Jumala ja homous
Oikeasti piti nimetä tämä otsikolla:
"Jumala ja homous - eli kuinka mä tiedän, miten tää asia oikeasti on"
mutta se ei mahdu otsikkokenttään.
Meillä ranneliikkeessä on n+1 eri keskusteluthreadia, jotka käsittelevät luterilaisuutta ja homoutta, ortodoksisuutta ja homoutta, katolisuutta ja homoutta - ja sitä, kuinka joka toinen keskustelija sanoo, olevansa ateisti, joka toinen sanoo olevansa uskovainen ja ei koe asiassa mitään väärää ja silloin tällöin allekirjoittanut osallistuu keskusteluun ilmoittamalla olevansa paatunut pakana, joka ei edes ymmärrä keskustelun tarkoitusta.
Tämä thread on erilainen (ainakin toivottavasti).
Harras toiveeni olisi, että voisimme yhden keskustelun ajaksi unohtaa viestit, joiden perussisältö on "vittu ootte tyhmii, ku uskotte johonki jumalaa jota ei ees oo" ja toisaalta "tiede on tosi tyhmää, ku totta on et jumala loimaan ja ateistit on vielä tyhmempii". Sen sijaan haluaisin ennemmin keskittyä jossitteluun, vaikka kaikkihan me tiedämme, kuinka ei-rakentavaa sellainen on.
Aloitan tämän jossittelemalla seuraavaa:
Jumala ja homous eli kuinka mä tiedän, miten tää asia oikeesti on
Jumala luo maan. Jumala luo sinne eläimet ja ihmiset. Sitten tulee homo.
Hetero sanoo: "homo on paha ja homous on syntiä." Sama hetero sanoo: "Jumala on kaikkivoipa, eikä tee virheitä. Kaikella on tarkoitus."
Eikö tässä ole paradoksi?
Jos Jumala on kaikkivoipa, eikö homous myös ole Hänen luomaansa ja osa Hänen suunnitelmaansa?
Jos kuitenkin homous on syntiä ja saastaista ja kamalaa, eikö se osoita Hänen tehneen virheen jossain kohtaa luomistyötään, joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu aina siihen saakka, kunnes maailma loppuu?
Jos Hän ei kuitenkaan ole tehnyt virhettä, vaan likaiset sormensa on pistänyt peliin saatana, aiheuttaen homouden synnin, eikö kaikkivoipa Jumala voisi korjata tämän asian ja palauttaa täydellisen luonnonmukaisen järjestyksen luomakuntaansa ja lähettää saatanan vaikka (kuvainnolliseen) Siperiaan.
Jos homous on tulosta vapaan tahdon lahjasta, miksen tunne mitään tarvetta kosketella naista seksuaalisessa merkityksessä, vaikka haluaisinkin jatkaa sukua saamalla lapsen?
Ovatko nämä kysymyksiä, joihin ei tulla koskaan saamaan vastausta? Pitääkö meidän tyytyä vastaukseen, jonka (jonkin aikaisemman) Kirkolliskokouksen edustaja totesi homouskeskusteluun: "Emme voi asiasta päättää mitään, koska emme voi tietää, mitä mieltä Jumala tästä asiasta (homoudesta) on."
JIPII! (ylläpito voisi osallistua keskustelun pohtivuuden säilyttämiseen sensuroimalla viestit, joissa aletaan kertoa kirkkohistoriaa tai kuinka sekin ja sekin tuntemani uskova kerran teki tai sanoi näin..)
"Jos Jumala on kaikkivoipa, eikö homous myös ole Hänen luomaansa ja osa Hänen suunnitelmaansa?"
Omasta mielestäni tuo on liian simppeli ajatus, sillä silloinhan kaikki mitä ihminen tekee, olisi hyvää. Osa suurempaa suunnitelmaa se voi olla. (Ja jos ihmetyttää, miksi sitten pahat asiat voivat olla osa suunnitelmaa ja niiden tekijä niistä samalla silti vastuussa, niin siitä joskus myöhemmin.) Kyllähän esimerkiksi väkivaltaisuus on aivan luonnollinen asia ja jotkut ihmiset luonnostaan väkivaltaisempia kuin toiset. Kristillisessä maailmankuvassa se ei silti ole merkki Jumalan luomisesta, vaan syntisyydestä. Jako on helppo, hyvät jutut on Jumalalta, pahat syntiä. Se kertoo siitä, että ikäänkuin oikeasti, pinnan alla, jokainen on hyvä ja täydellinen, Jumalan kaltaisekseen luoma. Mutta sitten pitää osata päättää, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Ja siitähän tässä homoudessa on kyse.
