Uskonnottomuuden ylivertaisuus verrattuna uskomiseen?
Aiheen "keskustelua Raamatun oppien ja lakien valikoivasta tulkinnasta" alla eräässä puheenvuorossa nostettiin esiin uskonnottomuuden ylivertaisuus. Kyseinen viesti ja siihen kantaa ottavat viestit on siirretty tänne, omaksi keskustelukseen.
Sivustot & ylläpito -alueella on keskustelua "rönsyilystä".
Täällä taas uskonnoton henkilö hymyilee säälien tälle keskustelulle.
Ihmiset, joilla on käytössään kaikki maailman tieto ja sivistys, tappelee 1800-1900 vuotta vanhan satukirjan "sanomasta".
Darwin veti maton uskovaisten alta jo 1800-luvun puolivälissä ja silti nämä reppanat jaksavat uskoa...
Pete01
Voisiko tämän keskustelun rauhoittaa koskemaan otsikon aiheeseen liittyviä kommentteja? Viestisi on aiheeseen liittymätön = turha ja ei tuo keskusteluun aiheesta mitään lisää.
Martin kirjoitti: "Pete01
Voisiko tämän keskustelun rauhoittaa koskemaan otsikon aiheeseen liittyviä kommentteja? Viestisi on aiheeseen liittymätön = turha ja ei tuo keskusteluun aiheesta mitään lisää."
Harrastatko noin laajemminkin puheenvuorojen jakamista täällä Ranneliikkeessä?
Viestini oli mitä enimmässä määrin aiheeseen liittyvä. Toivoin keskustelijoiden palaavan reaalimaailmaan - ei mikään huono tavoite.
Jos heterot ottavat asiakseen keskustella homoseksuaalisuudesta ja sen "luonnollisuudesta" tai "hyväksyttävyydestä", miksi eivät uskonnottomat saisi keskustella uskovaisten maailmankatsomuksen (jonka siis jokainen valitsee oman harkintansa mukaan - myötäsyntyiseksi sitä tuskin voi kukaan väittää) eettisyydestä ja järkeenkäyvyydestä.
Sinänsä hyvä, että tämä keskustelu on muualla kuin johonkin erityiskysymykseen liittyvä keskustelu.
Vaikka itse olisikin "uskonnoton" (onko lopulta ateistikaan uskonnoton?), kaipa sitä voisi silti käyttäytyä kunnioittavasti toisten vakaumusta kohtaan. Ketjun avausviesti tuntuu ikävän ilkeään sävyyn kirjoitetulta - mahtaako sitten olla tarkoituksellista vai tarkoituksetonta. Kun kuulee tiettyjen äänekkäiden uskovaisten kommentteja, joisssa homot suunnilleen toivotetaan alimpaan helvettiin, syntyy helposti mieleen stereotypia uskovaisesta ja unohtuu, että suuri osa on kuitenkin aivan hyväntahtoista ja lämmintä porukkaa.
Uskonnosta ja sen mielekkyydestä on toki hyvä keskustella ja kannattaakin. Avausviestissä kuitenkin keskustellaan uskovaisista eikä uskonnosta. Siis ihmisistä eikä asioista.
Käsittääkseni avausviestiä ei ole tarkoitettu varsinaiseksi keskustelun avausviestiksi, vaan se on siirretty omaan ketjuunsa toisesta keskustelusta. Siksi se saattaa vaikuttaa vähän tylyltä ja töksähtävältä, kun konteksti eli sitä edeltävät alkuperäiset viestit puuttuvat.
Mutta silti asia on minusta keskustelun väärti. Uskovaisilla tuntuu tosiaan olevan halu monopolisoida itselleen uskontoa koskeva keskustelu, jossa he käyttävät omia fraasejaan ja "muuttumattomia totuuksiaan", jotka eivät tavalliselle tallaajalle hevin avaudu. Siksi heidän tapansa kommunikoida vaikuttaa hyvin ylimieliseltä ja tuntuu usein leijuvan aivan muissa sfääreissä kuin tämä jokapäiväinen 2000-luvun reaalimaailmamme.
