Homoja tulee rakastaa täydestä sydämestä, mutta...

...ei heidän "taipumustaan", koska se sotii Jumalan sanaa vastaan. Tätä mieltä on pastori Markus Malmivaara, joka ei myöskään hyväksy naisia papeiksi. Häntä ja useaa muuta pappia haastateltiin tv-ohjelmaan Mitä uskoa? Tulkinnan vaikeus. Uskoon ja kirkkoon palannut toimittaja Lilli Riihiranta esitti papeille kysymyksiä naispappeudesta ja kirkon suhtautumisesta homoseksuaaleihin.

Pastori Malmivaaran sielunveli/-sisar pastori Elina Koivisto Paavalin seurakunnasta on puolestaan sitä mieltä, että seksi kuuluu vain ja ainoastaan miehen ja naisen väliseen avioliittoon. Muut, kuten yksinäiset ja homot eläkööt selibaatissa! Toimittaja kysyi, että eikö Raamatussa naista vaadita vaikenemaan seurakunnassa. Naispapin Koivisto toki hyväksyy Raamattua tulkiten, mutta homojen kohdalla ei Raamattua saa tulkita!

Koivisto ohjeeksi suhtautumisesta homoihin: "Tosi rakkaudellisesti! Heitä ei saa tuomita tai ajatella että he olisivat eriarvoisia. Siis mahdollisimman rakkaudella. On väärin, että asetutaan homojen ja lesbojen yläpuolelle."

Tässä kohden ohjelman katselua minulta meinasi tulla yrjöt. Malmivaara ja Koivisto puhuvat täysin epäinhimmillisesti ja kaksinaamaisesti. He toimivat mielestäni täysin päinvastoin mitä Jeesus myös heidän sanomanaan opetti.

Toimittaja oli haastatellut myös useita toisenlaisen käsityksen omaavia pappeja. Yhtenä oivana ja näkyvänä esimerkkinä pastori Jaana Partti Kallion seurakunnasta. Hän on ollut aktiivisesti järjestämässä ja toimittamassa sateenkaarimessuja. Joensuulainen pastori Pauliina Kainulainen edustaa nykyaikaista Raamatun tulkintaa, aivan kuten kirkkoherra Seppo Tirkkonen Vuosaaren seurakunnasta.

Toimittaja Riihiranta oli tehnyt huolellisen taustatyön, valitsi kiinnostavan erilaisia näkökulmia omaavia haastateltavia ja kyseli mielipiteitä terävästi ja viileän rauhallisesti. Onnistunut ohjelma.

Edellä kerrotussa tv-ohjelmassa kysyttiin naisppeuskysymyksestä piipainkokouksen sihteerin, Jari Olkkosen mielipidettä siihen hajoaako luterilainen kirkko naispappeuskysymyksen vuoksi. Olkkosen varma mielipide oli, ettei hajoa. Naisppeja valmistuu nykyisin enemmän kuin miespappeja. Miehet ja erityisesti naispappeutta vastustavat ovat tulevaisuudessa pienenevä joukko. Vastustajat koettavat antaa äänekkäästi kuvaa itsesään suurenakin voimana, mutta todellisuus on onneksi toinen.

Vastaava ilmiö on tapahtumassa Amerikan episkopaalikirkon (anglikaanikirkon haara USA:ssa) kohdalla, josta äänekkäästi on eronnut taikka eroamassa muutamia seurakuntia ja joukko kirkon jäseniä. Syynä on avoimesti homon Gene Robinsonin valinta New Hampshiren piispaksi vuonna 2003. Osa eronneista seurakunnista löysi uuden kodin niinkin kaukaa kuin Afrikasta, Nigerian arkkipiispa Peter Akinolan joukoista. Akinola on johtanut viime vuodet Anglikaanikirkossa todella äänekästä oppositiota. Hänellä on suurin määrä seurakuntalaisia, mutta Nigerian anglikaanit ovat anglikaanien köyhimpiä kirkkoja.

USA:n ja Kanadan episkopaaleista alle viitisen prosenttia ovat eronneet pääkirkosta. Puheita episkopaalikirkon kahtiajakautumisesta voidaan ainakin tämän perusteella pitää täysin perusteettomana. Pieni porukka pitää jälleen suurta ääntä.

Lähde: The Nation -lehti 29.12.2008

Kun tuossa edellä tuli asiaa episkopaalikirkon tilanteesta, niin jatkoksi vielä tuore tieto AP:n uutisessa Kaliforniasta.

Liittovaltion korkein oikeus päätti, että kolme etelä-kalifornialaista episkopaalisesta kirkosta homopiispan vuoksi eronnutta seurakuntaa eivät omista kirkkorakennuksia, eivätkä muutakaan omaisuutta.

Yksimielisessä päätöksessään korkein oikeus ilmoitti omaisuuden kuuluvan episkopaalikirkolle. Omaisuus kuuluu paikallisille seurakunnille niin kauan kuin ne kuuluvat pääkirkkoon. Hävinnyt osapuoli ilmoittaa jatkavansa taistelua omaisuudesta tavalla taikka toisella, huolimatta korkeimman oikeuden tekemästä päätöksestä.

Pääkirkko katsoo ottavansa Kalifornian oikeuden päätöksestä esimerkkiä muihin eroaviin tai eronneisiin seurakuntiin.

Juhani!

Miten aiot rakastaa Malmivaaraa ja Koivistoa?

Martin, olisiko sinulla yksityiskohtaisia ehdotuksia tai neuvoja minulle tässä nimenomaisessa asiassa?

Ohjelma on nyt nähtävissä Yle Areenassa 4. helmikuuta 2009 asti.

Mitä uskoa? Tulkinnan vaikeus. YLE TV1 maanantai 05.01.2009 klo 21.50. (54 min.)

Osa 2: Tulkinnan vaikeus.Toimittaja Lilli Riihiranta on liittynyt luterilaiseen kirkkoon. Mikä on kirkon suhde naispappeuteen, homoseksuaalisuuteen ja Raamattuun?

http://areena.yle.fi/toista?id=1765298

Oikein hyvä ohjelma!

Outoa oli se asia, että Jeesuksen jumaluus sivuutettiin ja se olennainen osa, että hänellä on munat. Jumala ON siis MIES. Se seikka rikkoo kokonaan sen kuvion, ettei Jumalasta voi sanoa onko Hän mies vai nainen.

Jeesus syntyi juutalaiseksi ja on ennenkaikkea juutalaisten Jumala ja tunnustaa juutalaisten erikoisaseman Hänen valittuna kansanaan.

Luterilainen kirkko on kirkkona marginaalinen. Globaalisti vähäinen merkitys.

martin kirjoitti: "Miten aiot rakastaa Malmivaaraa ja Koivistoa?"

