Voiko kristitty olla muslimi?

Amerikan anglikaanista kirkkoa vaivaa uudenlainen ongelma. Yksi pappi Seattlesta haluaa olla yhtaikaa kristitty ja muslimi. Washingtonin osavaltion piispa on määrännyt Ann Holmes Reddingin (55) vuodeksi pakkolomalle. Ann on afro-amerikkalainen. Christian Post –tietopalvelun mukaan hän menee nyt Seattlen yliopistoon teologian professoriksi. Hänet on vihitty papiksi yli 20 vuotta sitten.

Asia tuli julki kesäkuussa, kun Ann kertoi Seattle Timesille, että hän on ollut jo 15 kuukautta msulimina. Hänen mukaansa siinä ei ole mitään ristiriitaa: yksi jumala molemmilla.

(N-24 –tv-asema)

Mielenkiintoisia asetelmia: kristitty, mutta homo / kristitty, mutta muslimi. Kuka keksii lisää erikoisuuksia?

Ei kai tuossa sen kummempaa ristiriitaa ole kuin että joku päättäisi olla yhtä aikaa sekä rabbi että katolilainen.

Sama jumala heilläkin, mutta jossain vaiheessa tulisivat vastaan opilliset ristiriidat. Miten hoitaa virkaansa ja seremonioita juutalaisessa seurakunnassa, jos katolisen kirkon opit määräävät toisin? Moraalia koskevat perussäännöt lienevät kaikissa uskonnoissa suurin piirtein linjassa, niiden oheen on vain tarttunut vuosituhanten mittaan tuhat ja yksi turhaa dogmia, joilla kaiken maailman profeetat, apostolit ja kirkkoisät ovat pyrkineet pätemään ja saamaan nimensä kirkkohistoriaan.

Tai jos joku olisi vakaumuksellinen stalinisti mutta äänestäisi vaaleissa johdonmukaisesti kokoomusta? No, tuo aiheuttaisi ehkä vain sisäistä skitsofreniaa, kun vaalisalaisuus on voimassa jos vain malttaa itse pitää suunsa kiinni ;)

Eihän noissa asioina mitään ristiriitoja ole, ongelma on sopivien määritelmien puutteesta. Samaan tapaan kuin biseksuaalisuustermin puuttuessa jouduttaisiin käymään keskustelua siitä, voiko ihminen olla sekä hetero, että homo yhtä aikaa. Määritelmällisesti ei voi, koska eri nimikkeet sulkevat pois toisensa, mutta kyllä hän voi silti rakastua kumpaankin sukupuoleen ilman ristiriitaa. Täsmällisesti ilmaistuna ei kai voi olla sekä kristitty, että muslimi, mutta voi kyllä olla uskova, joka kuuluu kahteen eri instituutioon, joilla on eri tavoin rajoittunut käsitys siitä, miten Jumala pitäisi tulkita.

Kristitty ja homo -esimerkin mukaisia ristiriitoja on helppo keksiä lisää. Kristity, jolla on tatuointi, kristitty, jolla on lävistys. Kristitty mies, joka leikkaa hiuksensa ohimoilta lyhyeksi. Se on näkemyskysymys, mitkä opinkappaleet tulkitaan tiukasti ja mitkä ei.

Jos joku henkilö ei sovi yleiseen tapaan määritellä jokin asia, ei pidä olettaa, että hän on jollain tavalla ristiriidassa, vaan että määritelmät ovat liian kapeita.

Jos noudatetaan perinteisiä määritelmiä kristinuskosta ja islamista, niin ei voi olla yhtäaikaa kristitty ja muslimi...koska kristinuskoon kuuluu usko Jeesuksen asemasta Jumalan poikana ja osana pyhää kolminaisuutta, mikä on islamin kannalta monijumalisuutta (islamissa Jeesus on Jumalan profeetta muttei muuta).
Sitä en tiedä kuinka hyvin juutalaisuuden ja islamin saisi sovitettua yhteen, molemmat ovat selvemmin monoteistisia kuin kristinusko.

millikan, muslimilta vaaditaan Mohammedin tunnustamista korkeimmaksi profeetaksi, mikä ei varmaankaan juutalaiselle luonnistu. Eikä asiaa varmaankaan auta se, että Koraanin mukaan juutalaiset (ja kristityt) ovat muslimiin nähden toisen luokan uskovia.