Nopean logiikan tuloksena musta on selvää, että mitään tekoa ei voida leimata aina hyväksi tai aina pahaksi. Huomioon pitää ottaa kokonaistilanne, tekemisen taustat ja motiivit ja tekijän vastuullisuus. Yleisesti ottaen voi sanoa, että on väärin lyödä. Toisaalta lyöminen ei ole varmasti ole väärin, kun ollaan pelastamassa hysteeristä hukkuvaa, jonka läimäys saa taas tolkkuihinsa.
Raamatun tekoja koskevat ohjeet on annettu niihin kulttuureihin joissa ne on profetoitu. Jokaisessa kulttuurissa on ollut omat ongelmakohtansa ja vaaransa, ja säännöt ovat suojaamassa ihmisiä. Esimerkiksi tämä paljon puhuttu seksuaalimoraali yksiavioisuuksineen on ollut erittäin tarpeellinen sännöstö aikana, jolloin ehkäisyä ja suojausta ei ole ollut, eikä hoitoja tauteihin. Nykyaikana sama ratkeaisi käskemällä "Älkää ryhtykö toisianne laittaman ilman kondomia, tai jokaista laitettua ja laittanutta kohdeltakoot saastaisena kolmen kuukauden ajan testitulokseen saakka ja jotkut olkoon saastaisia lopun ikäänsä. Heidän verensä ja siemenensä älköön koskaan koskeko saastumatonta verta tai..." Noh, ymmärtänette tuosta tarkoitukseni. :D
Tilanteet muuttuvat. Tekoja ei voi täysin määritellä mihinkään hyvyysluokkiin. Motivaatiot voi. On itsekkäitä motiiveja, kuten himo, ja rakentavia motiiveja, kuten rakkaus. Ei ole looginen jako väittää, että homot teot tehdään himosta ja heterot rakkaudesta. Musta homon miehen on synti mennä naimisiin naisen kanssa, sillä hän pilaa siinä paitsi omansa, myös sen naisen elämän, joka ei saa kokea aitoa rakkautta. Jeesus opettaa paljon oikeista motiiveista, Vanha Testamentti opettaa lähinnä sääntöjä ja säädöksiä.
Minusta kaikki säännökset ja motiivien oikeellisuus on tarkoitettu suoraan lukijalleen. Koska jokainen on itse vastuullinen tekosistaan ja niiden seurauksista, pitää päätöksetkin saada tehdä itse. Tietysti ne pitäisi tehdä vastuullisuus muistaen. Sääntöjen lukeminen ei anna kykyä tulkita, miten muiden ihmisten tulisi niitä elämässään soveltaa, se sanotaan musta Raamatussa hyvin selvästi. Jumala on sitten se taho, joka saa arvostella kuinka rehellisesti on tulkittu.
Jokainen päättäköön omasta puolestaan. Ja jälleen kerran lempikohtiani Raamatusta: Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään. Älkäämme siis enää tuomitko toisiamme. Katsokaa sen sijaan, ettette saata veljeänne kompastumaan ja kaatumaan. Herraan Jeesukseen luottaen tiedän varmasti, ettei mikään ole sinänsä epäpuhdasta. Mutta jos joku pitää jotain epäpuhtaana, hänelle se on epäpuhdasta. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi. (Tekstiä on lyhennelty radikaalisti, koska koko juttua ette kuitenkaan olisi lukeneet..)