Martinin teksti on jälleen kirkkoslangia, jonka sanat ymmärrän, mutta merkitystä en.

Mielestäni Malmivaara ja Koivisto Raamattua kädessään heilutellen sylkevät kuvaannollisesti vaikkapa minun päälleni, ja myös sinun päällesi. Mitä kumman tekemistä sanalla "rakastaa" on tässä yhteydessä? En koe nimittäin itseäni masokistiksi!

Ja JuhaniVee on Jeesuksen totuuden edustaja maan päällä ja osaa tulkita Jessen sanomisia oikein, toki paljon oikeammin kuin kristillinen kirkko parin tuhannen vuoden aikana. Älkää papit höpiskö, vaan antakaa ranneliikkeen rakkausprofeettojen ilmoittaa, miten asiat on. Jes.

Kenties, Blueriver, mutta mikä on oma kantasi itse keskusteluketjun aiheeseen?

Eivät kaikki homouden toteuttamiseen kielteisesti suhtautuvat ole homovihaajia. Mä ymmärrän hyvin sen, miten voi rakastaa ihmistä, vaikkei rakasta kaikkea mitä se tekee ja mitä se edustaa. Ei uskovan tarvi olla sitä mieltä, että homoilla saa, ollakseen hyvä ja välittävä ihminen. Kaikkea ei tarvi hyväksyä eikä ymmärtää, silti voi kunnioittaa ihmistä.

Musta Martinin kysymys oli loistava. Kuka osaa rakastaa homouden toteuttamisen vääräksi tulkitsevaa ihmistä tasavertaisena, keksimättä hänelle tunteita joita hänellä ei ehkä ole.

Pitää muistaa että kaikki uskovat eivät pyri noudattamaan omantuntonsa ääntä vaan toteuttamaan sen, minkä Raamatusta oikeaksi ymmärtävät, silloinkin kun se tuntuu vaikealta tai sille ei ole muuta perustetta kuin Raamattu.

Miksi se uskovan rakkaus on oikein mutta homon ei?

Miksi uskova saa kuunnella sydämen ääntään ja rakastaa vaikka homoa mutta homo ei saa rakastaa ketään jota kohtaan sydän sykkii?

Tässä asiassa samalla sanalla on kaksi eri merkitystä riippuen siitä missä yhteydessä sitä käytetään.

Kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen rakkaus on aivan samaa kuin heteroidenkin rakkaus. Kutsun sitä ainakin alkuun eroottiseksi rakkaudeksi. Parisuhteen kasvaessa rakkaus voi monipuolistua ja syvetä. Se ei ole enää yksistään eroottista, vaan jotakin laajempaa ja syvempää kuin vain pelkkä eroottinen suhde. Tämä vaatisi oikeastaan pohdintaa vielä lisää.

Kirkkoslangissa käytettävä sana rakkaus on aivan jotakin muuta. Sen käyttöalue on toki monipuolinen, mutta sisältö ontto. Se solveltuu esimerkiksi ilkeilyksi homoja kohtaan. Vertaisin tätä käyttöä amerikkalaisten kirjoittamien kirjeiden loppuun melkein puolitutuillekin lisäämän "love". Yhtä sisällötön. Oma mielipiteeni on, että kirkkoslangin sana rakkaus on tänä päivänä raiskattu ja väärinkäytetty varsin vakavasti.

minulle ei ole kukaan kirjoittanut kirjeeseen 'love' - mutta järestään olen kirjeen alussa 'Dear' sentään ....

k_ma kuule "uskovaiset" tekevät nykyään ihan vaikka mitä paheita, et ei ne enää ole yhtään sen kummempia kuin muutkaan. Ruotsissa jäi pappipariskunta kiinni ryhmäseksistä.

Ne yrittää tehdä sen kaiken salassa, ettei jää kiinni. Aina osoitellaan sormella muita, ettei itse paljastuisi.

Tässä ohjelmassa tuli vastaan kahden täysin erilaisen ideologian välinen ajattelutavan ero. Toimittaja toimii siltä pohjalta että kirkko on kuin mikä tahansa yritys, jonka pitää antaa asiakkaiden vaatimaa palvelua, eli että asiakas on aina oikeassa ja kirkon täytyy toimia sen mukaan.

Kuitenkin kirkon ideologia on aivan toinen tai ainakin pitäisi olla, kirkon(uskovaisten) tehtävä on olla majakka myrskyävällä merellä ja varoittaa ihmisiä kulkemasta karille. Kirkon tehtävä on pitää esillä Jumalan sanaa ja kertoa ihmisille mitä siellä lukee, riippumatta siitä onko yleinen mielipide sen puolella vai sitä vastaan. Kirkon pään pitäisi olla kaikissa tilanteissa Jumala, ei yleinen mielipide.

Uskovaisen tehtävä on kertoa totuus, vaikka hän saisi siitä hyvänsä kaikkien vihat niskaansa. Jos taas uskovainen kertoo ihmisille mitä nämä haluavat kuulla, että siunausta vaan jatkakaa samaan malliin, hyvin olette elänyt, hän varmasti saa ystäviä, mutta mitä merkitystä sillä on jossei se ole totta, silloinhan myös uskovainen on osasyyllinen siihen että nämä ihmiset joutuvat kadotukseen, hän näki vaaran mutta ei varoittanut, vaan kertoi ihmisille sen mitä nämä halusivat kuulla, koska se toi hänelle itselleen suosiota.

Jeesus itse puhui varoittavasti siitä että vain harvat pelastuvat, ei suuri enemmistö, vaan vain harvat.

Kun puhutaan totuudesta ja sen kuulemisesta, niin miten pitäisi suhteutua sanoihin, jotka Raamatun mukaan Jeesus sanoi: "Minä olen tie, totuus, ja elämä". Ja minä luulen, ettei kirkko (laitoksena) osaa Jumalan sanaa lukea. Tai mitään muutakaan. Lukutaito on enemmän inhimillinen ominaisuus. Siinä Raamatussa ei kertaakaan mainita homoseksuaalisuutta.

Arto T kirjoitti: "Uskovaisen tehtävä on kertoa totuus"

Siis kertoa uskovaisen oma totuus! Lähi-Idässä näemme parhaillaan mihin sellainen johtaa. Näitä totuuksia kun mahtuu maapallolle hyvin monta ja sen totuuden tulkintoja miljoonia. Lopputulos on kauhistuttava.

