Mitä tehdä kun kaveri pettää luottamuksen?

Kerroin parhaimmalleni kaverilleni (A)(miespuoliselle sellaiselle), että olen lesbo ja hän lupasi ettei kerro kenelläkkään ja uskoin häntä, koska ei ole koskaan ennen pettänyt luottamustani ja ollaan vuosien aikana monet asiat jaattu. Oletin, että olisin itse saanut kertoa kavereilleni, että olen vihdoinkin löytänyt itseni, käydä se prosessi läpi ja nähdä ihan itse mitä ihmiset ovat mieltä kun kerron heille. Sillä kyllä se fyysinen olemus sanoo enemmän entä puheet.

Olin kertonut lähemmille ystäville, mutta eräälle kaverilleni (B) en ollut vielä kertonut ja asia oli pitkittynyt minun arkuuteni vuoksi. En tiedä miksi, mutta en vain ollut uskaltanut kertoa hänelle vaikka aikomuksia oli monet kerrat. Viikonloppuna sitten kaverini (A) soitti ja ilmoitti kertoneeni tälle kaverilleni (B) minun seksuaalisen suuntautumiseni. Okei, asia otti päähän sillä olisin itse halunut kertoa sen, koska kyseessä oli kuitenkin todella hyvä ystävä, mutta samana iltana selvisi, että Aa oli kertonut suuntautumisen muillekkin ihmisille, kuukausia sitten ennen kuin itse olin kertonut edes kennelläkkään muulle kuin hänelle. Silloin tuli niin petetty tunne ja en voinut uskoa, että hän olisi pettänyt mun luottamukseni niin. En ole niitä ihmisiä, jotka käy ihmisten kimppuun fyysisesti, mutta silloin kyllä teki mieli lyödä. Pidin kyllä aikamoisen puheen hänelle, mutta sitten yöllä hän lähetteli viestejä joissa pyyteli anteeksi ja luuli, että näytän keskari maailmalle ja hänestä tuntu että sais kertoo.

Siis ei mua se haitta, että mun seksuaalisuudesta puhutaan, mutta pitäis sitä olla jonkin asteista ystävyyden tunnetta ja ymmärrystä, ettei sitä pidä heti mennä hölöttään asia eteen päin, jos joku on tullut just vasta kaapista ulos ja ei ole heti valmis siihen, että kaikki tietää varsinkin kun asuu sellaisessa kaupungissa, jossa kaikki tuntee kaikki. Ja jos kaiken lisäksi sanoo todella monta kertaa, ettei kerro kenelläkkän asiasta, kun itse haluaa kertoa... no tiedätte varmaan mitä tarkoitan.

Mutta mitä nyt tehdä? Tiedän etten voi luottaa kaveriini enää sata prosenttisesti, mutta voinko olla hänen kaverikaan, jos hän menee pettään näin luottamukseni vaikka ymmärtääkseni oltiin todella hyviä kavereita kuintenkin vai tekikö kaverini oikein? Kuuluuko juoruaminen ja luottamuksen pettäminen ihmisen luonteeseen?

Itse olen kantapään kautta oppinut, että ystävissä tai kavereissa on todella harvoja, joihin voi luottaa. Tälläkin hetkellä taitaa olla se tilanne, että luotettavat voi laskea yhdellä sormella.

Ihmisillä ne leukaperät tuntuvat vaan olevan hirvittävän löysällä, siis sekä miehillä että naisilla. Onhan se kivaa olla eka joka pääsee kertomaan jonkun juorun. Ihmisen luonteeseen kuuluu näköjään halu levittää tietoa ja huhuja.

Eli jäljelle jää kaksi vaihtoehtoa eli kertoa asioita ja hyväksyä se, että ennemmin tai myöhemmin ne tulevat vastaan jotain yllättävää reittiä tai sitten pitää asiat omana tietona. Toki on se kolmaskin vaihtoehto, että käy juttelemassa ammatti-ihmisen kanssa, koska heillä on viranpuolesta vaitiolovelvollisuus.

