Eroa kirkosta!!!
Se on nyt helppoa!
Noilla puheilla ei meitä "löyhäläisiä tarvita" lainaus Päivi räsäsen puheesta jossa se
kommentoi eroavia homoja.
http://www.eroakirkosta.fi/Perjantaina kirkosta erosi tuon sivuston kautta 3473 ihmistä. A2:n ohjelman jälkeen kirkosta on eronnut jo yli 6300 ihmistä.
Iso kiitos kaikille jaloillaan äänestäneille!
Perjantaina kirkosta erosi yli 3 000 ihmistä. Kaikkiaan tiistai-illan jäljiltä on kirkosta lähtenyt yli 8 000 ihmistä.
Hyvää tässä ryntäyksessä on se, että erilaiset arvot ja käsitykset pääsevät puntariin. Niistä aletaan puhua ääneen. Maton alle lakaistut ongelmat on otettu maton alta pois.
Huonoa on se, että avarakatseisempi väki astuessaan ulos jättää instituution niille änkyröille, joista monet ovat unohtaneet Jessen ja nostaneet tämän yläpuolelle Raamatun ja sen tekstien kirjaimellista tulkintaa. Myönteinen kehitys kokee kolauksia.
Itse en tämän rytäkän myötä ole eronnut enkä eroamassa kirkosta. Tein sen jo parikymmentä vuotta sitten. Eikä minulla mitään uskoa tunnustamattomana ole syytä liittyäkään kirkkoon. Olen kuitenkin jotenkin alkanut nähdä kirkon instituutiona uudessa valossa; koen ymmärtäväni sen tehtävää ja merkitystä paremmin.
Yhden asian sanon: Jos tunnustat uskoa evankelis-luterilaiseen malliin, älä eroa Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta, vaan ole mukana tekemässä siitä inhimillisempää instituutiota. Sinänsä usko ei tietenkään tarvitse tuekseen instituutiota, mutta ihmiset tarvitsevat toisiaan.
Juuri sitähän fundikset haluavat, että pois kaikki vääräuskoiset. Heille jää silloin valta Suomessa merkittävässä vaikuttajan roolissa olevassa organisaatiossa. Heille jäisi myös koko mittavan omaisuuden hallinta. Erittäin tavoiteltava kohde heille.
Mielestäni luterilaisen kirkon pitäisi nyt lopettaa hyssyttely ja ryhdistäytyä ja potkaista kylmästi pullikoijat pihalle. Naispappeus on hyväksytty. Jos joku kirkon työntekijä ei suostu naispapin taikka homon kanssa työskentelemään, kalossin kuva vain takapuoleen. On kysymys työstä kieltäytymisestä.
En myöskään minä pidä hyvänä kirkosta eroamista, jos omaa luterilais-uskonnollisen elämänkatsomuksen. Fundiksille tulisi nyt antaa vain heidän piskuisen ryhmänsä verran tilaa ja valtaa. Olen itse harkinnut jo usean vuoden ajan paluuta luterilaisen kirkon jäseneksi. Koen tekeväni silloin vain poliittisen teon, koska minulla ei ole enää ollut pitkään aikaan kristillistä vakaumusta. Erosin kirkosta silloin kun Helsingin Vanhankirkon seurakunta antoi potkut pidetylle nuorisotyöntekijälleen, Seppo Kivistölle, tämän paljastuttua lehtijutusta homoksi.
Jokainen kirkon jäsen pönkittää kirkon valtaa. Kirkko aina julistaa, että liki 80% väestöstä on kirkon jäseniä, joten he voivat sanella miten yhteiskunnassa pitäisi elää.
Paras teko on erota kirkosta. Tämä vähentää kirkon propagandan arvoa.
Sunnuntaina 17.10 klo 15 meneessä ero kirkosta reilut 2000 henkilöä, nyt kokonais saldo liikkuu 13 000 korvilla
(mtv3 textitv tiedon julkaisi eroakirkosta.fi)
Jos Jeesus tulisi maan päälle uudelleen, ja tällä olisi tuliaisina Raamatun kirjoituksista poikkeavia ajatuksia, niin Raamatun kirjaimellista tulkintaa harjoittavat eivät uskoisi, että kyseessä todella olisi Jeesus.
