtautumisesta homoihin ja siitä, millaista oli itse elää sellaisena. Asenne oli selvän kaksinaismoralistinen mielestäni ja se tuli hyvin esille erään rabbin haastattelussa: "Tietenkin saat olla mitä haluat ja minä ymmärrään sen hyvin että olet homo ja pidän sinusta edelleen, mutta et ole tämän seurakunnan jäsen." Ajatus oli suunnilleen noin hyvin paljon tiivistettynä. He todella heittivät homot pois seurakunnan piiristä ja dokumentissa muutamat valittelivatkin sitä, että se oli sama kuin olisi joutunut autiolle saarelle yksin.
Henkilökohtaisesti en ole koskaan voinut kuin ihmetellä kovasti sitä, millaisia ihmiset ovat. Toisella kädellä paijataan päätä ja sanotaan samalla, että "ihanaa kun olet siinä" ja toisella kädellä heitetään ihminen samalla pois siitä sanomalla: "et muuten ole tervetullut tänne ennen kuin olet parantunut tuosta sairaudestasi" tai jotain muuta vastaavaa.
Monasti olen myös joutunut tämän asian tiimoilta miettimään todellisen kristillisen suvaitsevaisuuden merkitystä. Mielestäni se on aina ollut erilaisuuden suvaitsemista ja sen ymmärtämistä rikkautena: kaikki jos olisimme samanlaisia, niin paikka olisi aivan tylsä. Ja entäs sitten se "tee niin kuin itsellesi haluaisit tehtävän", onko se menettänyt merkityksensä nykyaikana? Minulle opetettiin peruskoulun uskontotunneilla, että tuo olisi yksi tärkeimpiä Raamatun sisältämiä lauseita. Jos tuo on siis vain sanahelinää, niin onko Raamatulla sitten mitään virkaa? *ahdistuu*
Vaikka olenkin pakana, se ei tarkoita sitä, että halveksuisin Raamattua kirjana! Mielestäni siellä on monia sellaisia asioita, joita nykyisinkin pitäisi ihmisten ajatella ja muistuttaa mieleensä. Se myös pitäisi muistaa, ettei Jumala ole kirjoittanut itse tuota kirjaa, kuten ei myöskään Koraania tai muitakaan pyhiä kirjoituksia. Kirjat ovat aina ihmisten kirjoittamia ja siinä on aina ihmisen oma, inhimillinen näkökulma.
Toinen asia, mikä tekstistä eteeni pomppasi oli se kohta, missä wempain toteaa ihmisten tekevän suurta syntiä jos puhuvat niin, että tietäisivät, mitä Jumala oikeasti haluaa. Itse törmäsin samanlaiseen ajattelumalliin viime syksynä eduskuntatalon portaiden edessä jutellessani helluntailaisten kanssa. He kovasti väittivät, että Jumalan tahto oli se, että homoja ei olisi jne. eivätkä he osanneet katsoa sitä minkäänlaisena syntinä. Muistaakseni tämä oli siinä listassa, missä mainittiin kuolemansynnit? Tai jotain melkein yhtä pahaa.
Ensimmäinen oli se kohta, missä puhuttiin homoseksuaalisuuden kitkemisestä juutalaisesta yhteiskunnasta. Kävin nimittäin viime R&A -festareilla katsomassa dokumentin "Trembling before G_d", joka kertoi äärijuutalaisten suhtautumisesta homoihin ja siitä, millaista oli itse elää sellaisena. Asenne oli selvän kaksinaismoralistinen mielestäni ja se tuli hyvin esille erään rabbin haastattelussa: "Tietenkin saat olla mitä haluat ja minä ymmärrään sen hyvin että olet homo ja pidän sinusta edelleen, mutta et ole tämän seurakunnan jäsen." Ajatus oli suunnilleen noin hyvin paljon tiivistettynä. He todella heittivät homot pois seurakunnan piiristä ja dokumentissa muutamat valittelivatkin sitä, että se oli sama kuin olisi joutunut autiolle saarelle yksin.
Henkilökohtaisesti en ole koskaan voinut kuin ihmetellä kovasti sitä, millaisia ihmiset ovat. Toisella kädellä paijataan päätä ja sanotaan samalla, että "ihanaa kun olet siinä" ja toisella kädellä heitetään ihminen samalla pois siitä sanomalla: "et muuten ole tervetullut tänne ennen kuin olet parantunut tuosta sairaudestasi" tai jotain muuta vastaavaa.
Monasti olen myös joutunut tämän asian tiimoilta miettimään todellisen kristillisen suvaitsevaisuuden merkitystä. Mielestäni se on aina ollut erilaisuuden suvaitsemista ja sen ymmärtämistä rikkautena: kaikki jos olisimme samanlaisia, niin paikka olisi aivan tylsä. Ja entäs sitten se "tee niin kuin itsellesi haluaisit tehtävän", onko se menettänyt merkityksensä nykyaikana? Minulle opetettiin peruskoulun uskontotunneilla, että tuo olisi yksi tärkeimpiä Raamatun sisältämiä lauseita. Jos tuo on siis vain sanahelinää, niin onko Raamatulla sitten mitään virkaa? *ahdistuu*
Vaikka olenkin pakana, se ei tarkoita sitä, että halveksuisin Raamattua kirjana! Mielestäni siellä on monia sellaisia asioita, joita nykyisinkin pitäisi ihmisten ajatella ja muistuttaa mieleensä. Se myös pitäisi muistaa, ettei Jumala ole kirjoittanut itse tuota kirjaa, kuten ei myöskään Koraania tai muitakaan pyhiä kirjoituksia. Kirjat ovat aina ihmisten kirjoittamia ja siinä on aina ihmisen oma, inhimillinen näkökulma.
Toinen asia, mikä tekstistä eteeni pomppasi oli se kohta, missä wempain toteaa ihmisten tekevän suurta syntiä jos puhuvat niin, että tietäisivät, mitä Jumala oikeasti haluaa. Itse törmäsin samanlaiseen ajattelumalliin viime syksynä eduskuntatalon portaiden edessä jutellessani helluntailaisten kanssa. He kovasti väittivät, että Jumalan tahto oli se, että homoja ei olisi jne. eivätkä he osanneet katsoa sitä minkäänlaisena syntinä. Muistaakseni tämä oli siinä listassa, missä mainittiin kuolemansynnit? Tai jotain melkein yhtä pahaa.