En minä ainakaan ole reppana vaikka uskonkin. Tuohon 1800-1900 vuotta vanhaan kirjaan tahtoisin tarkemman selvityksen, Raamatustahan ei aikajanaisesti voi olla kyse, se on kirjoitettu 3000 vuoden aikana ja ei ole kirja, vaan kirjasto. Mikäli haluaa ihan oikeasti tutustua siihen raikkaalla tavalla ja varsin yllättyen, kannattaa lukea Erich Auerbachin "Mimesis: Todellisuudenkuvaus länsimaisessa kirjallisuudessa."
Kommentit ja käsitykset uskonnottomuus versus uskonnollisuus saavat jostain syystä jatkuvasti olla niin ohkaisia ja perustelemattomia, että en oikein tiedä miksi. Erittäin paljon olisi kyllä tarkentamisen varaa. On kai loppujen lopuksi kyse siitä miten kohtelee itseään, toista ihmistä ja koko luomakuntaa, tekee sen sitten minkä tahansa uskonnollisen kirjan tai vaikka seutuliikenteen aikataulun avulla. Vaikka kuinka lukisi ja tietäisi ja mitä, niin itse on lopulta valittava ja suunnistettava. Toisen tölviminen riittää vain aluksi matkaa. Ilman rakkautta ja välittämisen halua kaikki on vain helisevää vaskea ja kiliseviä kulkusia. Santee-sioux -intiaani Ohiyesan sanoin:
"Hän herää aamunkoitteessa, vetää mokkasiinit jalkaan ja menee joen rantaan. Siellä hän hölvää kylmää kirkasta vettä kasvoilleen tai kastautuu kokonaan. Peseydyttyään hän suoristautuu ja kääntyy kohti aamuruskoa, katsoo taivaanrannassa tanssivaa aurinkoa ja lausuu ääneti rukouksensa. Hänen toverinsa saattaa rukoilla häntä ennen tai hänen jälkeensä, muttei koskaan samaan aikaan. Jokaisen on yksin koettava auringonnousu, uusi ihana maa ja Suuri Hiljaisuus."
> (onko lopulta ateistikaan uskonnoton?)
On. Ateisti ei elättele uskomuksia jumaluuksista.
> ..kaipa sitä voisi silti käyttäytyä kunnioittavasti toisten vakaumusta kohtaan.
Herää kysymys, miksi? Miksi uskonnollista vakaumusta tulisi kunnioittaa? Pat Condell on pakinoinut tästä aiheesta vallan mainiosti seuraavassa YouTube-videossaan:
http://www.youtube.com/watch?v=WPAC_cGVnUg
Siinä muuten kerrassaan nerokas pakinoitsija, noin yleisemminkin. Kannattaa katsoa hänen muutkin videonsa.
http://www.youtube.com/user/patcondell?blend=1&ob=4#p/uTässä osuva lainaus Condellin videosta:
"We've given religion ideas above its station and we've persuaded it that it's something it's not. When the truth is that faith is nothing more than the deliberate suspension of disbelief. It's an act of will. It's not a state of grace, it's a state of choice. Because without evidence you've got no reason to believe - apart from your willingness to believe. So why is that worthy of respect any more than your willingness to poke yourself in the eye with a pencil?"
Vaikka en usko, niin musta kyllä ihmisellä on oikeus uskoa mihin haluaa, jos ei uskonnon harjoittamiseen liity mitään toisia vahingoittavaa.
On vaikea ymmärtää, miksi maailmassa joka tapahtuu ihmisten välillä(siis jos ajatellaan ihmisiä, eläimet ja kasvit eivät tuskin ole kykeneviä uskonnolissuuteen), joka syntyy ihmisten teoista ja jossa ei mitenkään voida todistaa että jokin Jumaa ohjailisi tätä kaikkea, päin vastoin on valtavasti todisteita siitä että kaikki maailmassa on syntynyt muuta kautta kun Jumalan luomana, evoluutioteoriaa tukee monet tieteelliset tutkimukset. On vaikea ymmärtää mihin joku tarvitsee Jumalaa, kun sillä ei omasta mielestäni ole tämän maailman menon kanssa mitään tekemistä. Mutta ehkä se ei ole minun päänvaivani...