Juuri sama tilannehan oli kirjoitusten mukaan 2000 vuotta sitten...
Haluaisin tuoda esille myös sen, että moni uskova homo, lesbo tai muu seksuaalivähemmistöön ja kirkkoon kuuluva jää enemmän ahdasmielisten armoille. Sama koskee myös niitä seurakuntien työntekijöitä ja jäseniä, jotka kuuluvat ns. homomyönteisten joukkoon.
Samalla esimerkiksi diakoniatyöltä hupenee varoja paikallisesta auttamistyöstä.
t. Jukka Väisänen (vihr)
Turku
JukkaV kirjoitti:
> "Haluaisin tuoda esille myös sen, että moni uskova homo, lesbo tai muu seksuaalivähemmistöön
> ja kirkkoon kuuluva jää enemmän ahdasmielisten armoille. "
Joten mitä? Kaikkien pitäisi liittyä kirkkoon, jotta mikään ei muuttuisi?
Kirkko kerää nyt hedelmiä tekemästään "työstä". Too little, too late.
> "Samalla esimerkiksi diakoniatyöltä hupenee varoja paikallisesta auttamistyöstä."
Tuohan on pelkästään positiivinen suuntaus: Mitä vähemmän kirkolla on sanavaltaa, sen parempi.
Minua kyllästyttää tällaiset eroajien syyllistämiset tyyliin "Lapsityöstä joudutaan nyt vähentämään voimavaroja".
JukkaV on oikeassa.
Kirkossa on käynnissä täysi sota fundien ja liberaalien välillä. Kyse ei ole pelkästä homokysymyksestä, vaan sovittamattomasta erimielisyydestä: Mikä raamattu on ja miten sitä tulee tulkita.
Hanskat on riisuttu ajat sitten, vilkaiskaa vaikka
http://www.kotimaa24.fi blogien keskusteluketjuja
Monille meistä kirkosta lähtö merkitsisi hengellistä kuolemaa. Me jäämme ja taistelemme oikeudestamme olla olemassa omana itsenämme.
Siellä me seisomme ja taistelemme tai/ja kaadumme, eikä siinä ole mitään romanttista tai ylevää. Meillä ei vain ole paikkaa minne mennä.
Kira kirjoitti:
> "Monille meistä kirkosta lähtö merkitsisi hengellistä kuolemaa. Me jäämme ja taistelemme
> oikeudestamme olla olemassa omana itsenämme. (...)
> Meillä ei vain ole paikkaa minne mennä."
Kuulostaa samalta kuin musta pyrkisi olemaan Ku Klux Klanin jäsen.
Eikö teitä raamattua luovasti tulkitsevia ole jo niin paljon, että saisitte aikaan oman uskontokunnan? Silloin saisi tehtyä omaan uskontoon ihan sellaiset säännöt joista porukka pitää. Näinhän on toimittu jo todella monessa muussa paikassa - miksi ei siis myös Suomessa?
Jukka kirjoitti: "Kuulostaa samalta kuin musta pyrkisi olemaan Ku Klux Klanin jäsen."
Voi kuulostaa, jos ei halua ymmärtää. Raamattua voi tulkita luovasti suuntaan jos toiseenkin. Eikä sekään aina riitä.
Raamatussa on uskon kannalta keskeisiä asioita ja sitten sellaista loiskiehuntaa. Homokysymys on jälkimmäistä. Yhden homofobikon ahdasmielinen kirjoitus roomalaisille on nostettu jollekin ihme jalustalle. Uskon kannalta keskeisemmät hahmot eivät ole asiaan juuri kantaa ottaneet. Käsittääkseni olennaisinta on usko Jeesuksen ylösnousemukseen ja pelastukseen.