Luterilaisen opin mukaan ihminen ei tule autuaaksi omien tekojensa vaan Jeesuksen tekojen takia. Siksi sillä ei loppupeleissä ole paljoakaan merkitystä onko joku ihmisen teko, esimerkiksi homostelu, syntiä vai ei. Syntisyyden arvioinnin asemesta omat teot kannattaa siksi mielestäni arvioida omien moraalikäsitysten nojalla. Jos ihminen alkaa arvostella ovatko toisen ihmisen teot syntiä, hänen voidaan katsoa itse syyllistyvän syntiin arvostelemisen ja itsensä nostamisen muodossa. Jonkun teon syntisyyden arviointi ei mielestäni kerta kaikkiaan kuulu ihmisen pohdittavaksi (vaikka siihen itse edellisessä lauseessa haksahdinkin).
Ei me ihmiset olla niin tärkeitä kuin me itse kuvitellaan. Ei meidän tarvitse tuomaroida sitä, ovatko ihmisen - saati Jumalan - teot syntejä tai virheitä vai eivät. Riittää kun jokainen huolehtii että omat teot ovat linjassa oman moraalin kanssa.
Kaiken kaikkiaan maailmassa on mielestäni oltava hyvää ja pahaa tasapainon ja suhteellisuuden vuoksi. Kuvitellaanpa maailma, jossa pahan käsitettä ei olisi olemassa. Miten silloin minkään asian voisi sanoa olevan hyvääkään, kun tekoja ei voisi suhteuttaa mihinkään?
Homoutta en toki moraalikäsitykselläni voi mitenkään kategorioida pahaksi asiaksi.
Homostelun tuomitseminen raamatunkohdilla on "vastuun" ja "ajattelun" siirtämistä jumalalle -"..perusteltua kuvotusta?".
Noin viimeaikojen keskusteluista saamillani mielikuvilla...monet ihmiset ajattelevat asioita jotka eivät mitä todennäköisemmin kosketa heitä itseään...? -tai ainakin väittävät niin.
Hassua että "tiedemiehet" ovat oppineet tekemään atomista pommin mutta homoseksuaalisuutta vielä halkaisseet. -"Life is a mys-te-ry.."
...but no-one must stand alone.
Yksillä on Jumala, toisilla tieteitä aivosähköstä sosiaalispykologian kautta genderkritiikkiin...
...ja joillain vaikka genderfuck.
Jossittelu on rakentavaa. Miksei olisi?
Eli: Entä jos Jumala loi homot omaksi kuvakseen-? Heh...
"Hassua että "tiedemiehet" ovat oppineet tekemään atomista pommin mutta homoseksuaalisuutta vielä halkaisseet."
Ehkä atomipommia pidettiin vähän akuutimmin hyödyllisenä tutkimuskohteena? Aika lähellä ilmeisesti kuitenkin aletaan jo olla homoseksuaalisuuden syiden kanssakin, ainakin miesten osalta. Olen viimeisen parin vuoden aikana lukenut useammastakin tutkimuksesta, jossa on kartoitettu tilastollisesti homouden syitä, ja niitä vaikuttavia tekijöitä näyttää olevan varsin monta erilaista. Joukossa on sekä geneettisiä (jonkinlainen äidin puolella kulkeva "kiinnostus miehiin"-geeni, joka tekee naisista parempia lisääntyjiä ja samalla osasta miehiä homoja) että ympäristötekijöitä (mm. äidin aiempien synnytysten määrä ja ehkä joku hormonitaso raskauden aikana).
No, enpä tiedä miten tämä keskustelun otsiikkoon liittyy, mutta ei homoseksuaalisuus nyt enää mikään täysin selvittämätön mysteeri ole.
Jumala ja homous. Hmmm.
Jokainenhan voi yksilötasolla uskoa mihin haluaa. Nämä uskomiset alkavat vasta siinä vaiheessa olla ongelmallisia niille jotka eivät usko, tai uskovat johonkin muuhun, tai uskovat samaan mutta vähän eri tavalla kun uskonto saavuttaa seuraajien lukumäärässä tietyn volyymin. Sen jälkeen mennään yleensä pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan, mikä nyt ei ainakaan kovin paljoa avita jos uskonto haluaa markkinoida itseään suunnannäyttäjänä. Esimerkki tästä: Katolinen kirkko päätti joskus 1800-luvulla että maa kiertää aurinkoa ihan niinkuin kaikki muutkin taivaankappaleet, eikä toisin päin. Samalla poistettiin Kopernikuksen kirkonkirous.
