There is no future in time travel

Selkä on saamarin kipeä. Tänään on tullut istuttua ja väkerrettyä hääkutsuja ja au. Hienot niistä tulee kunhan saadaan valmiiksi. Järjetön stressi, mitä ihmettä laitan päälle, millaiset polttarit järjestän, miten laitan tukan, voinko pitää maihareita yms yms. Hamekunto lähti tukan myötä joten nyt on järjetön vaatekriisi.

Tänään tässä kävi joku nainen valittamassa että haluaa karkkeja joissa ei ole liivatetta koska hän ei tahdo syödä lehmän aivoja ja että jeesus rakastaa meitä ja katumalla syntejämme pääsemme taivaaseen. Jees. SIlmät vuotaa eli veikkaan vähän että se paljon puhuttu siitepöly alkaa tehdä tuhojaan myös minussa.

Laitoin postia yhteen toiseen liikkeeseen joka etsi työntekijää ja luulenpa melkein että mahdollisuudet ovat ihan hyvät ja jos pääsisi ihan lennossa vihtamaan täältä sinne aina vaan parempi. En malta odotta että saan taas vähän uusia maisemia.

Dödii, jälleen on uusi majapaikka. S oli ihanista ihanin ja otti kattonsa alle. Sanoi että on ihan hyvä kun on joku auttelemassa vauvan ja koiran kanssa sillä aikaa kun J on töissä. Huoneitakin on yksi ylimääräinen joten en pyöri koko aikaa jaloissa.
Käytiin äidin kanssa tänään synttärisapuskalla kiinalaisessa (kanaa, bambua ja herkkusieniä kuten aina ja hyvää oli) kun eukko täytti kunnioitettavat 42 vuotta.
Töissä on ollut järjetön kiire, nyt on luojan kiitos hiljenemään päin. Kuittikone lagasi ja soittoa helpdeskiin heti kun tulin paikalle. Vitutti.
Itseasiassa nyt ihan järjestyksen vuoksi voisin heittää kehiin ihan vitutuslistan.

MINUA VITUTTAA TÄLLÄ HETKELLÄ:
1.Typerät käyttöjärjestelmät jotka eivät toimi kuten pitäisi
2.Typerät kuittikoneet jotka eivät toimi kuten pitäisi
3.Typerät ihmiset jotka eivät toimi kuten pitäisi
4.Typerä palkanmaksujärjestelmä joka ei toimi kuten pitäisi
5.Asiat joita en saa tehtyä vaikka pitäisi
6.Asunto jota minulla ei ole vaikka todellakin perkele pitäisi
7.Saldo jota ei ole vaikka haluaisin

Ja vastapainoksi, jotta tästä ei tule angstibloggaus:

ASIAT JOISTA OLEN KIITOLLINEN:
1. S, joka on jälleen osoittanut olevansa ystävä parasta lajia
2. Pääsen kesällä kaksille festareille ilmaiseksi
3. Pääsen Tampereella uimaan
4. Pääsen Virvelin kanssa rellestämään Myötätuulirokkiin
5. Leenu ei enää huuda jos otan sen syliin xDD
6. Kissoilla on katto pään päällä ja niistä pidetään hyvää huolta.
7. Olen viimeinkin tehnyt lopullisen päätökseni tämän työpaikan suhteen ja se oli suuri helpotus.
8. Palkkani tulee olemaan erittäin hyvä tässä kuussa.
9. Elämässäni on sellaisia ihmisiä kuin E ja S

9-7, eli ehkä en olekaan täysin toivoton tapaus?