Miksi Martti Lutherin puhdistamaa uskonkäsitystä seuraavien pitäisi lähteä Suomen ev-lut -kirkosta pakoon? Kirkko on tasan sen jäsentensä summa - ei enempää, ei vähempää.
Mutta kuten olen jo aiemmin todennut, itse en ole pariin vuosikymmeneen ollut kirkon jäsen, yksinkertaisesti siitä syystä että kirkkoon kuuluminen ei sovi maailmankatsomukseeni. En tunnusta mitään uskoa.
Silti maailmankatsomukseni on oman käsitykseni mukaan kohtuullisen avara ja monia erilaisia ajatussuuntia (ja uskonnollisia katsantoja) ymmärtävä. Uskon (tai uskonnon) varjolla tapahtuvaa toisten elämän rajoittamista sen sijaan en hyväksy.
Edelleen: jos uskot, älä eroa kirkosta.
Diakoniatyö auttaa esim. taloudellisesti hädässä olevia ja tukee näin kuntien sosiaalityötä. Siksi ei ole relevanttia pitää diakoniatyön supistumista positiivisena asiana. Montako kadulla asuvaa haluamme nähdä?
Avustustyö kirkon kautta on rahan heittämistä hukkaan:
- se on kustannustehotonta
- sen avulla saadaan syntymään mielikuva, että kirkossa olisi muka jotain hyvää.
smo kirjoitti:
> "Raamattua voi tulkita luovasti suuntaan jos toiseenkin. Eikä sekään aina riitä."
Väitän edelleen, että kristinusko on perimmiltään homovihamielinen. Tulkinnalla voidaan tämä asia ohittaa, mutta uskonnon perusteena homovihamielisyys on ja pysyy.
Jos tuota homovihamielisyyttä ei kristinuskossa olisi, niin tällaiset vuosikymmenten kädenväännöt eivät olisi mahdollisia. Vastakkain ovat aina luovasti raamattua lukevat ja kristinuskoa aidosti toteuttamaan pyrkivät. Harhauskot ovat toki sallittuja, mutta miksi näitä homoja (ja elämää) ymmärtäviä ihmisiä pitäisi kutsua kristityiksi?
> "Edelleen: jos uskot, älä eroa kirkosta."
Oma versioni: Jos uskot ja olet kirkon jäsen, niin elät kyllä aikamoisessa ja moninkertaisessa itsepetoksessa.
Kirkollisverokertymä on vuosittain noin 800 miljoonaa euroa. (Lisäksi Suomen ev. lut. kirkko hallinnoi noin 700 miljoonan euron suuruisia rahastosijoituksia (noin 85 prosenttia rahastosijoituksista sijaitsee ulkomailla))
Esimerkiksi vuonna 2009 kirkko käytti diakonia-avustuksiin noin 800 000 euroa. Diakoniaan käytettiin siis noin 0,1 prosenttia kirkollisverotuotoista. Vaikka verotuotot pienenisivät puoleen, diakonian osuus on niin minimaalisen pieni, että se pystytään kevyesti rahoittamaan jos tahtoa on.
Jukka: Myös nykyisin tunnettu Raamattu on tulkintoja todellisuuksista, käsityksistä ja ajatuksista. Kristinuskon alkumatkalla ei Raamattua vielä ollutkaan, joten ajatuksesi harhauskoista voinee ohittaa. Se teos ei ole mikroaaltouunin käyttöohje.
Esko Valtaoja Turun Sanomien kolumnissaan, mm:
"Kirkon tragedia tiivistyy arkkipiispa Kari Mäkisen perjantaisessa tiedotteessa, jossa hän kertoo olevansa hämmentynyt, että ihmiset eroavat kirkosta homoseksuaalisuuteen liittyvien kysymysten takia. ”Juuri nyt on aika käydä keskustelua homoseksuaalisuudesta, toisia kunnioittaen ja kuunnellen.”