Eiköhän islaminkin piiristä löydy viljalti suuntauksia, jotka tulkitsevat pyhää kirjaa luovasti ja poimivat sieltä omaan pirtaan sopivia lauseita ja sulkevat sopivasti silmänsä muissa kohdissa. Tämähän on ainakin kristillisiksi itseään kutsuvien kuppikuntien piirissä kehitetty varsinaiseksi taiteenlajiksi.

Public eye kirjoitti: "Eiköhän islaminkin piiristä löydy viljalti suuntauksia, jotka tulkitsevat pyhää kirjaa luovasti ja poimivat sieltä omaan pirtaan sopivia lauseita ja sulkevat sopivasti silmänsä muissa kohdissa. Tämähän on ainakin kristillisiksi itseään kutsuvien kuppikuntien piirissä kehitetty varsinaiseksi taiteenlajiksi."

Olen tähän törmännyt täällä aiemminkin. Siis ihanko totta olette sitä mieltä, että Raamattua ei saa lukea muuta kuin sanatarkasti? Siis, että jos ei ole kreationisti, ei voi olla kristitty? Tai että ei voi olla homo ja kristitty? Ihan omituista.

sleepygay kirjoitti: "Siis ihanko totta olette sitä mieltä, että Raamattua ei saa lukea muuta kuin sanatarkasti?"

Ei kai kukaan ole kieltänyt lukemasta Raamattua/Koraania/Kalevalaa poimimalla pullasta vain itseä miellyttävät rusinat. Silti mielestäni syntyy jonkinlainen ristiriita, jos ihminen toisaalta hyväksyy jonkin kirjan pyhäksi ilmoitukseksi ja elämänohjeeksi, mutta selittelee kuitenkin joitakin sen kohtia aivan omista lähtökohdistaan.

Kertokaa minulle, kuka lukee ja (edes yrittää) noudattaa Raamatun _kaikkia_ opetuksia sanatarkasti?

Public eye kirjoitti: "sleepygay kirjoitti: "Siis ihanko totta olette sitä mieltä, että Raamattua ei saa lukea muuta kuin sanatarkasti?"

Ei kai kukaan ole kieltänyt lukemasta Raamattua/Koraania/Kalevalaa poimimalla pullasta vain itseä miellyttävät rusinat. Silti mielestäni syntyy jonkinlainen ristiriita, jos ihminen toisaalta hyväksyy jonkin kirjan pyhäksi ilmoitukseksi ja elämänohjeeksi, mutta selittelee kuitenkin joitakin sen kohtia aivan omista lähtökohdistaan.

Kertokaa minulle, kuka lukee ja (edes yrittää) noudattaa Raamatun _kaikkia_ opetuksia sanatarkasti?"

No nyt kyllä käy tosi vähiin. Loppujen lopuksi aika harva karttaa esim. sian lihaa. Mutta eiköhän kuintenkin aikas moni _yritä_ muuten elää Raamatun mukaan.

sleepygay kirjoitti: "Loppujen lopuksi aika harva karttaa esim. sian lihaa. Mutta eiköhän kuintenkin aikas moni _yritä_ muuten elää Raamatun mukaan."

Ai että "muuten" Raamatun mukaan? Eiköhän kirjasta löydy satoja sellaisia säännöksiä ja määräyksiä, joita noudattavat enää lähinnä ortodoksijuutalaiset. Ja jos joku sanoo, että kristityt noudattavatkin uutta testamenttia, miksi sitä vanhaa sitten enää roikotetaan mukana? Siksikö, että sieltä löytyy käteviä lyömäaseita aina kun tulee tarve hakata jotakuta Raamatulla päähän?