Maailman ihmisille olisi mielestäni suureksi siunaukseksi, jos nk. uskovaiset pitäisivät suunsa kiinni ja alkaisivat elää itse henkilökohtaisesti oppiensa mukaisesti. Minulla on tästä esimerkkinä kauan sitten kuollut tätini. Hän oli syvästi uskovainen. Hän ei sitä toitottanut, mutta eli juuri sillä hyvällä tavalla. Hänellä ei ollut vihollisia, mutta valtava määrä ihmisiä, jotka hänestä oikeasti pitivät.

Arto T, mielestäni edustamasi ajattelu on itsekäs ja röyhkeä. Erittäin kaukana mainostamastanne nk. lähimmäisenrakkaudesta. Mitäpä, jos vaihteeksi vihollisten sijaan opettelisit hankkimaan käytökselläsi ystäviä? Luuletko, että sellainen onnistuisi sinulta?

Jos uskovainen kertoo totuuden, niin hän on varmasti valmis sen myös kuulemaan. Opin sauna, autuas aina?

Itse asiassa, keksin uuden: Jeesuksen tappaminen oli täysin oikein Raamatun mukaan. Kas kun 1. Mooseksen kirjassa taivaalliset henkiolennot sekaantuivat naisiin ja tuloksena oli ihmisiä sortavia jättiläisiä, mikä johti lopulta siihen, että maan asujaimisto oli tuhottava vedenpaisumuksella.
Nyt, Jeesuksen historia on samanlainen, taivaallinen henkiolento sekaantuu naiseen ja syntyy lapsi, joka aiheuttaa epäjärjestystä ja esiintyy kuin hallitsija ja uhkailee lopun ajalla.

Koska Jahve itse ei tekisi sellaista, mistä hän ensin kieltää enkeleitään, niin Jeesuksen takana oli loogisesti jokin muu henkiolento kuin Jahve itse.

Sen sijaan että juutalaiset olisivat odottaneet, milloin tämä jättiläinen aiheuttaisi sekasortoa lupaamaansa loppuun asti, he päättivät tappaa hänet ensin.

Täysin loogista.

Juhani, olet oikeassa, että tämä "kirkkoslangin" rakkaus-sana on eri sana kuin mainitsemasi "eroottinen" rakkaus. Nimittäin Uuden testamentin alkukielessä kreikassa nämä ovatkin kaksi täysin eri sanaa: eros ja agape (joidenka lisäksi on vielä filos ja storge - ystävän- ja perheenjäsenten välinen rakkaus). Itse asiassa myös englannin kielessä (ainakin vanhassa sellaisessa) agapesta käytetään sanaa "charity", eikä "love". Perinteisessä kristillisessa teologiassa agape merkitsee uhrautuvaa, jumalallista rakkautta - eräänlaista täydellistä rakkauden ilmentymää. Tietyissä asioissa suomen kielen sanasto on vähän liiankin suppeaa, siksi onkin naurettavaa että keskusteluissa vertaillaan keskenään kahta asiaa, jotka kuulostavat samalta mutta eivät ole (rakkaus vs. rakkaus).

Kuten k_ma kirjoitti: "Miksi se uskovan rakkaus on oikein mutta homon ei?" Sama kuin kysyisi miksi on oikein rakastaa (=toteuttaa äidillistä rakkautta) lastaan, mutta ei kuitenkaan saa rakastaa (=toteuttaa eroottista rakkautta).

Tottakai uskovat ovat aivan tavallisia ihmisiä, jotka eivät, kuten muutkaan, pysty elämään ihanteidensa mukaan. Jokainen meistä on varmasti joskus valehdellut ja silti sanoo kirkkain silmin kannattavansa rehellisyyttä. Musta se ei todista, että rehellisyyteen uskomisessa ja siihen pyrkimisessä olisi jotain vikaa, vaan ainoastaan siitä, että ihmiset ovat ihmisiä, ja se on anteeksiannettavaa. Ei löydy sitä ensimmäisen kiven heittäjää.

Miksi nämä itsestääselvyydet on niin vaikea hyväksyä sellaisen ihmisen kohdalla, jonka mielestä Jumala on olemassa. Miten me eroamme tässä suhteessa ihmisistä, jotka eivät usko Jumalan olevan olemassa? Joku täydellisyyttä uskovilta vaativa voisi selittää.

Miksi homo ei saa toteuttaa epätäydellisyyttään (siis rakastaa avoimesti sitä jota kohtaan sydän sykkii), siis miksi homon epätäydellisyyttä ei pidä hyväksyä? Joku täydellisyyttä homoilta vaativa voisi selittää...

Miksikö ei ole hyvä toteuttaa epätäydellisyyttään? No siitä samasta syystä kun ei ole hyvä toteuttaa niitä muitakaan epätäydellisyyden muotoja, kuten valehtelua. Joka ei tarkoita että valehdellut ihminen olisi erityisen halveksuttava. Samalla tavalla epätäydellisyyteen suhtaudutaan olipa epätäydellisyys mitä vain.

Hyväksytkö sinä kaiken, mitä ihmiset tekevät? Jos et, vihaatko kaikkia, jotka ovat tehneet jotain, mitä et hyväksy? Kannatatko kaikkea, mitä ihmiset joista pidät, tekevät? Toivon, että sinäkään et. Maailma ei ole niin mustavalkoinen.

Niin, pakko vielä tarkentaa tuota edellistä kysymystäni siltä osin, että minä itse en pidä homoutta erityisen epätäydellisenä. En nyt ehkä täydellisenäkään, mutta ainakin itselleni se on antanut huomattavasti "what if"-asennetta elämään, mikä taas on antanus selvää kilpailuetua useissa tilanteissa. En usko että olisin heterona kyennyt [EDIT: niin] laajakatseiseen ajatteluun.

Jatkokysymyksenä vielä täydellisyysajatteluun: Kuinka täydellistä/epätäydellistä sitten on rakastaa jotain abstraktia (esimerkiksi siis "olla uskossa")?

Dragon, kiitos selvennyksestä. Huomaan jälleen kerran aukkoja sivistyksessäni. Kirkkohistoria pitäisi tuntea paremmin. Lyöytyisi keskusteluun heti sopivat sanat, joita käyttämällä tulisi kenties selkeämpiä puheenvuoroja näiden uskonpuolustajien kanssa. Nyt ainakin minulla on jatkuvasti ymmärrysvaikeuksia.

Huippuasiantuntijoita on piisannut tuolla uskontopuolella. He tietävät heti mikä on synti ja mikä on rakkaus. Aikanaan tiedustelin synnin asiantuntijoita. Classy Rascal ilmoittautui oitis ja sitähän sitten piisasi. Tähänkin keskusteluun heitä on mahtunut mukaan. Samoin he tietävät kaiken rakkaudesta, niin lihallisesta kuin taivaallisesta. Monet heistä tuntuvat työkseen askartelevan rakkausasioiden kanssa, ja erityisesti homorakkauden.