Itse tasapainoilen vaihtoehtojen välillä ja osoitan ymmärrystä ihmisille, jotka pettävät sen luottamuksen ja todella arat asiat jätän kertomatta. Se vain on helpompaa omalle psyykkeelle, kun tulee vähemmän pettymyksiä.

No tuskin juoruaminen ja luottamuksen pettäminen sentään ihmisen perusluonteeseen kuuluu, minun kaveripiirissäni ainakin suurin osa ihmisistä on ollut luotettavia, ja olen itsekin toki pyrkinyt olemaan luottamuksen arvoinen, vaikka onpa noihin juorukelloihinkin tullut törmättyä.

Ikävää, että kaverisi toimi noin. Itsestäni kyllä tuntuisi pahalta pistää välit kokonaan poikki, jos on muuten ollut hyvä ystävä ja paljon yhteistä historiaa takana. Vaikka varmasti kyllä menee aikaa tuollaisen jälkeen, että ystävyys palaa ennalleen, jos ylipäänsä palaa. Minusta on kuitenkin plussaa se, että kaverisi ITSE tunnusti kertoneensa muille.

Ei minusta kannata laittaa välejä poikki-katki kaveriin tuollaisen takia. Olisi hän voinut halutessaan tehdä sen rumemminkin jos olisi halunnut tahallisesti satuttaa. Ehkä Frendis vain tuntee sut:) Eikös hyvät frendit ole vähän toisistaan huolissaan?
Mutta juttele asiasta kyseisten henkilöiden kanssa,valaisee asiaa molemminpuolin.On silti hyvä että itse uskallat raottaa kaappisi ovia ! !

Mul kävi vähä samantapasesti...Kerroin pitkän harkinnan ja halun jälkeen mun kaverille, että itseasiassa seurustelen tytön kanssa, kenen ka hengasin paljon. Tää kelle kerroin on itse lepso, joten hain tukea ja turvaa häneltä. Noh, edellisiä hältä sainki, mutta sitten muutamien viikkojen/kuukausien(?) jälkeen se meinas humaloissaan avautua mun ei-tietäville kavereille, jotka seki oli vasta tavannu... Nooh sen viel estin, mut sitte myöhemmin, kun oli samat tyypit liikkeellä(+ mun sillonen tyttöystävä ja tää kaver)i bilettämässä, hää sit ei malttanu olla kertomatta musta. Ongelma oli siinä et se kerto sellaselle puolitutulle, joka tod.näk. kerto eteenpäin mun jo läheisemmälle ystävälle, mutta joka ontuvasti esittää vieläkin ettei tiedä jne...olin aika rikki ja usko salaisuuden säilyttämiseen meni.

Salaisuus on näköjään niin polttava juttu, et siinä tosiaan saa ja kannattaa miettiä kelle kertoo! ulos tuleminen voi olla aika ankeeta ja hoipertelevaa, ja se tyyppi jos jonku pitäis ymmärtää...tottaha se osaltaa puhu, et hyviä tyyppejä mun ystävät on ja loppujen lopuks se on helpompaa, MUTTA mulla on oma aikatauluni ja kohteeni kelle kertoa... Ite rehellisenä ja ihmisiin luottavana sain mäki koulutuksen jälleen kerran siitä, mite ihminen on aika heikko ja miten paljon tekeeki mieli asioistaan avautua ja puhua, saa olla varovainen.

Nyt me ollaa taas iha hyvii kavereit...eihä se sillä mitää pahaa tarkottanu, ku kyseessä ei ollu mustamaalaaminen... Keskusteltu ollaan...vielä vois kyl lisääki. Kyllä säki kai voit kaverina sun kaveris kanssa jatkaa, mutta toki tost lörpöttelystä on puhuttava ja sen tiedostettava tapahtunu..."jopa" pyytää anteeks;)

Oli kiva kuulla moista ihmisluonnon "lainalaisuuksien" pohdintaa!! ;)

onneks tääl saa avautua iha avoimesti mut anonyymist :D