Public eye kirjoitti: "Ja jos joku sanoo, että kristityt noudattavatkin uutta testamenttia, miksi sitä vanhaa sitten enää roikotetaan mukana? Siksikö, että sieltä löytyy käteviä lyömäaseita aina kun tulee tarve hakata jotakuta Raamatulla päähän?"

No millä sitten muuten selitettäisiin se, että Jeesus on Jumalan poika?

Ehkä Raamattu on kirjoitettu siksi niin tulkinnanvaraisesti, että pohtisimme, mitä Jumala milloinkin meille haluaa sanoa. Ei pidä unohtaa, että Raamattua ei faksattu suoraan taivaasta, vaan sen kirjoittivat tietyn ajan ihmiset tiettyyn aikaan. Meidän pitää löytää sieltä se ydinsanoma, eikä koittaakaan yrittää elää kuin tuhansia vuosia sitten.

No niin, nyt minä sitten olen joku kerettiläinen tai mikä lie paholaisen sanansaattaja, kun kehtasin tehdä jotain tulkintoja. Joko minua ollaan tulossa kivittämään?

Välillä tuntuu, että ateistiti ovat pahimpia fundiksia.

sleepygay, et suinkaan tarkoittane, että se joka ei usko "pyhiin" kirjoihin, on automaattisesti ateisti?

Public eye kirjoitti: "sleepygay, et suinkaan tarkoittane, että se joka ei usko "pyhiin" kirjoihin, on automaattisesti ateisti?"

En toki, ajatteluni ei ole niin mustavalkoista. Mutta tuli vain mieleen ja päätin sitten sanoa ajatukseni täällä ääneen.

Ateismin nousevasta fundamentalismista olen samaa mieltä. Jokainen tulkitkoon Raamattua omalla tavallaan ja jättäköön muiden tavan tulkita rauhaan, kiitos.

Vanha testamentti opettaa ennenkaikkea nöyryyttä. Musta Uuden testamentin sanoman voi tuoda kunnolla esiin vasta sen jälkeen, kun ensin on ymmärtänyt, mistä kaikesta se meidät vapauttaa. Raamatun tulkinnavaraisuus taas on kirjattu Raamattuun itseensä. Sääntöjen pilkauntarkan noudattamisen turhuudesta ja jopa vääryydestä puhutaan siellä monessa eri kohdassa. Pilkunviilauksessa katoaa kokonaisuus. Jos ensin sanotaan, ettei sianlihaa saa syödä, ja sen jälkeen, että ettei sillä ole niin väliä, pitää musta olla vähän itsepäinen, että noudattaa vanhaa kaavaa, vaikka uusikin on olemassa. Se on jopa sanoman vastaista.

Raamattu on kokonaisuus. Mistä tahansa tekstistä voi irrottaa osan ja saada se näyttämään joltain muulta kuin mitä se omassa yhteydessään alunperin merkitsi. Raamattu pitää lukea kronologisessa järjestyksessä ja tulkita kokonaisuutena. Siinä suhteessa se on samanlainen kuin mikä tahansa muukin kirjoitettu teksti.

kesäpoika kirjoitti: "Vanha testamentti opettaa ennenkaikkea nöyryyttä. Musta Uuden testamentin sanoman voi tuoda kunnolla esiin vasta sen jälkeen, kun ensin on ymmärtänyt, mistä kaikesta se meidät vapauttaa. Raamatun tulkinnavaraisuus taas on kirjattu Raamattuun itseensä. Sääntöjen pilkauntarkan noudattamisen turhuudesta ja jopa vääryydestä puhutaan siellä monessa eri kohdassa. Pilkunviilauksessa katoaa kokonaisuus. Jos ensin sanotaan, ettei sianlihaa saa syödä, ja sen jälkeen, että ettei sillä ole niin väliä, pitää musta olla vähän itsepäinen, että noudattaa vanhaa kaavaa, vaikka uusikin on olemassa. Se on jopa sanoman vastaista."