Mitäpä jos alkaisimme kutsua näitä kiivaita uskonveljiä ja -sisaria synnin asiantuntijoiksi ja rakkauden ammattilaisiksi? :-)

Kesäpoika: "Joku täydellisyyttä uskovilta vaativa voisi selittää."

Mukavaa, että olet palannut.

En tiedä olisinko minä yksi sellainen joka sinun mielestäsi vaadin uskovilta liikaa. En mielestäni vaadi heiltä täydellisyyttä, mutta ymmärtämystä ja empatiaa. Jos uskovainen "lyö" minua, läväytän nykyisin heti takaisin. Sinulla ja muillakin järkevästi ja empaattisesti ajattelevilla ja tuntevilla uskovaisilla riesana ovat nämä uskovaisiksi itsensä ilmoittavat kahelit totuudentorvet. Heiltä puuttuu kaikkinainen kyky ajatella ja tuntea kuinka toisesta ihmisestä tuntuu joutua torjunnan ja tuomitsemisen kohteeksi. Esimerkkinä läheinen sukulaiseni, joka homoudestani kuultuaan kertoi ei-haluavansa pitää yhteyttä ihmiseen, joka on Saatanan kanssa tekemisissä.

Katson oikeudekseni asettua vastahankaan niitä uskovaisiksi itseään nimittäviä kohtaan, joiden koen toimivan homoja kohtaan vahingoittavasti.

JuhaniV, tuosta sukulaisestasi tulee mieleen sellainen hauska ajatus, että mahtaa hänellä olla yksinäistä jos jokainen syntiä tekevä on "Saatanan kanssa tekemisissä." :D

Juhani v:lle

Totuus Raamatun ja homouden suhteesta on se, että Raamatussa selvästi kirjoitetaan että kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen seksuaalinen kanssakäyminen ei ole Raamatun sanan mukaan hyväksyttävä asia. Tämä on selvä ja jokaisen tarkistettavissa oleva totuus. Mutta se ei kelpaa kaikille ihmisille koska heidän oma elämänsä on ristiriidassa sen kanssa. Siksi on tullut tarve löytää opettajia jotka opettavat toisin ja kääntävät mustan valkoiseksi ja kertovat ihmisille sen mitä he haluavat kuulla. Siksi karvas totuus on vaihdettu mielyttävään valheeseen, mutta jokainen valhekkin paljastuu joskus ja sitä kovempi on pudotus, niinkuin Hitlerin Saksassa.

Minä en ole väittänyt olevani täydellinen ,enkä siksi tulekaan ainakaan täällä maan päällä. Mutta se että minä tai naapuri on vajavainen ei oikeuta ketään tahallaan tekemään väärin.

Edelleen minä sanon, että Jeesus puhui siitä että vain harvat tulevat pelastumaan. Katsokaa totuutta silmästä silmään ja myöntäkää tosiasiat sellaisina kun ne ovat, ei valheen päälle kannata elämäänsä perustaa. Uskovaisena sanon että jokaisen kannattaisi ensin etsiä omaan elämäänsä Jumalan tuntemusta ja vasta sen jälkeen alkaa ratkaisemaan näitä muita elämän vaikeita asioita.

Vastaan Arto T:lle vain, että höpön höpöjä puhut.

Toivottavasti kukaan homo ei haksahda ottamaan löpinöitäsi todesta.

Minulle on melkoisen yhdentekevää uskooko ihminen tonttuihin, maahisiin, vesihiisiin, "pahoihin henkiin", keijuihin, Jeesukseen, Hanumaniin vai Odiniin. En kykene erottelemaan näitä uskomuksen varaisia fantasioita toisistaan jonkinlaiseen hierarkiaan. Jos ihminen oikein _tosissaan_ uskoo tuollaisiin asioihin niin olen pahoillani, mutta en oikein pysty suhtautumaan sellaiseen henkilöön aivan täysijärkisenä. Enkä oikein ymmärrä miksi pitäisikään, sillä monet uskovaisetkaan eivät vastavuoroisesti pidä minua, paatunutta ateistia, aivan täysijärkisenä. Miksi se meneekin niin, että aina puhutaan vain uskonnollisen vakaumuksen kunnoittamisesta, eikä missään koskaan vaadita kunnioittamaan ateistien luonnontieteellistä, empiriaan perustuvaa maailmankuvaa, josta jumaluudet ja "yliluonnollinen" puuttuvat? Miksi kunnioitus on aina tällä tavalla yhdensuuntaista?

Uskonnollinen viitekehys tuntuu antavan ihmiselle anteeksi todella paljon. Ilman uskonnollista viitekehystä monen täälläkin kirjoittavan horinat olisi jo aikapäivää sitten diagnosoitu realiteettitestauksen pettämisen harhaisiksi tuotoksiksi. Jostain syystä yhteiskunnassamme tuntuu olevan kuitenkin valloillaan sellainen käsitys, että uskonnollisuuteen perustuva todellisuuspakoisuus ja toiveajattelu ovat jotain, mitä tulisi kunnioittaa ja joille tulisi antaa tilaa. Kunhan vain pystyt perustelemaan fantasiasi uskonnollisella vakaumuksella niin voit periaatteessa väittää mitä tahansa vedoten uskonnonvapauteen, ja voit jopa pyrkiä rajoittamaan toisten ihmisten itsemääräämisoikeutta tähän vakaumukseesi nojaten. Tosiaan, joidenkin ihmisten mielestä heidän uskonnollisten fantasioidensa tulisi sanella laajemminkin yhteiskunnan toimintaa ja ihmisten elämää - myös niiden, jotka eivät jaa samoja fantasioita. Aivan käsittämätöntä.

Ilopilleri!

Luonnontiede ei ole uskontoa. Ainakaan minun tietääkseni. Uskoon (ja epäilyyn) perustuva järjestelmä se kuitenkin on. Tosin luonnontieteessä ei ole kysymys merkityksistä - toisin kuin uskonnossa. Ilman merkitysjärjestelmiä on maailma vajaa ja oikeastaan pimeä.
Ihmisellä on myös uskonnollinen ulottuvuus. Se on todellisuuden ulottuvuus siinä kuin muukin ja se antaa mielekkyyttä. (K_ma - abstraktia?)

Olet kuitenkin päättänyt toteuttaa "hammas hampaasta..."-periaatetta, vaikka kaikki "uskovaiset" eivät syyllistyisikään Sinun syyllistämiseen. Mitätöintisi on omaasi.

Juhani!

Rakkauden määrittelystä: Näetkö vain kaiken alkavan eroottisella rakkaudella?