Ihan oikeasti alan kohta kiljua. Äiti tekee mut hulluksi, koko tilanne tekee mut hulluksi. Olen niin lopen kyllästynyt tällaiseen paskaan, aivan sama missä sitä on, aina on jonkun toisen säännöt, jonkun toisen koti jossa toimitaan jonkun toisen ehdoilla eikä vaihtoehtoja ole, ei minkäänlaista päätösvaltaa mihinkään koska se on jonkun toisen koti. KOSKAHAN MINULLAKIN OLISI SE OMA KOTI JOSSA TOIMITTAISIIN MINUN SÄÄNNÖILLÄNI??? Vituttaa etten saa laittaa musiikkia hiljemmalle, katsoa leffaa, vaihtaa kanavaa, olla koneella, valvoa myöhään, käydä suihkussa myöhään, syödä jotain tiettyä jääkaapista, jättää vaatteitani kylppäriin etc etc.

Olen vitun kyllästynyt jatkuvaan riitelyyn tuon ihmisen kanssa, siihen että hän jälleen kerran sanelee jokaisen liikkeeni. Mikä järjetön pettymys olla jälleen tässä samassa kusisessa tilanteessa kuin viimeksi kotona asuessa. En tule tuon ihmisen kanssa toimeen saman katon alla, eikä vaihtoehtoja yksinkertaisesti ole. Haluaisin enemmän kuin muuta saada palkan ja lähteä jonnekin kauas hetkeksi matkoille. Saatan kuulostaa teiniltä mutta haluan ihan oikeasti pitkästä aikaa tehdä juuri niin kuin MINÄ haluan ja elää OMIEN sääntöjeni mukaan. Tämä ahdistus on jotain niin kamalaa ja koko ajan tuntuu kuin olisi tukehtumassa. Jos tulee tappelua, minne ihmeeseen muka lähtisin täältä? Joka paikassa olen jonkun jaloissa, AINA! En voi ymmärtää miksen ole saanut asuntoa. En ihan todella ymmärrä.

Hahaa! Asiakas kehui mun tukkaa äsken. "Tosi ihana tollanen sekanen, siis hyvässä mielessä, tosi siisti"
Jep, se on jo aika saavutus ottaen huomioon että leikkasin sen lyhyeksi kohtalaisessa humalassa hetken mielijohteesta. Onhan se nyt kuukauden lyhyt ollut mutta vielä ei ole kaduttanut edes. Ulottui sentään yli hartioiden ennen. Ei se perkeleen VAV ollut tänäänkään auki :D Ilmeisesti mun ei sitten ole tarkoitus saada asuntoa enää tässä elämässä tai jotain.

Viime yö meni L-Koodin neljättä tuotantokautta katsellessa ja nyt vituttaa kun menin sortumaan. Sitten kun tulee telkkarista ei sitten yllätä enää mikään :| Mutta aijai siihen tulee kyllä niin hotti kottarainen ettei ole tosikaan. Muutenkin ketuttaa ettei sellaisia lepakoita ole oikeasti, ainakaan omissa piireissä.

Nyt on ihan pakko vähäsen ihkuttaa että tuossa naapurimäkkärissä on töissä tajuttoman söpö tyttö enkä ikinä tajua että se on täällä ennenkuin se on tossa kassalla ja sitten meen ihan lukkoon. Hävetti kun joskus menin kamalassa krapulassa kitisemään sille kuin on pää kipeä sun muuta ja se oli kyllä niin kiva. Tällä säkällä neiti on kyllä varmasti hetero, ja varmaan varattukin. Hyvä pessimismi hyvä!

Hyvästä puheenollen, Amorphiksen Alone on sitä. Ihan järjettömän hyvä piisi, voisin kuunnella tätä viikon putkeen. Odottelen innolla koska joku mummeli saa päähänsä valittaa tästäkin. Duunikaveri toi Dion levyn ja tuli vähän sensuuntaisia mulkaisuja että levynvaihtohan siitä tuli. En vittu tajua minkä takia on hyväksyttävää luukuttaa jotain Furtadon "Promiscuous girliä" tai Akonin "Smack Thatia" kun ottaa huomioon että muutenkin listahitit on pelkkää panemista, mutta että joku Dio sitten on ihan kamalaa vaikkei biiseissä ole kirosanoja eikä muutenkaan kehoteta pyörittämään sitä persettä.