Kaikista kamalinta on se, että jotkut uskovaiset pitävät itseään hyvinä ihmisinä koska uskovat jumalaan, vaikka he eivät käytökseltään mitään pulmusia todellakaan ole. Mutta eivät kaikki uskovaiset tietty ole tällaisia. Tekopyhyys on aivan kammottavaa.
Muttä tärkeintä on hyvän aikaansaaminen, ja sitä voi ateisti ja uskovainen tehdä yhdessäkin. Tietysti saa keskustella, mutta mikä järki ja tarkoitus on loputtomalla väittelyllä erilaisista näkemyksistä, jos ne eivät kellekään pahaa tee?
Pete01:n viesti ei kuulunut otsikon "keskustelua Raamatun oppien ja lakien valikoivasta tulkinnasta" alle. Sitten tiedoksi: Aivan varmasti voi keskustella yleisesti uskon/uskonnon hyvyydestä, tarpeellisuudesta ja/tai (niin typerää kuin se onkin) järkevyydestä.
Minun on ajoittain vaikea ymmärtää maallista keskustelua - se vaikuttaa ylimielisestä, kun ei vaivauduta selittämään ja anneta avaimia sanotun ymmärtämiseksi. Hämmästyttää tällainen nykymaailman monopolisoiminen. ...
Ehkä f y y s i k k o Hawking voisi perehtyä seuraavaksi selittämään, mikä oli tämä Jumala. Melkoinen tehtävä...
martin kirjoitti:
> "Ehkä f y y s i k k o Hawking voisi perehtyä seuraavaksi selittämään, mikä oli tämä Jumala. Melkoinen tehtävä..."
Vastaus on todella helppo: Kyseessä on satuolento.
Jukka!
Hänen määritelmänsä mukainen Jumala. Kunhan on ensin h y v ä n ä tiedemiehenä määritellyt sen, mikä on hänen mukaansa Jumala. Jos tämän määritelmän mukainen Jumala on satuolento, ei se todista, että Jumalaa ei ole olemassa, se esittää tieteellisenä teoriana, että Jumala ei ole maailmankaikkeuden välttämätön Luoja. Teoriana.
Tässä tiede jälleen esittää jotain, minkä kompetenssialueeseen eivät kuulu uskonnolliset väittämät. Pitäisikö uskoa teoriaan vai Jumalaan - vähän outo rinnastus!
Käsittääkseni Hawking ei ota suoraan kantaa Jumalan tai jumaluuden olemassaolon puolesta eikä vastaan, hän vain toteaa, että hänen havaintojensa mukaan Jumalan olemassaolo ei ole maailmankaikkeuden synnyn perusteella _välttämätön_.
Juuri näin, public eye.
PE: "...että hänen havaintojensa mukaan Jumalan olemassaolo ei ole maailmankaikkeuden synnyn perusteella _välttämätön_."
Mikä taasen tarkoittaa, että jumalaa ("luojaa") ei välttämättä ole ja mitä ei ole olemassa, ei myöskään voi samaan aikaan olla olemassa. Occam's razorina tunnettu prinsiippi vahvistaa käsityksen olemattomuudesta; entia non sunt multiplicanda praeter necessitatem.
Mitäpä sitä suotta selittelemään pois näin perustavanlaatuisia ristiriitoja ihmisten maailmankuvassa; tässä ei ole tarjolla kultaista keskitietä, jolla voi taiteilla diplomaattisesti - vai pitäisikö sanoa lupsakkaan savolaisesti - olematta eri mieltä jonkun kanssa.
Martin: "Tässä tiede jälleen esittää jotain, minkä kompetenssialueeseen eivät kuulu uskonnolliset väittämät. Pitäisikö uskoa teoriaan vai Jumalaan - vähän outo rinnastus!"