En tiedä, osoititko tämän nyt minulle, mutta sanonpa nyt kuitenkin, että näin minäkin asian näen. Rupesin tuon sianlihan kanssa "pelleilemään" ihan sen takia, kun siinä on tosiaan se, että se ensin kielletään ja sitten sallitaan. Ja siis en ole sitä mieltä, että todellinen kristitty ei syö sianlihaa. Tarkoitin, että Raamattua on aina tulkittu, ja hyvänä esimerkkinä toimiikin juuri sianliha. Sen syönti kun kiellettiin vanhassa testamentissa sen takia, kun teurastus ei ollut vielä kunnolla kehittynyt, jolloin joku tappava bakteeri tai virus pääsi lisääntymään. Tai jotenkin niin se meni. Sitten se "kumottiin" uudessa testamentissa, koska teurastus oli sen verran kehittynyttä jo.

En uskaltanut ottaa Raamatun tulkinnanvaraisuutta esille, koska en millään muistanut varmaksi, että oliko siitä oikeasti Raamatussa mitään sanottu vai ei. Pelkäsin, että olisin vain kuvitellut koko homman. :D

Ei mun tekstiä oltu suunnattu suoraan kenellekään, julkisella palstalla siihen saa tietenkin vastata kuka haluaa ja juuri niin kuin ajattelee. :) Sleepygaykin ihan varmasti tiedät oikeasti, miten Jeesus Raamatun mukaan suhtautui fariseuksiin ja muihin aikansa lainoppineisiin, vaikka omasta tiedosta tuleekin epävarma olo, kun joku väittää suoraan vastaan. :)

Ei se oo niin vaarallista, jos menee väärin. Ei mun tarkoitus oo lytätä kenenkään mielipiteitä. Ranneliike on aika aggressiivinen keskusteluympäristö ja jotenkin sitä sopeutuu kirjoittamaan sellaisella tavallla, jota ympäristö vaatii, vaikka asiat vois sanoa paljon pehmeämminkin.

Ne on vaan mielipiteitä, ei mitään muuta.

Islam on kristinuskon läheisin sukulainen suurien uskontojen joukossa. Ristiriitaa niiden välillä en osaa nähdä, koska molempien maailmanselitys on yhtä uskottavalla pohjalla eli tyhjän päällä. Samanlaisia yhtä vakavasti otettavia uskontoja tosin on läjäpäin, joten vaihtoehtoja kyllä riittää jos vaihtoehtoja tarvitsee.

t. Kari

Vikkari kirjoitti: "Islam on kristinuskon läheisin sukulainen suurien uskontojen joukossa. Ristiriitaa niiden välillä en osaa nähdä, koska molempien maailmanselitys on yhtä uskottavalla pohjalla eli tyhjän päällä. Samanlaisia yhtä vakavasti otettavia uskontoja tosin on läjäpäin, joten vaihtoehtoja kyllä riittää jos vaihtoehtoja tarvitsee.

t. Kari"

Ai? Etkö olekaan vielä kuullut: Uskonnot ovat yleensä rakentuneet juuri uskon päälle. Jos ei voi uskoa yliluonnolliseen tai johonkin itseään suurempaan, niin silloin ei vaan voi.

Olen suunnattoman iloinen Raamatusta. Siellä on niin ihania elämänohjeita, että jos kaikki eläisivät niiden mukaan, niin maailmassa olisi kaikki hyvin. Jeesushan sanoi, että kaikkein tärkeintä on lähimmäisen rakkaus.

sleepygay kirjoitti:

> "Olen suunnattoman iloinen Raamatusta. Siellä on niin ihania elämänohjeita, että jos kaikki eläisivät niiden mukaan, niin maailmassa olisi kaikki hyvin."

Tyyliin paavi? Tuo homojen paras ystävä?