Että kysynpähän vaan onko tämä maailma reilu häh! EI. Niinjuu ja jottei tämä hyvin alkanut raivari valuisi aivan hukkaan on pakko valittaa että baari jonka vessaa ollaan saatu käyttää tähän asti, on sitten näköjään meiltä kielletty KOSKA he eivät halua "alaikäisiä tänne leikkimään jos tulee tarkastajat käymään" Baarimikolle oli kuulemma ollut ihan turha selittää että ollaan kaikki täysi-ikäisiä ja kukaan ei ole mennyt sinne leikkimään vaan käymään jumalauta pissalla. Että tiedä sitten mitkä miesten kuukautiset hänelläkin oli päällänsä.

Hyvää päivää vaan ja terve!!

Kyllä kannatti jättää eilen ryyppäilyt. On ollut niin hyvä fiilis tänään ainakin tähän asti, nukuin yöllä lähemmäs 14 tuntia ja olen pirteä kuin punatulkku. Työtkin sujuu enemmittä angsteitta ja jaksaa taas jopa heittää huulta asiakkaiden kanssa. Äiti meni kummitädin kanssa Koffin ratikalla kierrokselle, tulevat sen jälkeen kuulemma käymään. Se vain potuttaa että välivuorolainen lähti kotiin eli en voi käydä äispän kanssa tupakalla. No, ehtii sitten kotonakin tietty.

Tänään voisi katsoa pitkästä aikaa leffojakin kun ei kuitenkaan nukuta ennen aamuyötä. Ja ah, voisi käydä saunassakin illalla. Tai yöllä. Jos ei naapurit häiriinny, tosin onhan nyt sentään lauantai jollen ihan väärin ole laskenut. Galleria-vieroitusoireet on olleet erittäin minimaalisia, olen harkinnut kuvien palauttamista vain kahdesti ja samantien luopunut ajatuksesta. On kivempaa olla koneella kun ei ole hirveää hinkua käydä kyttäämässä onko tullut kommentteja.

Käyttöjärjestelmä oli jumissa tänään päivemmällä ja olen vähän jännäkakka kalsareissa että meneekö jumiin taas. EIlinen oli kuulemma yhtä helvettiä, jokainen vuokraus piti kirjoittaa käsin paperille. Onneksi en ollut vuorossa. Nyt loppuu juttu kesken!! AAARGH

Eilinen palaveri meni hyvin, sain ihan tarpeeksi vuoroja, mutta 5 päivän loma osui juuri hyvään saumaan, 3 päivän Sauna open, ja sen jälkeen vielä 2 päivää toipumislomaa. Saunasta tulee iso koetinkivi juomisen lopetukselle. Eilen oli ensimmäinen päivä moneen viikkoon kun en juonut yhden yhtäkään olutta. Yay. Työkaveri koitti pyydellä heille viinoille mutta kieltäydyin ja kyllä, se oli helkkarin vaikeaa. Illalla oli jotenkin tyhjä olo ja äidin viinipullo houkutti.

10 min ja pitää häipyä töihin. Toivottavasti ei lopu soittimesta virrat matkalla, hajottaa kuunnella ihmisten rääkymistä siellä bussissa.

Hukkaan meni sekin kusinen reissu. Tarkkarissa oli puolet työntekijöistä lomalla, lappu ovella että pyydämme karsivällisyyttä ja harkitse kannattaako tulla jos ei tilasi ole akuutti. En nyt tiedä, suoraansanoen voisin jotain tästä akuuttisuudesta mainitakin mutta olen huomannut millä lailla terkkarissa suhtaudutaan yleensäkin mielenterveysasioihin niin jotenkin ei inspiroinut. Odotushuone oli täynnä räkänenäisiä pikkulapsia ja niiden donitsitukkaisia äitejä. Ahdistus kävi vähän turhan ylivoimaiseksi joten jätin homman sikseen.