Teoria tuo meille lisää tietoa ympäröivästä maailmasta ja se on ollut ilmiselvässä ristiriidassa jo 1800-luvulta saakka raamatun selitysmallien kanssa. Teoria todistaa itsensä, uskonto ei. Eikö se riitä Martin? Raamatulla ja jumalalla ei ole sijaa tässä mallissa; ne ovat perustavanlaatuisessa ristiriidassa keskenään. Tietysti voimme leikkiä sanahippaa maailman loppuun saakka jumalan määritelmästä, mutta mitään omnipotenttia olentoa teoriat eivät mahdollista, ja juuri tuo on paras sana kuvaamaan sitä käsitettä, jolla jumalaa on luonnehdittu viimeiset 2000 vuotta maailman monoteistisissä uskonnoissa (
http://en.wikipedia.org/wiki/Omnipotence).
Darwin astui jo tuon kompentenssialueen ylitse ja vei tieteen sinne, minne sitä ei pitänyt viedä - nimittäin ihmisen luomiseen. Luomistarina, perisynti ja sun muut ovat keskeisiä kristinuskon opetuksien kannalta. Martinin on turha selittää tätä pois, sillä 1800-luvulta löytyy paljon dokumentoituja keskusteluita, eivätkä ne ole kirkon kannalta järin kehuttavia. Uskonto oli se, joka joutui joustamaan - ja joustaa edelleen. Nykyisin tieteessä puhutaan paljon uskonnollisista kokemuksista ja niiden syntymekanismeista, eikä se syntymekanismi tässä ole jumalallista alkuperää. Kristittyjen tai muiden uskontojen on turha huudella poliittisen korrektiuden perään, ikään kuin sillä luotaisiin heille - tai uskonnoille - rauhoitettuja suojelualueita.
Sinällään Darwin ei laittanut kehitystä alulle, vaan sen laittoi renesanssi, joka siirsi uskonnon pois yhteiskunnan keskiöstä. Sittemmin rationalismi valtasi yliopistot ja skolastiikka väistyi. Huomaatko Martin, että uskonto on käynyt jatkuvaa viivytystaistelua? Parempi vain hyväksyä todellisuus sellaisena, kuin se on. Jos tätä kehitystä estimoidaan, lienee selvää, mitä tulevaisuudessa on odotetavissa... uskonnon lopullinen eradikaatio.
Tuo ristiriita on ollut toki teologiassa näkyvillä jo osittain deismin osalta 1600-luvulla ja viimeistään 1700-luvun lopulta on teologiassa ryhdytty käyttämään hyväkseen tieteen tutkimustuloksia. Tässä on siis lähdetty siitä, että tiede tulee ensin ja teologia soveltaa tieteen tuloksia omaan ajatteluunsa. Uskotaan siis tieteeseen ensisijaisesti. Kristinusko "todistaa" itsestään jokaisessa uskossa - se todistaa siis itsestään omalla alueellaan. Minusta uskonnollisten kokemusten syntymekanismit ovat tietenkin "maallisia" ja selitettävissä tieteellisesti, mutta sellaisina täysin valideja kokemuksia, eikö totta Ransom?! Todellisuus muokkautuu, se ei vain ole. Tulevaisuus - jos katson, millaisen ennusteen voi antaa - on kristinuskon kannalta huono: lähestymme lopun aikoja.
Martin: "Tulevaisuus - jos katson, millaisen ennusteen voi antaa - on kristinuskon kannalta huono: lähestymme lopun aikoja."
No kristitythän ovat eläneet "lopun aikoja" pian 2000 vuotta. Ilmestyskirjaa plärätään ja pedon merkkejä etsitään. Siinä nyt ei ole mitään uutta. Ilmeisesti pitkälle edistynyt, maallistunut yhteiskunta on sinullekin saatanasta?
Martin: "Kristinusko "todistaa" itsestään jokaisessa uskossa - se todistaa siis itsestään omalla alueellaan."
Joka kapenee uhkaavasti. Suojelualueestakin voisi jo puhua.
Martin: "...mutta sellaisina täysin valideja kokemuksia, eikö totta Ransom?!"
