Kirkkohäät homoille ja lesboille Ruotsissa?
Ruotsin kirkon johto on sallimassa homoseksuaalisten parien vihkimisen kirkossa, ensimmäisenä kirkkona maailmassa. Tähän asti homopareille on järjestetty siunaustilaisuuksia kirkoissa.
- Me olemme valmiita suorittamaan siviilioikeudellisesti sitovia parisuhteiden vahvistuksia homoseksuaaleille, sanoo Västeråsin piispa Claes-Bertil Ytterberg uutistoimisto TT:lle.
Asiaa koskeva lakiesitys valmistuu ensi viikolla. Piispa Ytterberg ei pelkää asiasta mahdollisesti nousevaa kädenvääntöä.
- On tärkeää, että Ruotsin kirkko pystyy olemaan askeleen edellä ja avaamaan uusia mahdollisuuksia, hän sanoo.
STT-TT 16.3.2007
Näennäisestä vapaamielisyydestään huolimatta Ruotsin kirkko ei sitten tietysti ole ollenkaan valmis antamaan samansukupuolisille pareille täyttä tasa-arvoa.
Se haluaa jatkaa sanoilla kikkailua, ettei tulisi pyllistäneeksi liian syvään vanhoillisten pirien suuntaan, ja ilmoittaa ykskantaan, että sanaa "avioliitto" (äktenskap) ei edelleenkään saa käyttää pareista, joilla on ollut kirkkohäät ja joiden parisuhteen pappi on kaikkinen seremonioineen siunannut. Avioliitto kun on "perinteisesti tarkoittanut vain miehen ja naisen välistä liittoa".
HAH! Aikoinaan äänioikeus oli perinteisesti varattu vain miehille, mökinakan piti perinteisesti niiata pappia tervehtiessään ja piispan vieraakseen ottaneen isännän piti perinteisesti luovuttaa vaimonsa piispan vuoteenlämmikkeeksi.
Ruotsissa valtio on viemässä lainsäädäntöä pois sukupuolisidonnaisesta avioliittoajatuksesta, eli on avaamassa avioliittoa myös homoille ja lesboille. Ruotsin kirkon kirkkohallitus on vastannut valtion kyselyyn liittyen avioliittolain uudistustyöhön.
Kirkkohallituksen mielestä samansukupuoleisia pareja voi hyvin siunata ja vihkiäkin kirkossa. Kaksi reunaehtoa kuitenkin on: Toimituksen on oltava toimittavalle papille vapaaehtoinen, eli ketään ei pidä pakottaa toimimaan omaatuntoaan vastaan. Toiseksi "avioliitto"-sana on varattava heterojen suhteille.
Samaa sukupuolta olevat parit voidaan siis vihkiä avioliittoon, niin kauan kuin sitä nimenomaista sanontaa ei käytetä.
Tämä on tietenkin kompromissi, joka ei käytännössä tule kestämään. Kirkko ei pysty sanelemaan mitä sanaa kadunmies käyttää. Asialla on kuitenkin olevinaan ekumeenisia näkökulmia.
Mutta onhan tämä päätös sinänsä aika isokin askel oikeaan suuntaan, vaikka siinä onkin puutteensa.
Lähteitä ja linkkejä:
http://karlafhallstrom.blogspot.com/2007/12/svenska-kyrkan-och-ktenskapet.htmlKalle af kirjoitti: "Toimituksen on oltava toimittavalle papille vapaaehtoinen, eli ketään ei pidä pakottaa toimimaan omaatuntoaan vastaan."
Papeilta vaadittavassa uskossa näyttää olevan pakollisia ja valinnaisia osia. Ylösnousemukseen pitää uskoa, mutta homopariasiassa voi uskoa miten lystää. Kuulostaa ylevältä, ettei kenenkään pitäisi joutua toimimaan "omaatuntoaan" vastaan. Oikeastaanhan kyse on kuitenkin siitä, että eri papit uskovat eri tavalla. Olisi mielenkiintoista tietää miten kirkko päättää "omantunnon kysymysten" ja harhaoppisuuden rajan: missä asioissa saa uskoa eri tavalla ja silti toimia pappina.
Olen kolmen vaiheilla miten homoparien siunaamisasiaan pitäisi suhtautua. Yksi kanta on, että homoparien siunaaminen on hyvä asia. Se tekee kirkosta hitusen homoystävällisemmän instituution. Toinen kanta on, että homoparien siunaaminen on huono asia. Homojen pitäisi havahtua huomaamaan, ettei siunaamisten kerjäämisessä - ja uskonnollisissa uskomuksissa ylipäätäänkään - mitään järkeä ole. Siunaamisista kieltäytyvät papit saattaisivat edistää tätä kehitystä. Kolmas kanta on, että ei voisi vähempää kiinnostaa.
Pitäisiköhän pyörittää onnenpyörää.