Hain kämpältä tavarat, ei ollut ketään kotona, onneksi. Vein kissoille ruokaa, otin tärkeimmät kamat ja vaatteet ja siinäkin oli liikaa. Raahasin sitä pirun laukkua Tikkurilaan, harhailin ympäriinsä etsien sitä VAVin toimistoa. Kun löysin sen, se oli kiinni.

Voitte siis ehkä kuvitella tämänhetkisen vitutuksen multihuipennuksen. Olen noussut liian aikaisin, nukkunut liian vähän, tehnyt kaikkea joko liikaa tai liian vähän enkä ole saanut aikaan mitään. No, tavarat sain. Laturin puhelimeen, oli tullut viesti että työntekijänä olen korvaamaton ja että nyt ei ainakaan työilmapiirin takia tarvitse olla huolissaan, työkaverina olen ihan jees. Hyvempi näin. Ehkä en todellakaan ole sellainen ihminen jonka kanssa voi asua. Pystyn myöntämään virheeni, pyytämään anteeksi ja sovittamaan tekoni, mutten voi luvata etten tekisi uudestaan. Ja se on ehkä suurin ongelmani yleensäkin.

En ole koskaan ollut hyvä asioiden ennaltaehkäisemisessä. Toimin hetken impulssien mukaan, ja ennenkuin huomaankaan olen täysin kusessa milloin minkäkin asian kanssa. Yksi kaveri joskus totesi että "sä oot varmaan maailman ironisin ihminen". Ja se lienee hyvin pitkälle totta. Viime yönä sängyssä pyöriessä alkoi naurattaa. Nousin tupakalle ja nauroin niin että kyyneleet valui. Nauroin kaikelle ja kaikille, eniten itselleni ja sille miten perusteellisesti onnistun mokaamaan joka ikisen asian ihan itse, enkä usko että se on tarkoituksellista. Jos on, saa myssytohtori selventää minkä ihmeen takia joku haluaa vapaaehtoisesti kusta kaikki asiansa.

Parin tunnin päästä on työpalaveri ja sitten haalitaankin taas liikaa vuoroja ja ollaan taas burnout.

Kello on jotain nolla vuonna miekka, en edes muista koska olisin herännyt näin tuhottoman, syntisen aikaisin. Kello on melkein yhdeksän aamulla, ja paatuneelle iltavuorolaiselle se on aivan käsittämätön ajankohta. Silmät ei meinaa pysyä auki ja pitäisi ravata luoja ties missä tänään. Lääkäri, postit, hakemaan tavaroita, ainakin osa niistä, asuntoa vinkumaan, työpalaveri. Motivaatio on kadoksissa eikä huvittaisi tehdä mitään mutta pakkohan se on. Toivon että ne ohjaisivat sieltä terkkarista jollekin joka osaa auttaa eikä lykkäisi pelkästään niitä pirun lääkkeitä.

Olisi suuri tarve päästä puhumaan jollekin, sitä on viivytelty jo niin pitkään kun on ajatellut etten tarvitse apua. Ja jos en mene, äiti tappaa minut. Onhan se sillekin rankkaa olla alinomaa tyttärensä terapeuttina ja kuunnella miten ahdistaa ja on paha olla. Tosin helpompi se on suhtautua kun on itse käynyt läpi samat asiat vaikka ikää on reilut kaksi vuosikymmentä enemmän. Meillä kulkee suvussa alkoholismi ja depressio, ainakin äidin puolelta. Isästä en sitten tiedä mutta jotain vikaa siinäkin on pakko olla kun ei yhteydenpito kiinnosta.