LISÄYS: Paavin paikalle voi laittaa vaikkapa nettimission porukan joka on näyttämässä mieltä homoja vastaan, erilaiset uskonnolliset ryhmät jotka kertovat kristittyjen totuuksia homoista, oma ev.lut. kirkkomme joka ei todellakaan tee mitään helpottaakseen homojen elämää (päin vastoin). Listaa voisi jatkaa pitkälle. Homojen kohdalta (samoin naisten kohdalta) voi sanoa sen, että maailmassa ei todellakaan olisi kaikki hyvin jos noudatettaisiin raamatun sanomaa. Jos väittää jotain muuta niin lukee kyllä raamattunsa todella valikoivasti!

Voidaan tietysti aina kysyä, kuinka Raamatun ohjeiden mukaan paavi elää. Eikä paavista tarvitse muutenkaan kovin isosti välittää. Eihän paavi ei ole missään tekemisissä sen kirkon kanssa, johon suurin osa suomalaisista kuuluu. Itse en kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön, joten tarkastelen näitä asioita tietysti hieman ulkopuolisena. Kosketusta on kuitenkin tähän meikäläiseen ev.lut. -kirkkoon jonkin verran, sillä onhan sen asema yhteiskunnallisesti huomattava.

Ja... Raamatussa on myös monia sellaisia kohtia, että jos kaikki eläisivät niiden mukaan, niin asiat eivät olisi ensinkään hyvin.

Suomalaista ev.lut. -kirkkoa voi tarkastella muutenkin kuin yhtenä laatikkona. Kirkon piirissä on sekä änkyröitä että edistyksellisempiä voimia. Jälkimmäiset ovat viime vuosina saaneet ihan tuloksiakin aikaan - niin naisten kuin homojenkin oikeuksien kohdalla. Kirkko on massiivinen instituutio, eikä sen ruorin kääntäminen käy hetkessä.

Kuten paavin, myös netmission-jengin kohdalla voidaan kysyä, kuinka Raamatun sanan mukaista näiden elämä onkaan...

Mitä tulee alkuperäiseen aiheeseen, niin en kyllä tiedä, miten kahden eri uskonnon (tai uskon tulkinnan) tunnustaminen yhtä aikaa käy päinsä. Lieneekö kyse siitä, että pedataan kahta taivaspaikkaa - ihan vaan varmuuden vuoksi?

Jukka kirjoitti: "sleepygay kirjoitti:

> "Olen suunnattoman iloinen Raamatusta. Siellä on niin ihania elämänohjeita, että jos kaikki eläisivät niiden mukaan, niin maailmassa olisi kaikki hyvin."

Tyyliin paavi? Tuo homojen paras ystävä?


LISÄYS: Paavin paikalle voi laittaa vaikkapa nettimission porukan joka on näyttämässä mieltä homoja vastaan, erilaiset uskonnolliset ryhmät jotka kertovat kristittyjen totuuksia homoista, oma ev.lut. kirkkomme joka ei todellakaan tee mitään helpottaakseen homojen elämää (päin vastoin). Listaa voisi jatkaa pitkälle. Homojen kohdalta (samoin naisten kohdalta) voi sanoa sen, että maailmassa ei todellakaan olisi kaikki hyvin jos noudatettaisiin raamatun sanomaa. Jos väittää jotain muuta niin lukee kyllä raamattunsa todella valikoivasti!"

Lukisitko viestini uudelleen. Puhuin Raamatusta ja siitä löytyvistä elämänohjeista. Ihan mallina:

Matt.22:36-40 "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?" Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."

smo kirjoitti: "Mitä tulee alkuperäiseen aiheeseen, niin en kyllä tiedä, miten kahden eri uskonnon (tai uskon tulkinnan) tunnustaminen yhtä aikaa käy päinsä. Lieneekö kyse siitä, että pedataan kahta taivaspaikkaa - ihan vaan varmuuden vuoksi?"

On kyllä minustakin aika outo yhdistelmä. Jotenkin Islamilaisuus sopisi paremmin Juutalaisuuden kanssa yhteen, koska niillä on muutenkin enemmän samaa kuin kristinuskolla ja Islamilla. Esimerkiksi lait ovat aika pitkälle lähtökohdiltaan samoja. Eikä ole Jeesustakaan "sotkemassa".

