- 1 / 10
- vaeltaja2006
- 3.1.2007 15:42
Homojen huonosta asemasta muslimimaissa puhutaan tämän tästä. Vielä enemmän homot ovat huolissaan siitä, että vierasmaalaiset ovat Euroopan suurkaupungeissa homojen pahimpia hakkaajia. Voiko joskus tulla tilanne, että kulttuurien törmäyksessä julistetaan pyhä sota myös homoja vastaan? Nythän se on ollut vain pientä kiusantekoa. Tässä Cicero-lehdestä:
Nuoret muslimit liityvät islamistiarmeijoihin, Euroopassa tehdään rituaalimurhia, maailmalla on itsemurha-attentaatteja, jne. Kuulostaako tutulta. Cicero, polititisen kulttuurin lehti, käsittelee tätä aihetta. Lehti varoittaa, että Euroopasta tulee islamin aatteellinen keskus ja kehitys on vasta alkamassa.
Marraskuussa 2004 tapettiin hollantilainen ohjaaja, homo, Theo van Gogh raa’alla, rituaalisella tavalla. Tekijä oli hollantilainen muslimi. Lontoon pommiräjähdykset 7. heinäkuuta olivat englantilaisten (toisessa sukupolvessa) muslimien tekosia. Pitäisikö jotenkin muuttaa näkemystä radikaalista islamista. Aikaisemmin islamilaiset terroristit olivat sellaisista maista kuin Afganistan, Saudi-Arabia, Pakistan, jne.
Cicero-lehdessä Francis Fukuyama kirjoittaa, että monet Länsi-Euroopan terroritekojen tekijät ovat joko näiden maiden kansalaisia tai ovat asuneet ja radikalisoituneet Länsi-Euroopassa. Vaikka esim. Hollanti on moderni ja demokraattinen, siellä on 6%:n islamilainen vähemmistö ja voimakas radikalismi.
Islamia ymmärretään täysin väärin, jos ajatellaan, että terrorismi lähtee islamilaisesta ideologiasta.
tai kulttuurista. Perinteisessä islamilaisessa yhteisössä uskonto, tavat ja yhteiskunnallinen status ei ole valittavissa, vaan se ”annetaan” yhteiskunnallisessa ympäristössä. Ei ole epäselvyyttä identiteetistä. Yksilön asemaa määräävät perhe, kirkko ja valtio.
Asia on toisin esim. Amsterdamin tai Pariisin esikaupungeissa elävillä muslimeilla. Siellä identiteetin voikin valita itse. Voi jopa valita, miten tiiviisti elää muslimiyhteisössä vai yrittääkö siitä sivummalle. Tästä syntyy identiteettikriisi, joka vaivaa erityisesti toisen ja komannen polven muslimilapsia. He elävät irti perinteisestä yhteisöstä ja kuitenkaan heitä ei esim. USAssa hyväksytä täysin ympäröivään yhteiskuntaan.
Euroopassa yritetään puhua suvaitsevan, avoimen Euroopan puolesta, mutta hollantilaisilla, ranskalaisilla, saksalaisilla ja kaikilla muillakin on vahva kansallinen identiteetti, joka on vaikea asia Turkista, Marokosta ja muualta tulleille vierastyöläisille. Maahanmuuttajat eivät pääse mukaan työmarkkinoille, vaan hakevat toimeentulonsa sossun luukulta, ja se pahentaa heidän tilannettaan, eli heidän omaa identiteettiään. Heillä ei ole ”omaa arvoa” länsimaisessa yhteiskunnassa, vaan he jäävät ulkopuolisiksi.
Tähän tilanteeseen ilmestyy Osama bin Laden, joka tarjoaa nuorille universaalia, puhdasta islamia, ilman paikallisia kirkonmiehiä ja paikallisia tapoja. Radikaali islami sanoo näille nuorille tarkkaan, keitä he ovat: He kaikki kuuluvat maailmanlaajuiseen ”muslimiveljeskuntaan”, joka on riippumaton eikä kuuntele vääräuskoisia asuinmaansa ihmisiä. Heitä eivät määrää myöskään muslimiyhteiskuntien tavat, vaan he elävät sisäisessä uskossa.
Jos radikaali-islamin luonne on tämä, siitä voi vetää johtopäätöksiä:
Nopea siirtyminen moderniin on aina nostanut esiin radikaaliryhmiä. Sellaisia olivat aikoinaan anarkistit, bolsevikit,fasistit, punainen armeijakunta, jne. Ideologiat muuttuvat, mutta sisäiset mekansimit eivät.
Radikaali islami on yhtä paljon uskonnon kuin globalisaation ja modernisuuden tuote. Se ei olisi läheskään yhtä laajalle levinnyttä ellei voisi matkustella, ja ellei olisi webbiä. Demokratian ja modernisuuden vieminen arabimaihin ei auta Eurooppaa. Vaikka olisikin toivottavaa, että islamilaista maat vapautuisivat kohti demokratiaa, tilanne länsimaissa vain pahenee.