Ei, niin ei ole. Se aika oli ja meni jo kauan aikaa sitten. En kehtaisi enää katsoa homo- ja lesboystäviäni silmiin, jos todella alkaisin ”käydä keskustelua” homoseksuaalisuudesta Päivi Räsäsen kaltaisia ihmisiä ”kunnioittaen ja kuunnellen”. Nyt eletään vuotta 2010 ja kaikki ajattelevat, lähimmäistään rakastavat ihmiset ovat sen keskustelun jo aikapäiviä sitten käyneet."
http://www.ts.fi/online/mielipiteet/kolumni/167507.htmlJoo, se on totta, että diakoniatyöhön menee hyvin pieni osa kirkollisveroeuroista. Kirkko tietenkin haluaa antaa toisenlaisen kuvan.
David Hume muistaaksen kirjoitti suunnilleen, että sitä parempi mitä useampia erillisiä uskollisia yhtaisöjä maassa vaikuttaa, koska silloin mikään niistä ei voi sanella oikeaa moraalia tai käytöstapoja (en tähän hätään löydä viittausta). Ehkäpä Suomessa ollaan tällä linjalla: lestantit ja muut muodostavat virallisestikin oman erillisen uskonnollisen yhteisön, liberaalitkin lopulta kyllästyvät 'virallisen kirkon' jahkailuun, perinteiseen ev.lut systeemiin jäävät sitten keskitien kulkijat, ja ne joita asia ei oikeastaan kiinnosta, eli suurin osa kirkon nykyisistä jäsenistä, luopuvat kokonaan jäsenyydestä ja ehkä sitten ostavat hää- ja hautauspalveluita milloin mistäkin.
Krister kirjoitti: "David Hume muistaaksen kirjoitti suunnilleen, että sitä parempi mitä useampia erillisiä uskollisia yhtaisöjä maassa vaikuttaa, koska silloin mikään niistä ei voi sanella oikeaa moraalia tai käytöstapoja (en tähän hätään löydä viittausta). Ehkäpä Suomessa ollaan tällä linjalla..."
Ja katin kontit! Suomen aviorikoslainsäädäntö kumottiin yli 50 vuotta sitten ja syy; moraali on jokaisen oma asia. Nykyisenkaltaisen lainsäädännön takana on idea, joka kulkee nimellä laïcité, joka tarkoittaa valtion tunnuksettomuutta; uskonnolla ei ole osaa eikä arpaa säädettäessä lakeja vaikkapa juuri em. aviorikoksesta. Termin alkuperä juontuu Ranskaan ja 1900-luvun alkuun.
Oikea tapa ei siis ole se, että kaikki uskontokunnat - niin konservatiivit kuin liberaalit - yhdessä osallistuvat päätöksentekoon moraaleineen, uskonnollisine kirjoituksineen ja tulkintoineen vaan se, että päätöksenteko pohjautuu puhtaasti järkiargumentteihin - uskonto ei kuulu niihin, ollaan sitten kuinka "moninaisia" ja "pluralistisia" todellisuuskäsityksiltään.
Tässä asiassa ollaan menty 2000-luvulla päin honkia. Ilmeisesti tarkoituksena on pistää maantasalle kaikki se, mitä 1900-luvun modernisaatiolla on saavutettu ja voitte olla tasan tarkkaan varmoja siitä, että jos GLBT-ihmisten oikeudet roikkuvat uskonnollisten yhteisöjen "moninaisuudesta", ne loppuvat alkuunsa kuin kanan lento.
Tunnustakaa faktat; GLBT-liikkeen saavutukset ovat tieteellisen maailmankuvan ja sekulaarisuuden ansiota, vaikka tämä kristillinen hömppäjoukko muuta yrittääkin vakuutella. Näin siksi, koska GLBT-oikeuksia vuosituhansia vastustanut auktoriteetti vetäisisi nopeasti maton alta siltä suvaitsevalta itsepetokselta, jonka valtaan jotkut haluavat tuudittautua ylläpitääkseen kotikasvatuksesta periytyvää sentimentaalista lapsenuskoa ja osa vielä antaa tälle itsepetokselle taustatukea solidaarisuuden merkeissä. Voiko pahemmin mennä harhaan.