No itseasiassa eivät. Jos sama kokemus saadaan vaikkapa sähköisen stimulaation myötä, pitäisikö meidän silloin ajatella, että se sähköä tuottava laite siinä nurkassa on jumala? Jos jokin voidaan identtisesti feikata tai johtaa muulloin, sen ainutlaatuisuus ei ole enää todiste itsessään mistään.
Viedäänpä tätä hiukan pidemmälle ja tehdään koe; koehenkilön neuroneita korvataan yksi kerrallaan virtapiirillä, joka kykenee täysin matkimaan yksittäisen neuronin toimintaa. Mitä tapahtuu, jos korvaamme neuroneita virtapiireillä yksi toisensa perään? Yksi ei varmaankaan muuta vielä mitään, mutta entäpä sitten, kun kaikki on korvattu? Huomaako koehenkilö tässä prosessia muutosta tietoisuudessaan, vai onko ihminen kenties itsessään kone? Kone, joka voidaan vaikkapa monistaa... Näin päädymme siihen, että kaikki on lähtöisin materiasta ja materia itsessään on kaiken olemassaolevan, jopa sen henkisen puolen, edellytys. Mitään ylimääräisiä osasia ei tarvita siihen väliin.
Joka tapauksessa lopun ajan lähestyvät. Siihen on annettu tietyt merkit, mutta mitä sinä niistä välität?!
Ei kyseessä ole uskonnollinen kokemus, jos jokin uskonnonkaltainen kokemus saadaan aikaan sähköisen stimulaation avulla. Se on jossain määrin analoginen kokemus, mutta ei yksi ja sama kokemus uskonnollisen kokemuksen kanssa. En ole kieltänyt sitä, että kokemuksemme tapahtuvat "maallisen välineen" kautta. Kyllähän Jumalan poika tuli ruumilliseen muotoon ihmiseksi (inkarnoitui). Mitään tällaista ei kuitenkaan tapahdu, ellei se ole Jumalan tahto eli ellei Jumala ole luonut. Näin ollen Jumala loi materian ja Hän puhalsi siihen hengen. Mitään ei siis "aseteta väliin", kuten tunnut ajattelevan.
Jumala on Luoja, ei mikään luotu (esim. sähköä tuottava laite). Häneen uskotaan, sillä tieto Hänestä on mahdotonta, ellei Hän itse ilmoita itsestään maailmansisäisesti eli niinkuin Hän teki Jeesuksessa osoittaakseen rakkauttaan meitä kohtaan.
Kerroin saman kerran blogissani, mutta kerrottakoon taas. Näin dokumentin, jossa rotan aivoihin oli kytketty piuhat, joiden kautta tietokoneen nuolinäppäimillä voitiin antaa sähköimpulseja rotan aivojen eri alueille. Kyseessä olivat valintoja suorittavat alueet, eivät mekaanista liikettä aiheuttavat. Nuolinäppäin oikealle ja rotta kääntyi oikealle. Ei sen olisi ollut pakko, se vain sai siihen vastustamattoman halun. Ja tämän jälkeen toisen pienen sähköimpulsin mielihyväkeskukseensa.
Mitä tämä koe todistaa tahdosta, valinnoista ja oikealle kääntymisestä? Senkö ettei niitä ole, koska ne voidaan tietoisesti aikaansaada? Vai kenties ettei rotilla oikeastaan ole omia aivotoimintoja, koska ne eivät ole rotan liikuttamiseksi välttämättömiä?
Minusta koe, niin mielenkiintoinen kuin olikin, ei kerro juuri mitään filosofista.
Mitä lopunajanmerkkeihin tulee, eivät ne minusta ole lainkaan yksin uskovien asioita. Mahtavatko arvoisan "jumalattomuudesta kuvaa elättelevät" olla kuulleet yhtääkään uutista maapallomme tilasta viimeaikoina?
Uskontoa ei saisi käyttää väärin rikkomalla yhyeiskunnallisia lakeja. Siitä seuraa anarkia. Lait ovat yhteiskuntarauhan ja yksilön turvaksi.
Tämä tulisi tehdä selväksi myös maahanmuuttajille ja uskonnollisille vanhoillisille.