Todellinen demokratiavaatimus pitäisi esittää Euroopan maille. Täällä on syrjään työnnetty suuri nuorten miesten joukko, joka hakee lohtunsa moskeijasta. Hollannin ja Englannin multikulttuurilainsäädäntö on vienyt viime aikoina huonompaan suuuntaan kehitystä. Nyt radikalismi vain lisääntyy. Kansallinen identiteetti pitäisi länismaissa määritellä niin, että myös muualta lähtöisin olevat kokevat hyväksyntää. ja tuntevat kuuluvansa yhteiskuntaan.
Hollantiin on jo saatu uutta lainsäädäntöä, jolla pitäisi voida vähentää uskonnollisten ryhmien eristyneisyyttä. Poliisi sai keinoja, joilla vihapuheita pitävät muslimisaarnaajat saadaan valvontaan ja karkotetuiksi. Mutta se ei auta, kun perusongelmana on: miten kaikki ihmiset eri kulttuureista saadaan mukaan yhteiskuntaan hyväksyttyinä kansalaisina, samalla tavoin kuin Amerikassa hyväksyttiin eri maista tulleet siirtolaiset aikoinaan.
Van Goghin murha on käynnistänyt Hollannissa keskustelun siitä, mitä tarkoittaa olla hollantilainen. Toiset vaativat, että maahanmuuttajien on osattava hollantia ja tunnettava maan historia ja kulttuuri. Moni hollantilainenkaan ei selviäisi sellaisesta kokeesta. Mutta kansallisen identiteetin pitää perustua mukaan ottamiseen, ei erottelemiseen.
Monet sanovat, ettei Euroopasta koskaan voi tulla sellaista kulttuurien sulatusuunia, jollainen Amerikka on ollut. Täällä elää vielä uskomus veren perintöön, luja suhde maahan ja yhteinen hirtoriallinen kokemuspohja. Vieraita karsastetaan. Mutta jos eurooppalainen identiteetti perustuu näihin asioihin ja samalla tänne tulee yhä ihmisiä muualta maailmasta, demokratiamme on vaarassa. Jo tällä hetkellä Eurooppa on keskeisenä näyttämönä terrorismin vastasiessa sodassa.
Oma kommenttini: Jos homobaariin tulisi mies ”mustimmasta Afrikasta”, tummahko arabi tai somali, otettaisiinko hänet avosylin vastaan ja mukaan homopiireihin? En tiedä. Ainakin meillä tulisi olla kapasiteettia ymmärtää, millaista on elää yhteiskunnan reuna-alueilla vain osittain hyväksyttyinä.
Nuoret muslimit liityvät islamistiarmeijoihin, Euroopassa tehdään rituaalimurhia, maailmalla on itsemurha-attentaatteja, jne. Kuulostaako tutulta. Cicero, polititisen kulttuurin lehti, käsittelee tätä aihetta. Lehti varoittaa, että Euroopasta tulee islamin aatteellinen keskus ja kehitys on vasta alkamassa.
Marraskuussa 2004 tapettiin hollantilainen ohjaaja, homo, Theo van Gogh raa’alla, rituaalisella tavalla. Tekijä oli hollantilainen muslimi. Lontoon pommiräjähdykset 7. heinäkuuta olivat englantilaisten (toisessa sukupolvessa) muslimien tekosia. Pitäisikö jotenkin muuttaa näkemystä radikaalista islamista. Aikaisemmin islamilaiset terroristit olivat sellaisista maista kuin Afganistan, Saudi-Arabia, Pakistan, jne.
Cicero-lehdessä Francis Fukuyama kirjoittaa, että monet Länsi-Euroopan terroritekojen tekijät ovat joko näiden maiden kansalaisia tai ovat asuneet ja radikalisoituneet Länsi-Euroopassa. Vaikka esim. Hollanti on moderni ja demokraattinen, siellä on 6%:n islamilainen vähemmistö ja voimakas radikalismi.
Islamia ymmärretään täysin väärin, jos ajatellaan, että terrorismi lähtee islamilaisesta ideologiasta.
tai kulttuurista. Perinteisessä islamilaisessa yhteisössä uskonto, tavat ja yhteiskunnallinen status ei ole valittavissa, vaan se ”annetaan” yhteiskunnallisessa ympäristössä. Ei ole epäselvyyttä identiteetistä. Yksilön asemaa määräävät perhe, kirkko ja valtio.
Asia on toisin esim. Amsterdamin tai Pariisin esikaupungeissa elävillä muslimeilla. Siellä identiteetin voikin valita itse. Voi jopa valita, miten tiiviisti elää muslimiyhteisössä vai yrittääkö siitä sivummalle. Tästä syntyy identiteettikriisi, joka vaivaa erityisesti toisen ja komannen polven muslimilapsia. He elävät irti perinteisestä yhteisöstä ja kuitenkaan heitä ei esim. USAssa hyväksytä täysin ympäröivään yhteiskuntaan.
