Rauha...

Olo on kuin kansalaisella jonka maahan on vihdoin saatu rauha... Kuinka kauan se mahtaa kestää?
Minä pelkuri pakenin viikonlopuksi maalle, koska perjantaina diskomusa alkoi naapurissa soida jo viideltä iltapäivällä. Tänään kun tulin kotiin, naapuri kertoi että oli sitten jatkunut koko viikonlopun.
Mutta pää selveni maaseudun rauhassa. Pitäisi oikein pinnistää... että saisi vakituisen työpaikan ja omakotitalon. Yksinhän se on tietysti vaikeampaa. Huomaan että olen ajatuksissani eksynyt hiljattain enemmän oikealle kuin koko elämän aikana. Kun aikaisemmin kysyin, mitä voisin tehdä jotta meillä kaikilla olisi hyvempi olla, mietin nyt, mitä voisin tehdä jotta minulla olisi hyvempi olla. Sitähän se kai vaan on, että tässä iässä jokin henkinen pelivara on jaettu loppuun?