Parlamentaarinen demokratia antaa tilaa erilaisille vakaumuksille ja puolueille, mutta sitä ei saisi käyttää hyväksi toiseen suuntaan.
Jos yhteiskunnassa parlamentti mahdollistaa homoseksuaaleille paremman yhteiskunnallisen näkyvyyden ja suojaa heidän parisuhteitaan, se ei liity uskontoon eikä uskonnon harjoittamiseen, jotka ovat 2 eri asiaa. Uskonto on elämäntapa, jonka yksilö itse valitsee ( kristinuskossa ). Hän saa luvan harjoittaa omaa uskontoaan rauhassa.
Uskonnolla ei saa painostaa ihmisryhmiä eikä se saa oikeuttaa väkivaltaa tai vihatekoja. Uskonto ei ole sellaista varten. Uskontoa saa mielestäni harjoittaa kotona tai siihen varatussa tilassa tai alueessa viranomaisen luvalla eikä sen tule aiheuttaa häiriöitä ympäristölleen.
Uskonto ei saa uhata yhteiskuntarauhaa eikä yksilön laeilla turvattuja ihmisoikeuksia.
Entäpä yhteiskunnassa olevat uuden suunnan näyttäjät, kriittiset äänet, kyseenalaistajat? Tulisiko heidät julkisessa elämässä hiljentää yhteiskuntarauhan ja yksilön turvan takia?
Mitä varten uskonto on? Se on mahdollistamassa Jumalan palvontaa ja lähimmäisten palvelemista. Uskontoa tulee voida harjoittaa kaikkialla.
Ei ole yhteiskuntaa ilman uskontoa eikä uskontoa ilman yhteiskuntaa.
martin kirjoitti:
> "Ei ole yhteiskuntaa ilman uskontoa (...)"
Se ei silti tarkoita, että uskonto olisi hyvä asia. Vähän kun sanoisi: Ei ole yhteiskuntaa ilman mielenterveysongelmia.
Se, että jokin on olemassa ja yleistä ei tee siitä hyvää ja toivottua asiaa.
> "Mitä varten uskonto on? Se on mahdollistamassa Jumalan palvontaa ja lähimmäisten palvelemista."
Mitä niistä tuhansista jumalista nyt tarkoitat? Valinnanvaraa riittää.
> "Uskontoa tulee voida harjoittaa kaikkialla."
Ei tule. Esimerkiksi koulujen pitäisi olla uskonnoista vapaata aluetta.
martin kirjoitti:
> "Ei ole yhteiskuntaa ilman uskontoa (...)"
Se ei silti tarkoita, että uskonto olisi hyvä asia. Vähän kun sanoisi: Ei ole yhteiskuntaa ilman mielenterveysongelmia.
Se, että jokin on olemassa ja yleistä ei tee siitä hyvää ja toivottua asiaa.
Jukka!
En ole väittänytkään, että uskonto olisi hyvä asia. Ei yhteiskuntakaan ole välttämättä hyvä asia. (Huomaa rinnastuksesi vääryys!)
Jos ajattelen otsikkoa "Uskonnottomuuden ylivertaisuus verrattuna uskomiseen?" niin on aika pieni joukko ihmisiä jotka Raamattua pitää luonnontieteellisenä julkaisuna kertoen havaittavan maailman synnystä. Eiköhän uskonnosta etsitä jotakin muuta elämän evääksi. Miten uskonto olisi huonompi vaihtoehto tämän muun löytämisessä kuin uskonnottomuus ei käy ainakaan aloituksesta ilmi.
En kulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön enkä ole uskova mutta silti en voi pitää Raamattua pelkkänä hölynpölynä. Mielestäni se kertoo meistä ihmisistä aika paljon, pyrkimyksistämme ja vajavaisuudestamme ymmärtää ja tulla toimeen keskenämme. Luulen että uskonnosta etsitään voimaa pärjätä tässä ristiriitaisesta maailmassa. Onko se paras tapa on sitten aivan toinen juttu ja siitä päättäköön jokainen kohdallaan.