Anteksi, mutta minusta teidän näkökulmanne on ihan hassu.

Henkilö, josta tässä keskustellaan, uskoo Jumalaan. Jumalaa on olemassa yksi kappale, joka on lähettänyt profeettoja eri aikoina eri paikkoihin. Sen jälkeen ihmiset keskenään ovat riitaantuneet, tulkinneet, riitaantuneet lisää ja eronneet omiksi kuppikunnikseen. Pitääkö henkilön uskoakseen alkuperäiseen Jumalan sanomaan tosiaan liittyä johonkin kuppikuntaan ja tunnustautua jonkin toisen ihmisen tulkinnan orjalliseksi noudattajaksi ja vain sen? Ei minun mielestäni.

Miksi aina ja jokaikisessä uskonnosta käytävässä keskustelussa unohdetaan, että se lakien pikkutarkka noudattaminen ei ole uskon perusta? Erilaisia uskontoja ja kirkkoja on aika monta, mutta tuskin mikään niistä vastaa suoraan kenenkään muun kuin perustamansa ihmisen kaikkia käsityksiä ja tulkintoja, ja omatuntoa vastaan toimiminen taas ei ole kristillistä. Vaatimus johonkin ihan tiettyyn oppiin sitoutumisesta vaatii ihmistä jättämään omat aivot narikkaan, ja sielun.

Mä en oikein pidä kirkoista, sillä musta uskontoa ei pidä opettaa, siitä pitää vain jakaa tietoa ja tulla toimeen muiden kanssa. En osaa päättää olisiko paras tapa erota kaikista kirkoista vai liittyä niihin kaikkiin.

kesäpoika on sikäli oikeassa, että jos lähtökohtana on vain usko yhteen Jumalaan, joka on sama sekä kristinuskossa, juutalaisuudessa että islamissa, mikään ei estä tunnustamasta kaikkia näitä oikeiksi.

Mikä minua tässä yhtälössä jopa maallikkona jonkin verran kummastuttaa on, että Ann Holmes Redding haluaa samalla edelleen toimia Episkopaalisen kirkon pappina, vaikka suuri osa islamin opeista mitä ilmeisimmin on ristiriidassa eposkopaalisen opetuksen kanssa ja päinvastoin. Jos hänen on pappina saarnattava Jeesuksen olevan Jumalan poika ja vapahtaja, hänen on muslimina kuitenkin pidettävä Jeesusta vain "tavallisena" profeettana.

Asiasta syvällisemmin kiinnostuneet ja englannintaitoiset lukekoot tätä dilemmaa koskevan pitkähkön artikkelin Seattle Timesista

http://seattletimes.nwsource.com/html/localnews/2003751274_redding17m.html

Muokkauksessa lisätty:

Lehden lukijat ovat esittäneet Readingille suoria kysymyksiä hänen uskostaan, ja saavat tässä niihin suoria vastauksia:

http://community.seattletimes.nwsource.com/reader_feedback/reader_feedback.php?id=171

Tuhannet tulkinnat samoihin kirjoituksiin perustuvasta uskonnosta voi selittää (ainakin) kahdella tavalla.

Ensimmäinen selitys on, että ihminen aivan vilpittömästi käsittää saman kirjoituksen eri tavalla kuin joku toinen.

Toinen selitys on, että ihminen käyttää uskontoa keppihevosena: hän muodostaa oman kantansa johonkin asiaan pitkälti uskonnosta riippumatta ja tulkitsee sitten uskonnollisia kirjoituksia - tarkoituksellisesti tai tiedostamattaan - omaa kantaansa tukevasti. Omille mielipiteilleen saattaa saada enemmän kannattajia, kun toteaa "Jumala on tätä mieltä" eikä vain "minä olen tätä mieltä".

Näistä kahdesta selityksestä ensin mainittu on jollakin tapaa kunniallisempi. Kumpi sitten on yleisempi tai todennäköisempi? Sen jätän jokaisen oman arvuuttelun varaan. Todisteita suuntaan tai toiseen taitaa olla vaikeaa saada.