Euroopassa yritetään puhua suvaitsevan, avoimen Euroopan puolesta, mutta hollantilaisilla, ranskalaisilla, saksalaisilla ja kaikilla muillakin on vahva kansallinen identiteetti, joka on vaikea asia Turkista, Marokosta ja muualta tulleille vierastyöläisille. Maahanmuuttajat eivät pääse mukaan työmarkkinoille, vaan hakevat toimeentulonsa sossun luukulta, ja se pahentaa heidän tilannettaan, eli heidän omaa identiteettiään. Heillä ei ole ”omaa arvoa” länsimaisessa yhteiskunnassa, vaan he jäävät ulkopuolisiksi.
Tähän tilanteeseen ilmestyy Osama bin Laden, joka tarjoaa nuorille universaalia, puhdasta islamia, ilman paikallisia kirkonmiehiä ja paikallisia tapoja. Radikaali islami sanoo näille nuorille tarkkaan, keitä he ovat: He kaikki kuuluvat maailmanlaajuiseen ”muslimiveljeskuntaan”, joka on riippumaton eikä kuuntele vääräuskoisia asuinmaansa ihmisiä. Heitä eivät määrää myöskään muslimiyhteiskuntien tavat, vaan he elävät sisäisessä uskossa.
Jos radikaali-islamin luonne on tämä, siitä voi vetää johtopäätöksiä:
Nopea siirtyminen moderniin on aina nostanut esiin radikaaliryhmiä. Sellaisia olivat aikoinaan anarkistit, bolsevikit,fasistit, punainen armeijakunta, jne. Ideologiat muuttuvat, mutta sisäiset mekansimit eivät.
Radikaali islami on yhtä paljon uskonnon kuin globalisaation ja modernisuuden tuote. Se ei olisi läheskään yhtä laajalle levinnyttä ellei voisi matkustella, ja ellei olisi webbiä. Demokratian ja modernisuuden vieminen arabimaihin ei auta Eurooppaa. Vaikka olisikin toivottavaa, että islamilaista maat vapautuisivat kohti demokratiaa, tilanne länsimaissa vain pahenee.
Todellinen demokratiavaatimus pitäisi esittää Euroopan maille. Täällä on syrjään työnnetty suuri nuorten miesten joukko, joka hakee lohtunsa moskeijasta. Hollannin ja Englannin multikulttuurilainsäädäntö on vienyt viime aikoina huonompaan suuuntaan kehitystä. Nyt radikalismi vain lisääntyy. Kansallinen identiteetti pitäisi länismaissa määritellä niin, että myös muualta lähtöisin olevat kokevat hyväksyntää. ja tuntevat kuuluvansa yhteiskuntaan.
Hollantiin on jo saatu uutta lainsäädäntöä, jolla pitäisi voida vähentää uskonnollisten ryhmien eristyneisyyttä. Poliisi sai keinoja, joilla vihapuheita pitävät muslimisaarnaajat saadaan valvontaan ja karkotetuiksi. Mutta se ei auta, kun perusongelmana on: miten kaikki ihmiset eri kulttuureista saadaan mukaan yhteiskuntaan hyväksyttyinä kansalaisina, samalla tavoin kuin Amerikassa hyväksyttiin eri maista tulleet siirtolaiset aikoinaan.
Van Goghin murha on käynnistänyt Hollannissa keskustelun siitä, mitä tarkoittaa olla hollantilainen. Toiset vaativat, että maahanmuuttajien on osattava hollantia ja tunnettava maan historia ja kulttuuri. Moni hollantilainenkaan ei selviäisi sellaisesta kokeesta. Mutta kansallisen identiteetin pitää perustua mukaan ottamiseen, ei erottelemiseen.
Monet sanovat, ettei Euroopasta koskaan voi tulla sellaista kulttuurien sulatusuunia, jollainen Amerikka on ollut. Täällä elää vielä uskomus veren perintöön, luja suhde maahan ja yhteinen hirtoriallinen kokemuspohja. Vieraita karsastetaan. Mutta jos eurooppalainen identiteetti perustuu näihin asioihin ja samalla tänne tulee yhä ihmisiä muualta maailmasta, demokratiamme on vaarassa. Jo tällä hetkellä Eurooppa on keskeisenä näyttämönä terrorismin vastasiessa sodassa.
Oma kommenttini: Jos homobaariin tulisi mies ”mustimmasta Afrikasta”, tummahko arabi tai somali, otettaisiinko hänet avosylin vastaan ja mukaan homopiireihin? En tiedä. Ainakin meillä tulisi olla kapasiteettia ymmärtää, millaista on elää yhteiskunnan reuna-alueilla vain osittain hyväksyttyinä.