Siis: en pidä uskomista ja homoutta mitenkään poissulkevina, mutta uskontokunnista ja valtauskonnoista on harvoin ollut apua meikäläisille, vaikka kuinka laupeutta julistaisivat. Me ollaan näes suht hyvä maalitaulu kaikenlaiselle loan heitolle.
Ei olisi varmaan pitänyt vastata tähän ketjuun, koska minulla ei oikeastaan ole mielipidettä siihen mitä jumala, jumalat tai mitkään muutkaan meistä ajattelisivat. Olen yksinkertaisesti liian kyyninen uskomaan.
Taidettiin päästä vanhaan kunnon teodikea-ongelman muunnelmaan. Mutta jatketaan jossittelua: jospa jumala loi lesbon omaksi kuvakseen? Ja saattaisihan se olla jopa värillinen, siis sekä jla että kuva.
Minusta koko kysymys on väärin: alkukielessä Jumala loi ihmisen oman kuvansa ( Jeesus ) kautta. Jeesuksen merkitys korostuu koko ajan Raamatun ilmoituksen mukaisesti luojana ja lunastajana, alusta loppuun asti, kuten Jeesus itse todistaa: minä olen alku ja loppu, alfa ja omega. Se mitä siteerataan, että Jumala olisi luonut ihmisen " omaksi kuvakseen" ei ehkä pidäkään paikkansa.
Mielestäni Jumala loi ihmisen, joka loi Jumalan omaksi kuvakseen.
Ihminen nimittäin jatkuvasti yrittää luoda Jumalaa omaksi kuvakseen kuvittelemalla Jumallale luonteenpiirteitä tai vaikkapa tahtotiloja, jotka kuitenkin ovat ihmisen piirteitä. Eräs tällainen ihmisen piirre on myös mielipiteiden omaaminen. Mielestäni ei ole lainkaan selvää, että Jumalalla on mielipidettä homoudesta tai mistään muustakaan.
Joku viisas on sanonut, että tiedät Jumalasi olevan ihmisen luoma, kun hän inhoaa kaikkia samoja ihmisiä kuin sinä.
Me ihmiset pidämme itseämme usein vähän liian tärkeinä tässä maailmassa.
Jos ihminen on Jumalan kuva, syyllistymme kovin usein Jumalan kuvien palvontaan.
Äsh. Tämä raamatun kaivelu on loputon suo. Minusta olennaista on ymmärtää, että niin kristinuskolla kuin muillakin uskonnoilla on opillinen ytimensä. Kristinuskon ydin ei ole raamattu, mutta se löytyy raamatusta. Minulle kristinuskon ydin on syntien anteeksi antamisessa, lähimmäisenrakkaudessa ja armossa. Se, haluaako ihminen elää elämäänsä (toisen) naisen tai (toisen) miehen kanssa, pitäisi olla ytimen kannalta täyssin irrelevanttia.
Simsalabim Jim, sanomastasi löysin jotakin tuttua. Olisiko mahdollista, että olisit sattunut näkemään tanskalaisen tiedeohjelman ensimmäisen osan, jossa todetaan ihmisen rakentelevan kaikissa uskonnoissa jumalastaan/jumalistaan jollakin tavoin itsensä kaltaisia?
Ohjelmassa väitetään tutkijan suulla, että todellisuudessa uskonto on kognitiivinen loinen, joka aivorakenteistamme johtuen helposti istuu sinne ja pesii siellä.
Ohjelma on kolmiosainen. Ensimmäinen osa tulee uusintana Ylen Teema-kanavalla sunnuntaina 24.8.2008 klo 15:05-15:35. Siinä on mielenkiintoisia näkökulmia kahdelta vastakkaisesti ajattelevalta tutkijalta.
Juhani, en ole nähnyt kyseistä tiedeohjelmaa. Ajatukseni ydin on itse asiassa peräisin Juice Leskisen runokokoelmasta nimeltä "Jumala on".
Ohjelma olisi kyllä mielenkiintoista nähdä. Täytyypä yrittää sunnuntaina päästä telkkarin ääreen.