Martin, vastaapa ensin kiemurtelematta selvällä suomella kysymykseeni sanomassa 5. Jatketaan sitten tarkemmin näistä jutuista.

Yleensä pidetään epäkohteliaana vastata kysymykseen kysymyksellä.
Uskoisin Sinun kuitenkin tietävän rakkaudesta ja sen voimasta. Hyvähän on tavoitteemme?! Jos haluat oikeasti jonkun muuttuvan, on Sinun voitettava paha hyväksi hyvällä. Muuhan ei kannata. Rakastakaamme kaikkia täydestä sydämestä - silloin JO toteutamme sitä, minkä otsikko ilmoittaa hyvänä. Lahjoita heille esimerkiksi omaisuutesi. Se on (toivon) epäitsekkään rakkauden osoitus homolta.

> Luonnontiede ei ole uskontoa.

Aivan oikein, ei olekaan. Mitä siitä?



> Uskoon (ja epäilyyn) perustuva järjestelmä se kuitenkin on.

Uskoon? No, ehkä siinä määrin, että esimerkiksi sellaiset ilmiöt kuten subjektiiviset mielentilat, joista ei voida saada suoraa objektiivista todistusaineistoa, mallinnetaan välillisesti vaikkapa aivojen rakenteellisia ja aineenvaihdunnallisia muutoksia kuvailemalla. Ei tämä ole kuitenkaan sokeaa uskoa vailla todellisuuspohjaa samalla tavalla kuin uskonnoissa.



> Tosin luonnontieteessä ei ole kysymys merkityksistä

Mitä tarkoitat? Käsitteenmäärittely ja merkitysten etsiminen on oleellinen osa tieteellistä tutkimusta ja empiiristä maailmankatsomusta.



> Ilman merkitysjärjestelmiä on maailma vajaa ja oikeastaan pimeä.

Ilmeisestikään ateistisesta maailmankuvastani ei puutu merkitysjärjestelmiä, sillä kokemani maailma on kaikkea muuta kuin vajaa tai pimeä.





(P.S. Tänään klo 21 tulee YLE Teemalta Richard Dawkinsin juontaman dokumenttisarjan "Tiededokumentti: Lajien synty" toinen osa. Kannattaa katsoa.)

Ilopilleri!

Empiria ei anna Sinulle merkityksiä. Ne ovat johdettuja ja siihen tarvitset yhdistämisperiaatetta.
Valoa Sinulle!

Martin, nyt en ymmärrä. Mitä ihmettä sinä tarkoitat merkityksillä ja yhdistämisperiaatteella? Tai empirialla? Havainnot ovat teoriapitoisia, ts. havaitsemme asiat aina jonakin, emme Kantin termein olioita sinänsä. En ylipäänsä ymmärrä miten voit väittää ettei luonnontieteessä olisi merkityksiä, siitä huolimatta että todellisuuden mallit ovat siellä pääasiassa matemaattisia.

martin kirjoitti: "Yleensä pidetään epäkohteliaana vastata kysymykseen kysymyksellä.

Annan itselleni mieluusti luvan olla epäkohtelias silloin kun kysymys on epäselvä tai käsittämätön.

martin kirjoitti: " Lahjoita heille esimerkiksi omaisuutesi. Se on (toivon) epäitsekkään rakkauden osoitus homolta."

Tätä kommenttiasi olen nyt pari päivää miettinyt. En taida edelleenkään ymmärtää sitä. Jos lause tulkittaisiin kirjaimellisesti, minun siis pitäisi esimerkiksi lahjoittaa luukkuni ja muukin omaisuuteni noille homofobikoille ja muuttaa asumaan miesten yömajaan? He todennäköisesti ajattelisivat, että hullu homo tekee tuollaista. En löydä järjen häivääkään ehdotuksessasi saatikka rakkaudellisuutta muuten kuin lauseesi mahdollisessa symbolisessa merkityksessä. Se ei vain nyt avaudu. Selitäpä ajatustasi lisää. Kuinka minun tulisi toimia erittäin konkreettisesti?

Tähän tuore konkreettinen esimerkki ja kysymys homon rakkaudellisesta käyttäytymisestä homofobikkoa kohtaan.

Koetan kertoa tahatuman tiivistetysti.
Olen parhaillaan lomalla etelän lomakohteessa. Pahaksi onneksi samalle alueelle tuli samaan aikaan hyvä kaverini ja hänen naisensa, joka inhoaa homoja täydestä sydämestä. Heidän mukanaan ovat toisen kaverini nuoret tyttäret, joiden kanssa en ole juurikaan ehtinyt olla, enkä heitä tavata.

Ajattelin tarjota tytöille hieman ohjelmaa tylsän hotellissa lojumisen sijaan. Sovimme, että vien lapset minigolfia pelaamaan. Järjestin liput etukäteen radalle. Kun tulin hotellille lapsia noutamaan, minua odottikin ensimmäinen kaverini naisensa kanssa. Minulle vain ilmoitettiin tytöillä olevan muuta tekemistä ja että tämä pariskunta lähtee pelaamaan minigolfia kanssani.

Olin niin yllättynyt, että suostuin ja pidin siis heille seuraa tuon kierroksen ajan. Kun peli oli päättynyt, he ilmoittivat haluavansa jäljellä olevat liput käyttöönsä ja vievänsä tytöt erikseen pelaamaan. Pelin kuluessa kiukkuni oli sen verran muotoutunut, että ilmoitin pitäväni liput itse. Ne menevät nyt käyttämättöminä roskiin.

Tulkintani heidän toimistaan on se, että tyttöjä ei voi päästää yksin homon kanssa. Homoushan voi vaikka tarttua.

Harmittavaa tilanteessa on erityisesti se, että lapset joutuivat pettymään. En edes tiedä, kuinka asia heille tarjoiltiin lopulta.

Tuon tapahtumat jälkeen olin niin kiukkuinen itselleni, olisin voinut vaikka potkaista itseäni. Mielestäni järkevä tapa olisi ollut jättää pariskunta tapaamispaikkaan ja kävellä välittömästi tiehensä. Todeta vain, ettei tilanne mennyt sopimuksen mukaan.

Martin, tunnut tietävän hyvin, kuinka homon tulee toimia rakkaudellisesti vihamiestään kohtaan. Kerro minulle toimintaohje kuinka olisin toiminut tässä tapauksessa rakaudellisesti.

Mielelläni vastaan pidempään ja perusteluilla esittämiinne - varmaan aiheellisiin - kysymyksiin. Koska oma nettiyhteyteni on poikki, en voi keskittyä vastaamiseen nyt.
Haluan tässä vaiheessa sanoa Sinulle, Juhani, että - mikäli tulkintasi on oikea (eikä minulla ole mitään syytä epäillä Sinua), niin kiukku on todella ymmärrettävä reaktio.