Olenpa angstinen. No, ehkä sen voi antaa anteeksi, tässä tapauksessa. Olisi tietty mukavaa tehdä kerrankin iloinen ja energiaa pursuava bloggaus että voi kun elämä on ihanaa ja ihanaa kun on kesä sun muuta mutta nyt ei pysty. Sitten kun on asunto ja pääkoppa kunnossa, teen sellaisen ihkuiluentryn että oksat pois, näette vaalenapunaista vielä vuoden päästä. Ja apua, pitäisi olla siellä pirun hakunilassa viimeistään yhdeltätoista eli nyt on pakko laittaa vauhtia tähän kahvinlipittämiseen ja ketjutupakointiin.

Pakko vielä tilittää. Jokainen joka ei käsitä sitä miten upean mahtava bändi Garbage on, elää köyhää elämää. Tämähän on mielipidekysymys josta olen valmis tappelemaan vaikka hautaan saakka. Antaisin vaikka vasemman jalkani yhdestä livekeikasta. Lyriikat ovat upeita, jokaisesta biisistä löytää itsestään jotain, joka kuuntelukerralla avautuu jotain uutta eikä Mansonin ääneen kyllästy koskaan. Rakastan<3

Ihme kyllä jaksoin töissä tänään. Näin E:tä mikä helpotti sekin. Tuli nauretua elämälle, jopa omalle typeryydelleen. Se ihminen jos joku osaa piristää aina. Välillä unohtuu kertoa miten tärkeä se on mutta uskon että tietää kyllä. Parempaa ystävää saisi hakea eikä sittenkään löytäisi. Totesin hänelle että loppujen lopuksi ei sitä tarvitse kuin yhden ystävän, se riittää että on se yksi ihminen joka pysyy vieressä vaikka mitä tapahtuisi, jaksaa toisen hölmöilyt eikä koskaan käännä selkää. Joskus olen kironnut ettei mulla ole yhtään naispuolista "parastaystävää" jonka kanssa voisi höpöttää tyttöjen juttuja yms, mutta parin vuoden sisällä olen käsittänyt etten tarvitse sellaista. E on se ainoa ihminen jonka uskon olevan paras ystäväni hautaan saakka.

Menipä vakavaksi. Pakko kai keventää tunnelmaa toteamalla notta helvettiperkele, aamulla on herätys kahdeksalta eikä nukuta yhtään. Väsyttää muttei nukuta. Kohta alkaisi Conan mutten jotenkin jaksa innostua telkkarista enää kun ei ole tullut katsottua aikoihin mitään. Nappasin töistä Eragonin vaikkakin käytiin joskus E:n kanssa katsomassa se leffassa ja naurettiin vatsat löysiksi siitä miten typerä se oli. Äiti kuitenkin joskus mainitsi haluavansa sen nähdä ja olihan se ihan.. viihdyttävä xD

Runsaan kahden viikon päästä on Sauna Open Air, mikä ei jaksaisi innostaa ollenkaan. Siihen mennessä on toivottavasti asunto, kissat ja palkka, jota odotan enemmän kuin muuta. Ei edes haittaa että se menee velkoihin, koska sitten nekin on hoidettu ja voin ehkä pitkästä aikaa huokaista syvään.

Tein eilen jotain järkyttävää. Poistin tunnukseni IRC-Galleriasta enkä ole lisäämässä niitä takaisin. Minä, joka olen ollut siihen pirun saittiin niin addiktoitunut kolme vuotta. Tuntuu että nykyään olen pelkkää addiktiota koko ihminen, joten kaipa niitä on nyt karsittava jotta saadaan uusille tilaa. Tai jos onnistuisin pitämään nuo syöpäkääryleet ainoana. Niistä en sentään ole vielä valmis luopumaan. Ehkä sitten joskus. Nyt keskityn pelkästään siihen että selviän huomisesta, siitä lääkärireissusta, vavilla käynnistä ja työpalaverista. Laskin tänään kuukauden työtunnit, summa oli 151 tuntia. Töitä on tullut tehtyä ja tuleekin tehtyä ihan liikaa. Summa on jokseenkin järkyttävä ottaen huomioon että olen patalaiska ihminen. Järkyttävää.