Nyt elämme inhottavia aikoja.
Vaikka olen asunut nykyisessä asunnossa puoli vuotta ja kotiutunut hyvin, tulee pakkomuutto.
Ja humps. Nykyinen asunto ei enää tunnukaan kodilta. Olen jo oppinut inhoamaan taloa jossa asun, ympäristöä jossa elän ja kaikkea muutakin, mikä liittyy muuttoon.
Ei silti, seuraava koti tulee olemaan maalla. Ehkäpä se on rauhallinen mukava kotipesä josta käsin voin hoitaa opiskelut loppuun ja käydä töissä ja kesäisin kaivaa maalausvälineet esille ja tehdä hiukan lisää tauluja.
Taulut ovat oma juttunsa, pari vuotta sitten esitin leikkimielisen toiveen siitä miten joskus voisi olla aikaa maalata maaseututauluja. Harmi että laskin leikkiä, ja seuraavaksi sain ilmoituksen, että kotikuntani kirjastolla olisi marraskuun näyttelytila nyt sitten varattu minulle.
Köyhää tai ei, oli pakko - opetella maalaamaan. No sain kahdessa viikossa! tehtyä kuutisen taulua, joista jopa myytiin yksi.
Näin sain puolivahingossa harrastuksen, jossa selkeästi pääsin sitten tekemään jotain, millä oli itsellenikin tilausta - hahmottamaan ympäristöä.
Ja nyt tuo ympäristö muuttuu taas. Hyvästi lauantaiset kapakkikäynnit tai ikuinen haave siitä, millaista olisi viettää Seurasaaressa kokonainen päivä. Hyvästi lyhyet työmatkat. Hyvästi Vantaan betonighettojen ankara elämä. Tervetuloa pellot, ladot ja metsiköt ja yksinäiset kivikirkot. Tervetuloa polkupyörä. Tervetuloa uusi elämä?