"uskonnolla ei ole osaa eikä arpaa säädettäessä lakeja"
Ei pitäisi olla, mutta...
Ransom!
Ajattelet nyt liian yksioikoisesti asiaa. Ihmiset kuitenkin ovat monitahoisia ja meidän mukana uskonnot vaikuttavat päätöksentekoon. Kun lopullisia arvoja käsitellään ja niiden pohjalta tehdään valintoja, niitä ei voi perustella järkiargumentein - tästä Sinä varmaan älykkäänä ja tietävänä ihmisenä olet tietoinen.
Ennustajan pallosi on näköjään myös käytössä. Kristillinen usko ei ole sama kuin sen institutionalisoituneeksi väitetty muoto. Glbt-oikeudet ovat kaikilla rintamilla oikeudenmukaisuuden ja rakkauden puolesta taistelevien ihmisten aikaansaannosta. Uskoaan oikeudenmukaisuuteen toteuttavia ei voi rajata tässä ulkopuolelle - se on ihmisen typistämistä mustavalkoiseksi.
Krister: "Ei pitäisi olla, mutta..."
Mutta kun ei ole. Laïcité periaatteena tarkoittaa sitä, että käytäessä keskustelua yhteiskunnallisista asioista sellaiset argumentit, kuten: "... älköön mies maatko miehen kanssa...", muuttuvat irrelevanteiksi. Niin muuttuvat myös teoriat niiden sosiaaliskonstruktivistisista tulkinnoista, kuten siitä, ettei Paavali oikeasti puhunut rakkaudesta vaan ainoastaan himoitsemisesta. Raamatulla ei yksinkertaisesti voi perustella asiaa puoleen eikä toiseen.
Ihmisillä voi toki olla oma arvomaailmansa ja siitä johdettavat asenteet asioihin, mutta kuten totesin aikaisemmin, niillä ei ole vaikutusta, mikäli keskusteltaessa ei voi muutoin kuin jumallalla perustella asiaa. Homous on väärin ei siis kelpaa perusteluksi, eikä päätöksiä ylipäätään tehdä ilman kunnon argumentointia, eli pelkkä enemmistödemokratia ilman argumentointia ei kanna pitkälle - ts. miljoona paskakärpästä ei ole automaattisesti oikeassa. Jo tässä vaiheessa on nähty, että esim. empiirinen, tutkittu tieto samansukupuolisten perheiden tasapainoisuudesta painaa vaa'assa enemmän kuin uskonnosta johdetut mielipiteet ydinperheen koostumuksesta. Se osoittaa, kuinka pitkälle laïcité on sisäistetty kansan parissa - jopa tapakristittyjen mielissä. Rationaalinen ja empiirinen tieto on se, mikä vie päätöksentekoa ja sitä myöten kehitystä eteenpäin.
Tämä on myös nähtävissä kristillisten argumentoinnissa; he roikkuvat homouden sairausluokituksessa, koska tietävät tasan tarkkaan, että lainsäädäntö ei luota enää raamattuun. Puheet synninteosta ovat turhia. Homovastaiset mielipiteet pitää jotenkin pukea tieteelliseen muotoon, jotta niitä voidaan uskottavasti esittää ja vaikuttaa. Kuten mainitsin jo edellä aviorikoksen, lainsäädäntö ja uskonto lähtivät omille teilleen aikoja sitten. Yhtenä syynä juuri em. laïcité - ja hyvä niin.
Martin: "Ennustajan pallosi on näköjään myös käytössä. Kristillinen usko ei ole sama kuin sen institutionalisoituneeksi väitetty muoto."
