Eräänä aamuna sitten heräsin ensimmäistä kertaa uudesta kodista. Hiirenhiljaisen yön jälkeen aurinko paistoi suoraan silmiin jo viideltä. Avasn silmät ja näin sinisen taivaan, mäntyjä. Ja kun kohottaudui istumaan näin pellon. Tuosta hetkestä on jo muutama viikko, mutta se oli sellainen avainhetki, joka määrittelee pitkään joitakin asioita.
Sama pelto on tuolla nytkin. Muuton lisäksi takana ovat opetuskaivaukset, iki-ihana Prahan matka ja juhannuskin...
Edessä on pieni aavistus siitä ettei kesä ole vielä lopuillaan, vaikka lomaa onkin enää alle kuukausi ja että kaikenlaisia kulttuuritöitäkin on tekemättä. Ihan viime aikoina olen nähnyt paljon unia tehtaista joissa olen tehnyt töitä ja olen huomannut kaipaavani elämään lisää rotia juuri nyt, kun olen kotiutumassa.
Isoa historiaprojektiani varten olen nyt lukenut 1900-luvun alun lehtiä ihan järjestelmällisesti, numero numerolta ja tehnyt muistiinpanoja. Niiden rinnalla elän samoin 1930-luvun lehtien kautta ja sitten tietysti tätä päivää. Hienosti ne teemat vain pysyvät. Loppujen lopuksi uutiset ovat pitkälti saman kaltaisia, teknologia tietysti vain on erilaista. Telefoonilangat ja elävät kuvat nitoutuvat Nokian lupauksien lunastuksen odotteluun.