Kiitos JohnnyFinland: Uskovaisuus ei tarkoita auktoriteettien sokeaa noudattamista. Aika moni tulkitsee Raamattua sen sanoman pohjalta, että tarkoituksena on tehdä hyvää ja välttää pahaa. Se, miten yksittäiset lauseet kukin siis tulkitsee, riippuu paljolti siitä, mikä henkilön itsensä mielessä tuntuu oikealle, mikä väärälle. Se ei ole lainkaan niin kaoottista miltä saattaa kuulostaa, perustuuhan kristinusko pitkälti sille oletukselle, että ihmisellä on kyky oppia tunnistamaan oikea ja väärä. Ei ole edes mahdollista tehdä yleispäteviä pikkutarkkoja sääntöjä, jotka pätisivät kaikissa tilanteissa olosuhteiden muuttuessa. Se, mikä oli loukkaavaa käytöstä sata vuotta sitten, ei ehkä tänäpäivänä loukaa enää ketään.

Tulkinnallisuus ei tarkoita sitä, että olisi oikein etsiä elämäänsä aina jokin selite tai raamatunkohta, joka vapauttaa henkilön milloin mistäkin synnistä. Tulkinnan pitää tapahtua omantunnon kautta, jotta se voi olla aito, tulkinnan noudattaminen taas on kokonaan toinen asia. Mäkin olen tulkinnallisesti täysin sitä mieltä, että humaltumisen kieltäminen on valtavan hyvä neuvo. Alkoholin ja muiden päihteiden käytön negatiiviset seuraukset ihmiskunnalle on varmaan kaikille siinä määrin tuttuja, ettei mun tarvi kantaani sen enempää perustella. Jos kukaan ei koskaan humaltuisi, säästyttäisiin aika paljolta.

Silti mä juon. Tarkoituksellisen humalahakuisesti ja hillun kaupungilla, enkä ollenkaan väitä, että olisin alkoholin negatiivisten vaikutusten yläpuolella, tai että olisi jokin syy ja selite, miten perustelen tekoni itselleni tai suuremman edessä. Vika ei ole säännössä, vaan sen käyttäjässä.

Monelle tuntuu olevan kovin vaikea hyväksyä sitä, että on sääntöjä, joita pitäisi noudattaa. Musta on ihan kiistaton tosi asia, että ihminen ei hallitse kaikkea, vaan maailmankaikkeuden lainalaisuudet hallitsevat meitä ja että oikeastaan meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua niihin lainalaisuuksiin, joiden keskellä ja joita osana elämme, miellytti se itseä tai ei. Tai sitten voi vaikka kiukutella ja syyttää Jumalaa tiukkapipoisuudesta.

kesäpoika kirjoitti: "Anteksi, mutta minusta teidän näkökulmanne on ihan hassu.

Henkilö, josta tässä keskustellaan, uskoo Jumalaan. Jumalaa on olemassa yksi kappale, joka on lähettänyt profeettoja eri aikoina eri paikkoihin. Sen jälkeen ihmiset keskenään ovat riitaantuneet, tulkinneet, riitaantuneet lisää ja eronneet omiksi kuppikunnikseen. Pitääkö henkilön uskoakseen alkuperäiseen Jumalan sanomaan tosiaan liittyä johonkin kuppikuntaan ja tunnustautua jonkin toisen ihmisen tulkinnan orjalliseksi noudattajaksi ja vain sen? Ei minun mielestäni."

Saanen tarkentaa mielipidettäni. Kyllä minun mielestäni voi olla muslimi ja kristitty yhtä aikaa, periaatteessa, mutta kun on ne lait, joiden perusteella minäkin sanon olevani kristitty. Lähtökohdat on samat ja niin edespäin. Mutta en minä tiedä, haluaisinko papin olevan myös muslimi. Ja tämän mielipiteeni takana seison.

sleepygay kirjoitti: Saanen tarkentaa mielipidettäni. Kyllä minun mielestäni voi olla muslimi ja kristitty yhtä aikaa, periaatteessa, mutta kun on ne lait, joiden perusteella minäkin sanon olevani kristitty. Lähtökohdat on samat ja niin edespäin. Mutta en minä tiedä, haluaisinko papin olevan myös muslimi. Ja tämän mielipiteeni takana seison."