Minusta on aika mielenkiintoinen kysymys, kuinka paljon mistäkin uskonnosta voi hylätä opinkappaleita että voi vielä sanoa olevansa sen edustaja.
Voi varmaan olla muslimi vaikka joisi alkoholia eikä rukoilisi joka päivä mekkaan päin, mutta entä jos uskoo Allahiin, mutta ei olekaan ihan varma Muhammedin pyhyydestä? Vastaavasti, voiko luterilainen pitää puhtaasti kuvainnollisina esim. käärmettä, omenapuuta ja viikunanlehtiä paratiisissa? Nooan arkkia, juttua Daavidista ja Goljatista? Kivityskäskyjä ja muita varmasti. Entä Jeesuksen ihmetekoja? Veden päällä kävelyä, kalan ja leivän jakamista loputtomasti, veden muuttamista viiniksi? Ei kai ainakaan ylösnousemusta. Mutta entä sitten seurakunnan kielillä puhumista ja ilmestyskirjan tulisia vankkureita ja taivaasta laskeutuvia hevosia? Sitä, että Jeesus fyysisesti istuu isänsä (ilmeisesit edestä päin katsottuna) oikealla puolella? Voiko olla katolilainen jos ei usko Marian neitsyyteen?
Minusta näyttää vahvasti siltä, että suurin osa yksijumalisiin uskontoihin uskovista ihmisistä uskoo itse asiassa niin suppeaan osaan tunnustamistaan pyhistä kirjoituksista, että niiden jokaisen edes 90-prosenttisesti hyväksytty "ydin" olisi tiivistettävissä puoleen A4-sivuun ja vieläpä enimmäkseen keskenään identtisesti. Ja silti melkein kaikki julistavat ylpeästi kuuluvansa nimenomaan johonkin uskontokuntaan X. Ymmärrettävää se kyllä on, mutta ikävää, koska vaikka nämä liittoumat ovat uskomuksiltaan sisäisesti melkein yhtä epäyhtenäisiä kuin keskenään, joku "yhteinen vihollinen" löydetään vainottavaksi, että oma porukka pysyisi koossa.
Hapatus, tuo ruumiin ylösnouseminen ja isän oikealla puolella istuminen (siis hänen oikean olkapäänsä vieressä, siinä on arvokkaampi paikka kuin vasemman olkapään vieressä) ovat muistaakseni jopa uskontunnustuksessa, joten niihin nyt kristityn ainakin on uskottava. Ja Jeesuksen neitsyt Mariasta syntymisen kanssa taitaa olla ihan sama juttu, Näihin uskominen vakuutetaan vielä erikseen konfirmaatiossa, jonka jokainen seurakuntaan kuuluva käy tietyssä vaiheessa läpi.
Että sellaista kristillisyyttä.
Ihmisten lokerointi eri uskontoihin on hankalaa, koska uskonto on niin tulkinnanvaraista. Ei varmaan ole kahta ihmistä, joilla olisi täysin sama uskonto. Se on vähän vastaava asia kuin että yrittäisi lokeroida kaikki ihmiset joko hetero- tai homoseksuaalisiksi.
Joka tapauksessa ihmiset kuitenkin on lokeroitu eri uskontoihin, koska eri uskonnot ovat muodostaneet organisaatioita valtahierarkioineen. On aika paradoksaalista, että vaikka nämä organisaatiot hoitavat uskonnon sanoman levittämisen, viime kädessä uskovia ei kuitenkaan voi saumattomasti lokeroida kyseisiin organisaatioihin. Mitäpä jos joku kehittäisi sellaisen uskonnon, johon ei liity järjestäytymistä, vallankäyttöä ja hierarkioita, sanalla sanoen kirkkoa? Olisiko sellainen ylipäätään mahdollista?
"Ohjelmassa väitetään tutkijan suulla, että todellisuudessa uskonto on kognitiivinen loinen, joka aivorakenteistamme johtuen helposti istuu sinne ja pesii siellä."
Kuka on luonut ja luo sekä mitä?
Ihminenkin rakentaa, mutta kaikki se on epätäydellistä. Niin uskonnotkin.
Niin, uskonnotkin on ihmisten rakentamia...
