Anglikaanien käsittämätön riitely

Anglikaanit ja episkopaalit (amerikkalainen haara) ovat käyneet muutaman vuoden aikana käsittämättömän raakaa keskinäistä taistelua. Homokysymyksellä lyödään toinen toistaan ja lujaa. Riidan huipentuma alkoi Amerikan episkopaalien vihittyä piispaksi avoimesti homoliitossa ilman selibaattia elävän miehen.

Nigerian arkkipiispa Akinola on riidan äänekkäin kärkihahmo. Hän suunnittelee tai on jo toteuttanut ajatuksensa "lentävästä piispasta", joka kävisi vihkaisemassa eri puolilla maailmaa liberaaleja vastustavia pappeja ja piispoja. Akinola on myös torpedoimassa ensi vuodeksi aiotun anglikaanien korkeimman kirkolliskokouksen, joka kokoontuu vain kerran kymmenessä vuodessa.

En ole pitkään aikaan enää ymmärtänyt heidän tilannettaan ja tapahtumiaan. Se on saanut käsittämättömät mittasuhteet. Kuten arvasin lehdistön antama kuva on hyvin kapea ja suhteeton. Äänekkäät saavat mediassa tilaa. Mitä rajumpia temppuja keksii, sitä enemmän tulee palstatilaa.

Pyysin Suomen anglikaanikirkon edustajilta audienssin. Se järjestyi. Osallistuin myös heidän aamumessuunsa Suurkirkon kappelissa, siinä samassa, jossa Sateenkaarimessut Helsingissä tavallisesti pidetään. Keskustelu oli todella mielenkiintoinen ja toi aivan toisenlaista näkemystä lehtijuttujen rinnalle. Kuten arvasin, he ovat varsin tuskastuneita vuosia jatkuneeseen riitaan.

Koetan kiteyttää. Suomen anglikaanien edustajat ovat sitä mieltä, että vastustajat ovat suhteellisen pieni, mutta sitäkin äänekkäämpi joukko. He saavat paljon tilaa julkisuudessa. Loppujen lopuksi ei ole lainkaan kysymys homoista, vaan vallasta ja omaisuudesta anglikaanikirkossa. Homot ovat pelkästään lyöntiväline. Minua kehotettiin tutustumaan anglikaanikirkon historiaan. Sieltä tulee suoria heijastuksia myös tähän päivään. Mielestäni sitä lehdistö ei osaa taikka jaksa tarkastella.

Anglikaanikirkkohan syntyi poliittisella päätöksellä vuonna 1534. Englannin kuningas Henrik VIII halusi avioeron. Katolisen kirkon paavi kielsi. Henrik perusti Englannin kirkon. Hän halusi myös haltuunsa katolisen kirkon suuret maaomaisuudet Englannissa. Anglikaaneilla on nykyisin paljon omaisuutta. Ehkäpä Akinola koettaa persaukisen Nigerian ja afrikkalaisten kirkkojen halutuun lisää omaisuutta.

Siis jälleen kerran varsin raadolliset syyt, joiden ajamiseen homot ovat oiva väline.

Alussa kerroin Suomen anglikaanikirkon edustajille kommentoivani keskustelujamme julkisesti. He toivoivat minun välittävän erityisesti tiedon, että sateenkaari-ihmiset ovat tervetulleita anglikaanikirkkoon Suomessa. Realisteina he kuitenkin totesivat, että yleisestä linjasta poikkeavia asenteita saattaa heidänkin seurakunnastaan kuitenkin löytyä.

Jatkan heidän kanssaan keskustelua mm. parisuhteiden siunaamisesta ja suhtautumisesta parisuhteen rekisteröintiin. Arveluni on, ettei sateenkaari-ihminen kirkon työntekijänä olisi mikään ongelma.

Latvian kiihko-homovihamielisessä ympäristössä anglikaaninen kirkko oli ainoa, joka tarjosi viime vuoden Latvian priden aikaan paikan hartauden harjoittamiselle. New Generation -lahkoon kuuluvat mielenosoittajat ympäröivät anglikaanikirkon ja heittelivät kirkosta ulostulevien päälle ulosteliemellä täytettyjä pussukoita.
http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=20&thrdid=3087
Viesti no 48 ja siitä eteenpäin.

Nyt alkavalla viikolla todennäköisesti syntyy ratkaiseva päätös Anglikaanikirkon tilanteesta. Anglikaanien ylin johtaja, Canterburyn arkkipiispa Rowan Williams on tehnyt viime hetken yrityksen tilanteen selvittämiseksi. Hän tapasi 159 amerikkalaista piispaa New Orleansissa, USA:ssa.

Vaikuttaa siltä, että kirkon ylin johtaja on valinnut puolensa. Hän totesi piispainkokoukselle tiukkasävyisesti: "En otaksu, että homoseksuaalinen taipumus olisi sairaus". Hän varoitti: "Väkivalta homoja ja lesboja kohtaan on anteeksiantamatonta. Homoilla ja lesboilla on paikka [anglikaanisessa] kirkossa, kuten kaikilla kastetuilla."

Afrikan ja Aasian konservatiivipiispoille tuo on merkki siitä, ettei heidän ajatuksiaan tulla enää sietämään ja heidät katsotaan kirkon kapinoitsijoiksi. Afrikan kirkon johtajille jää vaihtoehdoksi erota maailmanlaajuisesta anglikaanien yhteistöstä taikka hyväksyä jatkossa amerikkalaisessa kirkossa homojen ja lesbojen nimittäminen piispan ja papin tehtäviin.

Rowan Williams rukoilee ihmettä homoja koskevassa jättimäisessä riidassa.

On lähes varmaa nyt että kirkko hajoaa. Minä itse sitä vielä epäilen. Afrikan ja Aasian anglikaanit jäävät paitsi äveriäiden Euroopan ja Amerikan anglikaanien taloudellista tukea.

Näyttää nyt siltä, että amerikkalaiset piispat ilmaisevat julkisen tukensa homojen aikaisempaa suuremmalle roolille kirkon piirissä. Se olisi mielestäni melkoinen voitto myös sateenkaariyhteisölle USA:ssa.