...niinno, mitä se oikein tarkoittaa sitten että ihminen on kristitty tai muslimi? Kyllä se minusta tarkoittaa oppiin sitoutumista. On mahdollista uskoa jumalaan tai useampaankin ilman että on kristitty tai muslimi.

kesäpoika kirjoitti: "Aika moni tulkitsee Raamattua sen sanoman pohjalta, että tarkoituksena on tehdä hyvää ja välttää pahaa. Se, miten yksittäiset lauseet kukin siis tulkitsee, riippuu paljolti siitä, mikä henkilön itsensä mielessä tuntuu oikealle, mikä väärälle."

Jos Raamatun tulkitsemista ohjaa käsitys siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin, niin silloin käsitys oikeasta ja väärästä on olemassa ennen Raamatun tulkitsemista. Herääkin kysymys miksi tällaisen henkilön pitäisi eettisissä kysymyksissä vedota raamatuntulkintaansa. Sanoisi mieluummin suoraan "minä olen tätä mieltä" eikä "tulkitsen Jumalan olevan tätä mieltä".

JohnnyFinland, siksi, että se ei ole sama asia.

Voisitko tarkentaa: kun sanot, että "se ei ole sama asia", mitä kahta asiaa vertailet?

Vertailen asioita, jotka laitoit lainausmerkkeihin.

Miten minä muistelen, että muslimi ei voi koskaan kääntyä kristityksi ilman kuolemantuomiota. Ei voi olla samaan aikaan kumpaakin.

Sitä paitsi islamin usko on syntynyt 500 vuotta kristinuskon jälkeen ja sitä voisi kutsua synkretistiseksi. Islamin uskon yksijumalisuutta ei voi verrata kristinuskon vastaavaan. Kyse on eri jumaluudesta. Kristinuskoa pidetään joidenkin teologien mukaan juutalaisuuden täydellistymänä. Juutalaisilla ja kristityillä on sama Jumala.

Tuskin kristinuskon ilmoituksesta kuulematta jääminen on ratkaiseva asia ihmisen autuuden osalta. Sen sijaan sen kuuleminen ja siihen vastaaminen myöntävästi/kieltävästi on täysin ratkaisevaa. Kyseessä on ilmoitus ihmisen hyväksi tehdystä äärimmäisestä rakkauden teosta. Tuntuu erikoiselta ajatella, että - oli ihmisen vakaumus mikä tahansa - hän kieltäisi ilmoituksessa kuvatun teon hyvän luonteen.
Minusta ei olekaan syytä pohtia vastaustamme, vaan kysymystä. Kysymykset voivat olla erilaisia - kun kyse on islamista ja kristinuskosta, ei vain jommastakummasta. Kyse ei ole vain siitä, mitä ihminen noudattaa (laki), vaan myös siitä, että hän on vapautettu.

kesäpoika kirjoitti: "Vertailen asioita, jotka laitoit lainausmerkkeihin."

Toteamus "minä olen tätä mieltä" on todellakin eri toteamus kuin "tulkitsen Jumalan olevan tätä mieltä". Tämän seikan huomaamiseen tuskin kukaan tarvitsee apua. Sen sijaan esittämääni pulmaan tuo seikka ei tarjoa vastausta.

Jos henkilö tulkitsee Raamattua sen mukaan "mikä henkilön itsensä mielessä tuntuu oikealle, mikä väärälle", niin miksei tällainen henkilö perustelisi eettisiä valintojaan suoraan sillä "mikä henkilön itsensä mielessä tuntuu oikealle, mikä väärälle"? Mihin tässä Raamattua tarvitaan, jos raamatuntulkinta kuitenkin noudattelee henkilön omia tuntemuksia?