Rakkaudellinen teko olisi ollut antaa ne liput tytöille, sillä silloin ainakin he olisivat olleet iloisia. Sinulla oli valta käyttää nuo liput noiden tyttöjen huvittamiseen, mutta päätitkin käyttää heitä kostosi välikappaleena ihmisille, joille olit (kyllä aivan syystä) kiukkuinen. Älä ymmärrä väärin, en sano että olisit toiminut väärin enkä vaadi sinua toimimaan joka asiassa "niinkuin Jeesus tekisi". Sinun asemassasi olisin varmaankin toiminut samoin.

Itsekin olisin toiminut juuri niin kuin Juhani - vaikka oikein (ja ennen kaikkea rakkaudellista) olisi ollut vain antaa liput. Raadollinen on ihmismieli.

Ei ollut mitenkään varmaa, että tytöt olisivat lopulta sitä minigolfia pelanneet. Heidän seurueeseensa kuului muitakin pitkästyneitä aikuisia, jotka olisivat oitis viihdyttäneet itseään tuolla tavoin. Odotin ehdotusta, että voisin viedä lapset toisena päivänä pelaamaan. Sitä ei tullut, joten tulkitsin tilanteen, ettei minua haluta lainkaan kuvioon mukaan.

Jatkoepisodi: eräänä iltana tuon tapahtuman jälkeen ovikellomme soi. Mitään ennakkoon ilmoittamatta samainen pariskunta yritti parkkeerata meille iltaa istumaan. Se oli viimeinen seikka, jota me halusimme. Kerroin lähtevämme juuri kaupungille ja niin myös teimme.

He eivät edelleenkään tunnu tajuavan loukkaavaa käytöstään. Siivelle istumista myös inhoan.

Ei minua mitenkään kiinnosta uskiksien rakkaus, sen paremmin eros kuin agape!

Ensiksi tuollainen minun nähdäkseni aidosti evankeliumien mukainen rakkaus on tietysti kaunis asia. Esimerkiksi filosofi Comte-Sponvillen mukaan se on suurin hyveistä ja jos sen hallitsee, ei muuta tarvita. Kuitenkin minä odotan muilta ihmisiltä ja yhteiskunnalta lähinnä vain riittävää kunnioitusta tai ainakin tasa-arvoista kohtelua. Ei homoja tarvitse kenenkään 'rakastaa'. Tiede 2000 lehden selvityksen mukaan suuri joukko ihmisiä pitää homoutta vastenmielisenä, mutta katsoo että heitä tulee kohdella yhdenvertaisesti heterojen kanssa. Minulle se riittää.

Toiseksi uskiksien 'rakkaus' vaikuttaa yleensä aika tekopyhältä ja tyhjältä puheelta. Kehotetaan rakastamaan, mutta samalla vaaditaan syrjintää. Ei homojen osalta voi erottaa tekoja identiteetistä tai taipumuksesta. Samalla logiikalla voisin ajaa uskonnonvapautta kristityille, mutta vaatia että jumalanpalvelukset on kiellettävä.

Juhani, mä vastasin aloitusviestiisi toteamalla, että kaikki homouden toteuttamista syntinä pitävät eivät ole homovihaajia, ja sinä vastasit siihen kertomalla mulle esimerkin, jossa näin kuitenkin on, ja miten oot siihen reagoinut.

Meniköhän mun ajatukseni sinulta ohi?

En mä epäile, etteikö niinkin voisi olla. Totesin vaan, että sitä ei pidä automaattisesti olettaa. Esimerkkiesi ihmiset eivät ole suhtautuneet homoihin rakkaudella, kuten aloitusviestissä puhuttiin, siksi ne koskevat musta aivan erilaista suhtautumista.

Pelkkää kikkailua kontekstilla. Juuri sitä samaa, mitä täällä Ranneliikkeessä on kristittyjen taholta harrastettua iät ja ajat. Martin käytti aikaisemmin islamista nimitystä rauhan uskonto, vaikka tiesi varmasti, että islamissa sillä tarkoitetaan nimenomaan uskonnon tuottamaa sisäistä rauhaa. Uskonnollissävytteisellä rauhalla ei ole siis mitään tekemistä maailmanpolitiikan kanssa aivan, kuten kristittyjen rakkaus ei ole eroottisluonteista.

Tällaiset semanttiset kielipelit (http://fi.wikipedia.org/wiki/Polysemia) ovat oiva tapa sekoittaa pakkaa keskusteluissa silloin, kun logiikka ja faktat eivät komppaa omaa näkökulmaa. Toinen on analogioiden käyttö, niitähän raamattu suorastaan vilisee: esitetään arkielämästä esimerkki, jotka rinnastetaan sitten käsiteltävään asiakysymykseen. Sen jälkeen todistetaan arkielämän esimerkki todeksi ja oletetaan, että myös asiakysymys tuli samalla todistettua (not). Tämä kulkee myös nimellä false analogy (http://en.wikipedia.org/wiki/False_analogy).

Olen pannut merkille, että jotkut humanistit ovat oikein vikkeliä tällaisessa keskustelutyylissä. Korrekti nimitys tälle lienee retoriikka, eli suomeksi puhetaito: kyky vakuuttaa kuulija sanomastaan. Retoriikka ei ota kantaa sanoman todenmukaisuuteen (loogiseen totuuteen tai konsistenttiuteen), vaan käsittelee pelkästään niitä viestinnän keinoja, joilla sanoma menee perille. Kuten Ranneliikkeessäkin on huomattu, todistamisvelvollisuus jätetään autuaasti kuulijan harteille. Samaan manipuloinin joukkoon kuuluu tuo kristittyjen kaunopuheisuuden huipentuma, rakkaus: Jeesus kehoittaa rakastamaan synnintekijää, ei tosin siksi, että hyväksyisi tämän synteineen, omine vikoineen, vaan koska haluaa muuttaa tämän... Tässä on siis kyse yhdestä retoriikan muodosta.

Vertaus Antiikin Kreikassa suositun retoriikan ja kristinuskon välillä ei ole ihan hatusta vedetty, sillä alimman sosiaaliluokan uskonto, kristinusko, lainasi sen minkä ehti silloiselta sivistyneistöltä: mm. Aristoteleeltä, jonka tuotantossa retoriikka oli merkittävässä osassa. Parhainta retoriikkaa pääseekin todistamaan poliitikkojen puheiden lisäksi vapaakirkkojen saarnatilaisuuksissa. Tosin, kristityt eivät taida olla kovin tietoisia siitä, kuinka suuri rooli syntisillä pakanoilla onkaan heidän uskossaan. Eipähän tuo juuri mennyt joulukaan mikään vapahtajan muistojuhla ollut vaan vanha pakanallinen talviseisauksen juhla.