Kolmoisritti: "Uskontoa ei saisi käyttää väärin rikkomalla yhyeiskunnallisia lakeja. Siitä seuraa anarkia. Lait ovat yhteiskuntarauhan ja yksilön turvaksi..."
Tälle on oma nimensäkin. Sitä kutsutaan valistukseksi ja valituksen ajalla uskonto työnnettiin pois yhteiskunnan keskiöstä; niin lainsäädännöstä, tieteestä kuin taiteestakin. Sitä aikakautta ei turhaan kutsuttu nimellä age of reason - järjen aikakausi. Rationalismi ja empirismi nousivat uskonnon tilalle tuomaan todellista tietoa, johon päätöksenteon tuli perustua. Uskonto alkoi muokkautua yksityisasiaksi, jolla ei ollut osaa eikä arpaa julkisella areenalla. Suomen lainsäädännössä asenne näkyi mm. aviorikoslainsäädännön kumoamisen perusteluissa joskus 50-luvulla; seksuaalimoraali on jotain sellaista, joka kuuluu ihmisten välisiin sopimuksiin, yksityiselämään.
Tämä on ehkä yksi merkittävimmistä saavutuksista, mitä eurooppalainen kulttuuripiiri on koskaan saavuttanut. Atatürkin tajusi sen ja modernisoikin Turkin sen hengessä; uskonnolliset koulut lakkautettiin, huivinpito kiellettiin, naisia rohkaistiin työelämään, sharia-laki poistui ja tilalle tuotiin Sveitsin, Italian ja Saksan lainsäädännöt - vain muutamia uudistuksia mainitakseni (
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kemal_Atat%C3%BCrk).
Usein se unohdetaan multikulttuurista ja moniarvoisuudesta öyhöttävien keskuudessa; ilmankos, koska se näyttää noiden piirien todelliset tavoitteet oikeassa valossa. He haluavat palauttaa uskontojen arvovallan sellaisena, kuin se oli joskus 1600-luvulla (muun muassa). Englannissa ja monissa muissa maissa ollaan jo täyttä päätä restauroimassa vanhoja blashemy-lakeja, joilla ei pelkästään juurruteta sen yhden jumalan pelkoa, vaan valjastetaan oikeuslaitosta muidenkin abrahamilaisten uskontojen palvelemiseen.
Kannattaa punnita mielessä, kummalla näistä onkaan ollut seksuaalivähemmistöjen oikeuksien suhteen suurempi vaikutus; luonnontieteellisellä, absoluuttisella tiedolla seksuaalisuuden alkuperästä, vaiko höpötyksellä moniarvoisesta yhteiskunnasta, missä höpönhöpötkin voivat elää rauhassa, ettei niiden totuusarvoa voida arvioida. Minäpä veikkaan, että tuo edellinen on se todellinen vallankumouksen käynnistäjä. Jälkimmäistä ei olisi ollut alunperinkään ilman valistusta ja nykyisinhän homouskin on vain yksi narratiivien joukossa, kuten jossain humanistisen tiedekunnan cultural studies-kurssilla voidaan kulttuurirelativismin kiimassa selittää. Jokainen ymmärtää, että tuollaiselle perustalle rakennetut seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat kuin hiekkalinna, joka sortuu ensimmäisen vuoksen myötä. Sen sijaan tiedolle perustuva päätöksenteko kestää kaikki uskonnollisten piirien hyökkäykset - se todellisuus ei muutu miksikään postmoderneilla sanaleikeillä tai hermeuttisilla tulkinnoilla.
Kesäpoika: "Kerroin saman kerran blogissani, mutta kerrottakoon taas."
Minä tulen Ranneliikkeeseen lukemaan artikkeleita ja keskustelemaan, en kirjoittamaan Kesäpojan blogiin tai lukemaan Kesäpojan tajunnanvirtaa.
Kesäpoika: "Näin dokumentin, jossa rotan aivoihin oli kytketty piuhat, joiden kautta tietokoneen nuolinäppäimillä voitiin antaa sähköimpulseja rotan aivojen eri alueille..."