Niin kauan kuin 95% maailman kristityistä palvoo institutionaalista uskontoa tai antaa epäsuorasti sen auktoriteeteille tukensa aneiden ja äänestämisen muodossa, on ihan sama, mitä naistutkimusta, sosiologiaa, psykologiaa tai valtio-oppia päntänneet teologit sanovat asioista. Martin ja muut eivät ole siinä asemassa, että voisivat puhua miljardin ortodoksin tai katolisen puolesta - luulenpa, että teillä on vielä oma sarkanne hoidettavana nykyisessä kansankirkossakin, joka muuten tulee olemaan perin yksin, kun em. tahot katkaisevat ekumeeniset yhteydet kansankirkkoon, joka antoi siunauksensa samansukupuolisille avioliitoille.
Nykyisessä tilanteessa on vahingollista erehtyä kuvittelemaan, että kristinusko olisi laupias samarialainen GLBT-oikeuksien suhteen. Juuri sen ansiota on se, että kehitys on junnannut näinkin pitkään paikoillaan. Aloite GLBT-oikeuksista tuli kirkon ulkopuolelta, ei sisäpuolelta, kuten jotkut mielellään haluavat esittää. Se on myös se syy, miksi otan kantaa uskontoon, joka ei muutoin minua kiinnosta pätkän vertaa. Ikävä kyllä tulkintojen muuttuessa sillä voi olla vaikutusta myös omaan elämääni, joten mieluummin kenkää uskonnoille. Niiden yhteiskunnallista vaikutusvaltaa on nimenomaan kavennettava nykyisestä ja tässä asiassa liberaalit ovat yhtä vaarallisia kuin konservatiivitkin.
Ei ole sama. Instituutio-kirkossa olevat eivät välttämättä ole kristittyjä. Myönnän, että tulkintojen mahdollisuudet tekevät rajaamisen mahdottomaksi - enkä näkisi rajaamisen kuuluvan kenellekään. Näiden takia voisit pitäytyä kritiikissäsi instituutioihin.
En väitä edustavani katolista tai ortodoksista kirkkoa.
Mitä tulee kristinuskoon GLBT-oikeuksien edistämisen suhteen, niin tämä usko antoi sysäyksen oikeudenmukaisuuden kehittymiselle. Kirkoista en sano mitään.
Viime vuoden eroluku on siis n. 80 000. Tästä määrästä lähes 60 000 erosi vasta loppuvuonna homoillan jälkeen.
Väestörekisterikeskuksen ennakkotietoja 30.12.2010. Luvut vahvistetaan helmikuussa. Vahvistetut luvut tulevat jonkin verran muuttumaan:
30.12.2010 Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului vakinaisesta väestöstä 78,1 prosenttia eli yhteensä 4 201 500 suomalaista (79,7 % vuonna 2009). Lisäksi ulkomailla asuvia, niin sanottuja kirkon poissaolevia jäseniä, on noin 183 000 henkilöä.
Kirkon jäsenyyden jätti vuonna 2010 kaikkiaan 80 612 henkilöä. Kirkosta eroaminen kasvoi poikkeuksellisen runsaasti lokakuussa TV2:n esittämän homoillan jälkeen. Eniten kirkon jättäneitä oli suurissa kaupungeissa ja suhteellisesti eniten osassa Helsingin ja Tampereen seurakuntia. Edellisenä vuonna kirkosta erosi 43 650 suomalaista.
Kirkkoon liittyi vuonna 2010 yhteensä 13 816 uutta jäsentä. Liittyneiden määrä oli suurempi kuin koskaan aikaisemmin, ja se ylitti edellisvuoden ennätyksen, joka oli 12 195. Jäseniksi kastettiin 47 943 lasta päättyneen vuoden aikana (vuonna 2009 kastettuja 48 494).
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/64F2FDE952AA9E00C225780D00247C8B?OpenDocument&lang=FIEroa kirkosta -nettisivun kautta on kirkosta eronnut nyt jo yli 300 000 henkilöä.
Vuoden viimeinen viikko on alkamassa. Kun eroaa kirkosta tämän vuoden puolella säästää ensi vuoden kirkollisverot.
http://eroakirkosta.fi
Minuutin vaivalla jopa satasten säästö. Ja samalla kirkon vaikutus pienenee: mitä vähemmän jäseniä sen vähemmän vaikutusvaltaa.