Arkielämän esimerkit ovat vertauskuvallisia tapoja ymmärtää muuten vaikeammin ymmärrettävä asiakysymys. Ne eivät ole mikään perustelu, vaan käytännön kuvaus jostain, joka toimii samalla logiikalla, jotta logiikka selkenisi ja olisi helpommin sovellettavissa asiassa joka ei ole enää niin konkreettinen. Asia joka toimii samalla logiikalla, mutta ei toimi samalla logiikalla SIKSI että toinen asia toimii siten. Iso ero!

Rakkaudessa varsinkaan ei ole kyse retoriikasta. Tästä sen sijaan on kyse: Minä rakastan miestäni. Minä rakastan häntä riippumatta hänen hiuksistaan. Hänen hiuksensa voivat olla punaiset tai kiharat tai kiiltävät tai hän voi olla kalju, ja yhä minä rakastan HÄNTÄ. Sen sijaan rakastaakseni häntä mun ei tarvi rakastaa punaisia hiuksia tai kaljua. Kysyin jo kerran muttei kukaan vastannut, nyt saan kysyä suoraan ihmiseltä jonka logiikkaa ajatusmalli suoraan koskee: Ransom, rakastatko sinä kaikkea mitä joku rakastamasi on, tekee yms?

Minusta rakastamisella ja virheellisyyden näkemisellä ei ole tekemistä toistensa kanssa. Ja juuri sitä tarkoitetaan kun puhutaan syntisten rakastamisesta.

Jouluna juhlitaan Jeesuksen syntymää, vaikka kulttuurillisista perinnesyistä päivämäärä olisikin laitettu samaksi kuin vanhan pakanajuhlan.

kesäpoika kirjoitti: "Jouluna juhlitaan Jeesuksen syntymää, vaikka kulttuurillisista perinnesyistä päivämäärä olisikin laitettu samaksi kuin vanhan pakanajuhlan."

Tuota... mitähän ne ovat ne kulttuuriset perinnesyyt? Olisiko osuvampaa käyttää sanaa "kulttuurillisista eksploitaatiosyistä". Tosin tuo eksploitaatio on onnistunut lievästi sanoen heikosti. Joulu muuttuu vuosi vuodelta hyvää vauhtia entistäkin pakanallisemmaksi. Vain pieni osa ihmisistä omistaa kaiken jouluhössötyksen ja tingeltangelin keskellä pienintäkään ajatusta legendoihin tapahtumista 2000 vuotta sitten juutalaisen paimentolaiskansan keskuudessa. Meillä on joulupukkimme ja -kuusemme, kynttilämme, kinkkumme ja laatikkomme, jotka auttavat pääsemään yli vuoden pimeimmästä ajasta.

Kesäpoika, tiedä sitten, ovatko kirjoituksesi tässä ketjussa tarkoitettu provokaatioiksi, mutta pari kommenttia kuitenkin. Miten näet seksuaalisuuden? Onko se mielestäsi ennen kaikkea teko? Mitä mieltä olet kirkon opetuksesta, jonka mukaan seksuaalisuus on jotakin olemuksellista, joka vaikuttaa meissä monella tapaa jo varhaislapsuudesta aina vanhuuteen asti?
Mielestäni Kristerin vertaus uskonnollisen vakaumuksen toteuttamiseen on melko hyvä. Ransomin kirjoitus retoriikasta on myös osuva.

Itse en usko, että varsinainen homoviha kristityissä piireissä olisi yleistä ja että se olisi homoseksuaalisuuteen torjuvasti suhtautuvien varsinainen motiivi. Sen sijaan uskon, että motiivi on oman maailmankuvan suojelemisessa. Kovin usein näyttää myös siltä, että "rakkaudellisuus" tässä yhteydessä on todellakin lähinnä retoriikkaa, joka saa hieman pintaa raaputtamalla kyseenalaisia muotoja.

Ransom kirjoitti;
"Vertaus Antiikin Kreikassa suositun retoriikan ja kristinuskon välillä ei ole ihan hatusta vedetty, sillä alimman sosiaaliluokan uskonto, kristinusko, lainasi sen minkä ehti silloiselta sivistyneistöltä: mm. Aristoteleeltä, jonka tuotantossa retoriikka oli merkittävässä osassa."

Aristoteles (384-322eaa) ei tainnut olla ihan silloista sivistyneistöä varhaisille kristityille. Filosofin kuolemasta oli jo sentään reilusti yli kolmesataa vuotta kristinuskon alkuaikoina. Arskalla toki on Retoriikka -niminen teos, mutta aihe ei ole tuotannossa niin keskeinen kuin logiikkaa, metafysiikkaa ja luonnonfilosofiaa koskevat työt. Lisäksi Aristoteleen käsitys sielusta, jumalasta ja maailmankaikkeuden olemassaolosta poikkeavat niin paljon kristinuskosta, että näitä on varsin hankala yhdistää ilman helvetinmoista vääntöä. Sen teki vasta Akvinolainen. (Uus)platonismi oli varhaisille kirkkoisille tärkeämpi kuin Arska.

Kesäpoika kirjoitti: "Minusta rakastamisella ja virheellisyyden näkemisellä ei ole tekemistä toistensa kanssa."

Tätä logiikkaahan monet kirkot (vaikka ei vasrmaan kesäp.) nimenomaan soveltavat. Rakastamme ihmisiä, jotka ovat homoja, mutta tuomitsemme heidän homoutensa ja homot tekonsa, ja koska rakastamme heitä, haluamme parantaa heidät homouden virheestä.

Retoriikan keinoin jatkaisin, että vastaavasti vääräuskoisia ja homoja vainotessaan kirkonmiehet polttivat heidät roviolla, jotta heidän sielunsa pelastuisi.

Jotta minä yhtään kunnioittaisin kristittyjen homoihin kohdistamaa 'rakkautta', heidän pitäisi rakastaa minua koska olen homo, rakastaa myös homoutta minussa.

Mun sanomani tässä keskustelussa on se, että vaikka ihminen tulkitsisi Raamatun kieltävän homoseksin, se ei tee ko. ihmisestä millään tavalla epäilyttävää. Jos tämä ajatus tuntuu provosoivalta, niin tahdon provosoida. Minusta sen tulisi olla itsestäänselvyys.