Suosittelen, että katsot sen dokumentin uudestaan paremmalla ajalla ja ajatuksella; eläimet tekevät päätöksiä, valintoja, aivan kuten ihmisetkin, joskin huonommalla logiikalla tai arviointikyvyllä. Niiden perusteella ne tekevät päätöksiä, jotka puolestaan päätyvät lopuksi reflekseiksi. Päätöksenteko, aie, valinta ei tapahdu missään tietyssä osassa aivoja. Se on pikemminkin eri tekijöiden punnitsemista - eläinten kohdalla niitä voivat olla esim. nälkä ja pelko saaliiksi joutumisesta. Tästä esimerkkinä vaikkapa lintulauta pakkasella, joka sijaitsee avoimessa tilassa, jolloin linnut ovat alttiita saalistajien hyökkäyksille. MRI-skannauksella on voitu ihmisen kohdalla todeta, että monet eri aivojen osat osallistuvat tällaiseen päätöksentekoon, kommunikaatioon - se ei ole lokalisoitua.
Me puhumme nyt uskonnollisista kokemuksista, jotka ovat kokeiden perusteella lokalisoituneita, eivät uniikkeja todisteita, joiden taustalla olisi kehon ulkopuolinen entiteetti, joten analogiasi ei pelkästään heitä häränpyllyä, vaan viet keskustelua muille aluille. Jos haluat keskustella vapaasta tahdosta ja aivojen rakenteesta, ole hyvä ja aloita siitä oma keskustelusäie.
Kesäpoika: "Minusta koe, niin mielenkiintoinen kuin olikin, ei kerro juuri mitään filosofista."
Ahaa, no siinä tapauksessa suosittelen tutustumaan mielen filosofiaan (
http://en.wikipedia.org/wiki/Philosophy_of_mind); sen perusdilemma, mind-body problem, on yksi filosofian tärkeimmistä keskustelua herättäneistä alueista (
http://en.wikipedia.org/wiki/Mind-body_problem). Fysikalismi ja sen taustalla vaikuttavat modernin luonnontieteen oivallukset, kuten em. kaltaiset kokeet, ovat vaikuttaneet siihen, miten tuohon dilemmaan on suhtauduttu (
http://en.wikipedia.org/wiki/Physicalism). Itse jouduin tutustumaan aiheeseen yliopiston tekoälyn kurssin yhteydessä, joka tieteenä sivuaa useita eri tieteenalueita.
Ransom kirjoitti: "Usein se unohdetaan multikulttuurista ja moniarvoisuudesta öyhöttävien keskuudessa; ilmankos, koska se näyttää noiden piirien todelliset tavoitteet oikeassa valossa. He haluavat palauttaa uskontojen arvovallan sellaisena, kuin se oli joskus 1600-luvulla (muun muassa). Englannissa ja monissa muissa maissa ollaan jo täyttä päätä restauroimassa vanhoja blashemy-lakeja, joilla ei pelkästään juurruteta sen yhden jumalan pelkoa, vaan valjastetaan oikeuslaitosta muidenkin abrahamilaisten uskontojen palvelemiseen."
Eikö olekin loistavaa!
"Kannattaa punnita mielessä, kummalla näistä onkaan ollut seksuaalivähemmistöjen oikeuksien suhteen suurempi vaikutus; luonnontieteellisellä, absoluuttisella tiedolla seksuaalisuuden alkuperästä, vaiko höpötyksellä moniarvoisesta yhteiskunnasta, missä höpönhöpötkin voivat elää rauhassa, ettei niiden totuusarvoa voida arvioida."
Tässä osoitus luonnontieteellisen tarkasta, objektiivisesta kielenkäytöstä! Et kai, Ransom, ihan tosissasi usko seksuaalisuuden alkuperän olevan selvitettävissä absoluuttisen varmasti. Milloin se on tapahtunut? Onko lopullisesti lukkoonlyöty?
Jos kuvittelet ideologisella sananvuodatuksellasi harhauttavasi uskomaan, että "todellisuutesi" on jotain muuta kuin vaillinainen, subjektiivinen ja muutoksellealtis tulkinta, niin heppoiset ovat evääsi.