Mä oon kuullut monesti mielipiteitä siitä, miten kristilliset arvot ovat vääränlaisia. Koska kristityt arvot ovat musta niin viisaat, mua kiinnostaa aina kuulla, miksi ja mikä niissä on vikana muiden mielestä. Vastaukseksi muodostuu aina se sama. Ei niissä ole mitään oikeaa vikaa. Niiden viaksi vain tunnutaan lukevan myös se, kun ihmiset EIVÄT niiden mukaan elä, kuten myös tässä tapauksessa. Rakkauden viaksi luetaan se, kun ihmiset eivät käyttäydy rakastaen.

Tahdon vain huomauttaa, että harvempaa sääntöjärjestelmää kritisoidaan yhtä oudoin perusteluin.

Edit. Teemu T Kari kysyi miten ajattelen seksuaalisuuden. En vastaa siihen sen kummemmin jotten hämmennä asioita liikaa, sillä en puhunut omasta käsityksestäni homoudesta, eikä se siksi liity tähän. En puhunut omasta Raamatuntulkinnastanikaan. Vain siitä, että toisinkin voi tulkita, eikä ole reilua tehdä sen perusteella yleistyksiä ihmisistä ja liittää häneen esim. mielikuvia homorovioista.

kesäpoika kirjoitti: "Mun sanomani tässä keskustelussa on se, että vaikka ihminen tulkitsisi Raamatun kieltävän homoseksin, se ei tee ko. ihmisestä millään tavalla epäilyttävää."

Hämmentävä ajatusmalli, jota en parhaalla tahdollanikaan voi pitää itsestäänselvyytenä, kaukana siitä. Minusta tuollainen uskontonsa tulkinta nimenomaan tekee kyseisestä ihmisestä, siis hänen ajatusmalleistaan ja motiiveistaan, erittäin epäilyttävän.

Niinkö? Kun minä luen Raamatun homoseksiä käsittelevät kohdat, en pidä lainkaan omituisena sitä, että syntyy kuva kielteisestä suhtautumisesta. Musta on pikemminkin melko omituista, jos sellaista kuvaa ei lainkaan synny.

Ihminen voi tulkita Raamattua omista motiiveistaan käsin tai sitten voi tehdä sen yrittämällä ymmärtää lukemansa. Soveltaa elämäänsä Raamattuun tai soveltaa Raamattua elämässään. Luetun ymmärtäminen riippuu aika pitkälle siitä, mitä on kirjoitettu, ei vain halusta olla jotain mieltä.

Ilahduttavasti sain uuden modeemin tänään, joten nyt pääsen taas kirjoittamaan tänne...

Kun luomme merkityksiä, teemme sen jostakin viitekehyksestä. Tämä viitekehys on "maailmamme" kokonaisvaltaisesta käsittämisestä lähtöisin. Kysymyksessä ovat esim. arvot ja periaatteet, jotka m u o d o stavat maailmakatsomuksemme. Kokoamme siis tietoa (Geschwitz - "an sich" ei tosiaankaan) ja tällä on merkitys viitekehyksemme mukaan (voi olla esim. kokemuksemme). Merkitys on johdettua ja sitä ei johdeta tieteellisestä tiedosta, vaan paljon laajemmasta kontekstista. Tieteellinen maailmankatsomus on pelkkä pekoraali!
-----------------
JuhaniV

Sikäli kuin voin kertomasi perusteella käsittää ongelman ytimen, niin se on vanhempien suhtautuminen. Miten olisit voinut tehdä rakkaudellisen teon heille? Paras seuraus olisi ollut välillenne kehittynyt syvä ystävyys. Sen aikaansaamiseksi olisi pariskunnan osalta ollut hälvennettävä ennakkoluuloja. Olisit voinut ottaa puheeksi minigolfradalla viettelyn ongelmat. En sano tietäväni rakkaudesta, mutta rakkauskäsityksessäni minä olisin itse toiminut näin heidän suhteensa.

Martin, nyt kun modeemisi toimii, niin vastaisitko myös kysymykseeni sanomassa 37 omaisuuden lahjoittamisesta vihamiehille.

Rakastava teko voi saada aikaan mielenmuutoksen. Ainakin lahja "polttaisi" sormissa.

Olen päättänyt olla osallistumatta näihin uskontoaiheisiin keskusteluihin, kun kääntyvät niin helposti eipäs-juupas-linjalle. Mutta nyt täytyy kyllä hyvin uteliaana kysyä Martinilta, että ihanko tosissasi ja rehellisesti väität myös itse eläväsi tuon alleviivaamasi rakkaudellisen asenteen mukaan?

Siis että todellakin et tunne koskaan vihan tai turhautumisen tunnetta ketään kohtaan vaan kysyt itseltäsikin että miten voin rakastaa tätä ihmistä, kun sinua loukataan, halveksitaan, fillarisi varastetaan tai ystäväsi kolkataan ja ryöstetään? Sinä vain rakastat? Älä nyt viitsi! On niin helppoa sanoa toiselle, että näin pitää elää.

Miksi kaikkia sitä paitsi pitäisi rakastaa? Kohtuuton vaatimus minusta. Ymmärrän kyllä ajatuksen teoriassa, ja osaan tarvittaessa pakottaa itseni sellaiseen maireasti hymyilevään "armeliaaseen" mielentilaan, mutta en pitkäksi aikaa kerrallaan. Minusta tuollainen jeesustelu on yhtä epärehellistä kuin mikä tahansa muukin yksinkertaistava, epärealistinen ääri-ideologia. Pitäisi riittää jos vähän edes yrittää ymmärtää muita, tunnustaa joskus omatkin huonot puolensa ja on parhaansa mukaan tekemättä väkivaltaa toisille.

Zukov ja Hapatus!

Rakkauden teot ovat vastaus kaikkeen. Älkää olko laimeita!
Olen varmasti epätäydellinen rakkauden tiellä. Pyrin ajattelemaan asioita lähimmäisen kannalta. Toivon myös muiden tekevän niin. Tiedän (kuitenkin) meidän kaikkien olevan epätäydellisiä tässä suhteessa ja näen armon osana rakastavaa suhtautumista virheisiimme, erehdyksiimme ja puutteisiimme. Juuri epätäydellisyyden ymmärtäminen ja armo vapauttavat vihasta ja turhautumisesta - tosin ei aina. Epäoikeudenmukainen kohtaaminen ja huomioimatta jättäminen suututtavat (rakkaus ei suinkaan tarkoita kaiken hyväksymistä.) Ei ole (kuitenkaan) tekosyytä olla pyrkimättä rakkaudessa täydellisyyteen.
Missä määrin itse onnistun, jääköön lähimmäisten arvioitavaksi.
Koko elämämme on armon varassa. Kiitos siitä rakkaudesta! Amen.